Moikka! Onpas syksy tullutkin vauhdilla. Juurihan vasta sitä katseli, noh, jos ei nyt aurinkoa niin ainakin sitten vihreitä lehtiä ja kuivaa(mpaa) maata, kun taas nyt joka puolella on keltaista, kuraista ja märkää... Ruskakaan ei tunnu olevan kovinkaan kaunista, sillä monet puut näyttää kaljuuntuvan ennätysmäisellä nopeudella. Pitäisikin mennä pikaisesti ottamaan ne syksykuvat, jos sellaisia haluaa, koska kohta ei ole enää edes sitä kuollutta keltaista! :D
Lode pesun jälkeen, kylmät koivissa!
Kuten arvata saattaa, on syksy alkanut kouluhommien ja heposen yhteisbalanssin etsimisessä. Ensimmäinen koeviikko oli ja meni mun osalta todella kevyesti, sillä viikon aikana tein kolme kappaletta kokeita, joista kaikkiin panostin suht. kevyesti. Niistä kahdesta pääsen varmasti jopa läpi, mutta matikasta en kyllä osannut sanoa paperille juuta enkä jaata, mutta sen annan itselleni anteeksi! Viikon lyhyet päivät hyödynsin suuntaamalla suoraan tallille ennen ruuhka-aikoja, vaikkei meillä ne kovin ruuhkaisia olekaan, joten sen puolesta venailen jo seuraavaa koeviikkoa :D
Lotta-puoli sen sijaan on varsin menestyksekkäällä päällä, jos ei kisameininkejä mainita. Kotimäestä taisinkin jo silloin ikuisuus sitten mainita, mutta sen jälkeen Ylikylässä saatiin kaksin kappalein hylättyjä. En enää edes muista mikä siellä niin kauheasti tökki eikä se jälkiviisaus enää auta. Viimeistään siitä kuitenkin otettiin opiksemme ja nyt asioita on korjailtu! Viimeisimmässä estevalmennuksessa sunnuntaina sain ihan uudenlaista touchia Lottaan ja laukastakin tuli huomattavasti lyhyennettävämpää. Sileälläkin L on ollut aivan uskomattoman super! Siis rehellisesti niin super, että eilen Essi ihmetteli, oliko Lotalla käynyt esimerkiksi hieroja tässä välissä (tietääkseni ei), sillä liike näyttää ja myös tuntuukin niin paljon paremmalta.
Yökoulun jälkeen ajatus valmennuksesta kuulosti ylitsepääsemättömältä, mutta se olikin tähän mennessä yksi parhaista asioista Ällän selässä.
Esteillä ollaan valmentauduttu ja vähintäänkin hypätty aika lailla viikoittain, mikä on tuottanut tulosta. Homma alkaa pyöriä varmemmin ja tuntua siltä, että saan sekä aivot että kropan toimimaan samanaikaisesti sekä itseni että hevosen osalta. Aivan ei vieläkään ihan sataprosenttisesti ilman oikosulkuja tai yhteyskatkoksia Lotan kanssa päästä, mutta enimmäkseen kuitenkin. Ennen kaikkea L on ollut todella hyväntuulinen kaiken suhteen, eikä se ole kovinkaan agressiivisesti osoittanut mieltä minkään suhteen. Ei saisi turhaan kehua tai puhua toiveikkaasti, mutta mulla on kyllä nyt ihan hyvä fiilis kaiken suhteen. Tosin tämä mood saattaa katketa heti huomenna, kun menemme - yllätys yllätys - Ylikylään tekemään itsemurhan hyppäämään 70 ja 80cm... Kuten varmasti moni jo tietääkin, ei meidän menestyksemme Ylikylässä ole ollut kovinkaan hohtoisa. Kertaalleen on sieltä tarttunut ruusuke mukaan, mutta muu saldo onkin loppujen kolmen kisojen osalta yksi tippuminen, kolme hylättyä ja muutama perus huonohyvä rata... Tilanne on kuitenkin nyt eri, sillä siirtyminen halliin vaikuttaa varmasti asiaan. Olemme nimittäin treenailleet pienehköllä kentällä verrattuna moniin kisapaikkoihin, joten maneesikoko voi olla meille eduksi. Eikä me edes mennä suoranaisesti kilpaa rämpimään talla pohjassa, vaan aa-nolla-nollan johdosta tavoitteena on päästä yli kaikista esteistä. Kädet, sormet, jalat ja varpaat ristissä toivokaamme kaikki meille jonkinasteista selviytymistä!
Ja kuten aina, esimerkillisesti näytän kuinka esteillä katse eteen...
... ja syön huultani samalla.
No kyllähän se aurinkokin on paistanut (kerran syyskuussa)!
Toppaliivikelit korkattu!
Ja hei, ollaan me muutenkin kisattu - KOULUA! No niinpä, mutta totta mä puhun. Olihan se nyt pakko kannattaa oman tallin toimintaa ja osallistua siihen helppoon C:n vaikka kontaten. Valmistauduin koitoksiin niinkin hyvin, että opettelin ensin väärän radan, minkä jälkeen opittuani oikean yksilön tarkastin edellisenä päivänä Googlen kuvahausta, että mikä on kolmikaarinen kiemuraura radan yli. Se kuitenkin oli oikein optimaalinen valmistautuminen verrattuna tavoitteisiin, joita olivat muun muassa aitojen sisälle pääseminen ja siellä pysyminen, joista molemmista selvittiin. Tuli kyllä kieltämättä onnistuttua vähän paremminkin, sillä reippaat 64% räpsähti tulokseksi ja 6. paikka 15 ratsukon joukosta! Saimme siis jopa seiskoja paperiin mm. laukannoston ja ravipidennyksen kohdalle, joista molemmista osaan kyllä olla tyytyväinen.
Verryttelin ennen rataa Lottaa todella paljon ja ajoittain se tuntuikin todella hyvältä etenkin ravissa. Laukalta en odottanut mitään muuta kuin sen ylläpitämistä, joten se jäi aika nihkeäksi radalle mentäessä. Muutenkin Lotta oli todella jännittynyt maneesissa, sillä toisen pään katsomo oli täynnä ollessaan suunnaton mörkö, jota ei voinut missään tapauksessa lähestyä. Mörkö kuitenkin lieveni koko ajan pyöriessäni siinä päädyssä ennen pillin soimista, ja suorituksessa mörkö ilmaantui vain estääkseen Lottaa menemästä kulmiin.
Kokonaisuudessaan olisin voinut itse ratsastaa paljon paremmin ja huolellisemmin, sillä nyt keskityin vain menemään oikeaan suuntaan. Innolla venailen siis uusia koulukisoja kotitallillemme, sillä niiden takia en raaski lähteä maailmalle säätämään, kun kotimestatkin tuntui noin jänniltä. Tuomari oli onneksi katsomoa vastakkaisessa päädyssä, joten sinne toilailumme ei näkynyt niin selkeästi ;) Tuomarin kommentit: "Malta esittää asiat ennen peruutusta (pysähdys). Käden asentoa voisit muuttaa siten, että kyynärpäät lähemmäs vartaloa niin saat paremman tuntuman. Kivan oloinen hevonen, laukkatyöskentelyä voisi harjoitella enemmän. Puolipidetteitä lisää :)" Olen kaikesta samaa mieltä! Alla vielä puhelinlaatuinen video radasta.
Silmiin sattuu tuo epämääräisesti valunut huopa, joka on muuten tässäkin blogissa pariin otteeseen mainitun esteratsastajan ja valmentajan Niclas Aromaan vaimon Lauran vanha huopa! Ehkä sen taustat ja kokemus toi meille onnea ;)
Lotta on tällä hetkellä siis varsin hyvinvoiva. Se ei ole vieläkään osoittanut mitään negatiivisia merkkejä muutosta ja on erittäin hyväntuulinen koko ajan. Se on pysynyt hyvässä lihassa eikä ainakaan vielä ole osoittanut merkkejä laihtumisesta, mitä pelkäsin näin talven lähestyessä. Se on nyt saanut hieman ekstraa Greenlinesta, mutta voi olla, että ilmankin sitä se selviäisi, sillä heinä tuntuu tarttuvan ihan mukavasti kylkiin. Tarhakaveria en ole sille löytänyt, mutta onneksi kolmesta suunnasta löytyy aitanaapureita, jotka pitää ajatukset liikkeellä :D Viimeistään laidunkaudeksi haluan sille kuitenkin ihan ikioman kaverin, jotta se pääsisi purkamaan mietteitään lajitoveriin.
Mä siirryn kuitenkin nyt pähkäilemään huomisten kisakoitosten juttuja! Olisi mukava kuulla muiltakin miten syksy on sujunut? Ja hei vielä, onko joku muukin muuten menossa HIHS:n? Siihen on enää muutama päivä! ;)
Kuten ehkä joku alkuvuoden Summer Bucket List -postauksesta lukikin, on ajatuksena tämän vuoden aikana suoriutua jostakin koululuokasta läpi menestyksellä millä hyvänsä. Minähän sekä hevonen myös olemme molemmat kovin estemielisiä, ja vakavampi sileällä puurtaminen on kivaa vain, kun kaikki sujuu täydellisesi ennen sitä onkin pelkkää kärsimystä.
Mutta luvattu mikä luvattu, ja nyt tuleekin hyvä mahis vetäistä raviohjelma HeD läpi, kun omalla kotitallillamme järjestetään tänään illalla kahden luokan harjoituskoulukilpailut. Alunperin en aikonut edes harkita osallistumista, mutta jostain ihmeen syystä näin viime tinkaan olenkin sitten lähtölistoilla! Erään kommentoijankin kanssa tätä asiaa pohdittiin aiemmin tällä viikolla, jolloin sanoin olevani niin kiireinen toimihenkilöjuttujen kanssa, etten ehtisi radasta suoriutumaan. Nyt kuitenkin tuomarinsihteerin sekä kuuluttajan virkaani paikataan oman suoritukseni ajan, joten enää ei voi sanoa vastaan - pakko se on... :D
Kertaalleen olen mennyt Lotan kanssa radan läpi, ja ihan ok se olikin. Tänään täytyy kyllä yrittää säilyttää kärsivällisyys ja oikeasti keskittyä osata ratsastamaan kunnolla. Joku keskiravikin on niin utopistinen ajatus, kun koko pakka leviää samantien pientenkin muutosten johdosta.
Eilisiä viime hetken menoja oli Katsu kuvaamassa. Yllättävän hyvältä tuo näyttääkin näin kuvissa katsottuna, mutta selkään oli jatkuvasti vähän epämääräinen tunne. Ja kun Lotta tuntuu huonolta, ja multa loppuu keinot kesken, tulee se vaihe, jossa mikään ei enää etene. Kaikki vaan junnaa paikoillaan. Eilenkin vasta loppuraveissa tuli sellainen mukava ja rento fiilis, joten tänään on siis varmaankin sellainen tunnin verkka edessä, jotta L on tarpeeksi rento ja vastaanottavainen radalla. Paineita en kuitenkaan missään nimessä ota - kaikki "vastustajat" hevosineen tunnen hyvin ja jokainen kisaa aivan taatusti lähinnä huumorimielellä ja hauska yhdessä tekeminen pääajatuksena, kuten myös minä. Onhan se silti kiva saada arvostelut paperilla käteen ja saada jotain käsitytä omasta tasosta.
Kyllä muuten kiiltää! Sitä en tiedä, että johtuuko se ahkerasta harjaamisesta vai hyvästä ruuasta ;)
Kuvissa on myös tällä hetkellä kokeilussa oleva Passier Patron, 16,5" koulupenkki, joka toivottavasti nyt matchaa. Mun oli ainakin itseni hyvä sillä mennä ja Lotta tuntui kyllä sen osalta tosi hyvältä; takaosa tuli alle ja se käytti itseään sujuvasti. Meidän estepenkki ei sekään nyt ihan sysihuono ole, mutta se on silti hieman liikaa tai liian vähän muutamista kohdista, joten sitä tasapainottamaan ajateltiin hommata oikeasti istuva koulupenkki, joka olisi sitten suurimman osan ratsastuksista käytössä. Tätä lähestulkoon samaista penkkiä myös valmentajamme Essi käytti Lotan asuessa viikon hänen luonaan, jolloin se oli toiminut tosi hyvin. Siksi nyt melko luottavaisin mielin ollaan aika todennäköisesti ostamassa tätä kyseistä Patronia, kun testailutaustaa on jo kertynyt, vaikka ovathan satulat käsityötä ja näin ollen jokainen ainakin hieman erilainen.
Vaikka satula onkin edullinen, niin hommattavaksi jää sen jälkeenkin vielä toiset jalustinhihnat, jalustimet sekä vyö. Myös kouluhuopia olisi tottakai suotavaa olla tuon yhden lisäksi jokin, mikä vaihtaa. Rakastan kyllä shoppailla heppakamoja, mutta se rahanmeno on siinä se ikävämpi puoli...
Kuten kuvista näkyy, on omana paheenani sinne sun tänne sojottavat ranteet sekä näköjään käynnissä tuo jalan ja kantapään käyttö. Ravissa istun muutenkin paremmin ja se on meille se ehdottomasti helpoin askellaji, siinä on eniten säätövaraa (ja siinäkin hyvin vähän, heh) ja siinä saan työstettyä Lottaa eniten. Jos kuitenkin puhutaan positiivisista jutuista, niin nykyään mun jalka on kuitenkin enemmän eteenpäin kuin sivulle sojottava. Takakenokin on saatu kytkettyä yhä enemmän ja enemmän pois, joten eiköhän palaset yksitellen ala loksahdella paikoilleen!
Nyt on muuten jo muutaman päivän ajan celsiukset lähennelleet hellerajaa, ja mä olen itse ottanut ilon irti siitä ihan kunnolla! Osa ratsastuksistakin on pitänyt toteuttaa puolialastomina, sillä eihän tossa säässä vaan voi elää kokonaan vaatteet päällä. ;D Nuo mustat housut sekä hiostavat saappaat on kyllä yksi välikuolema, mutta niistä en luovu vaikka henki menisi!
Nyt mä lähden kuitenkin letittämään ponia ja palvomaan tuota ainakin toistaiseksi täydellistä säätä!
