Kysymyspostaus

Kaikki postauksen kuvat c. Alina Martinantti

Sain vihdoin mietittyä kysymykset kunnolla läpi, jotta postaus onnistuisi. En karsinut ainuttakaan kysymystä pois, vaan yritin parhaani mukaan keksiä edes jotakin jokaiseen kohtaan.
Tällä kertaa postausta kuvittaa otokset parin viikon takaa, kun hyppäsimme kotikentällä.

 Miten löysit Lotan?
Hevostalli.netin syövereissä oli Stall Nybackan ilmoitus eräästä kivasta ruunasta, joten soitimme siitä. Kyseinen heppa oli kuitenkin ehtinyt mennä jo, mutta tälle myyntitallille oli tulossa eräs toinen, hollantilaisruuna. Sovimme ajan kokeilulle, vaikkei hirveästi mitään kyseisestä ruunasta tiedetykään. Ennen koeratsastuspäivää myyjä laittoi vielä viestiä, että yksi latvialainen metriä hyppäävä kiltti tammakin olisi kokeiltavana.
Ja niin sitten mentiin testaamaan. Ruuna oli aivan ihanaluonteinen, sympaattinen ja kaikinpuolin hieno, mutta myös yhtä koulupainotteinen, joten se jäi Nybackaan. Tamma ei erityisemmin esitellyt nallekarhuluonnettaan, tai muutenkaan kovinkaan parhaita puolia. Se oli kuitenkin peruskiltti ja hyppäsi niin hyvin, että koin ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuvani esteillä. Niinpä Lotta tuli meille!
Myöhemminhän Lotta on nyt osoittautunut ihan älyttömän ihanaksi hepoksi. Se rakastaa koiria ja lapsia ja ollessaan sillä tuulella, se osaa oikeasti olla yhteistyö- ja miellyttämishaluinen.

 Kuinka paljon olet kisannut?
Yhteensä 9 kisoissa olen ollut: 4 Prinssin kanssa viime vuonna, ja tämän vuoden puolella Lotan kanssa 5 kisat. Kaikki niistä ovat olleet 1-tason estekisoja, ja luokkia 50-80cm.
Ei mua vielä siis kokeneeksi konkariksi voi kutsua, mutta kyllä mulla on jo useammat kisat takana.

 Onko sinulla ollut muita hevosia ennen Lottaa?
On. 1997 syntynyt gotlanninrussruuna Lill-Prins eli Prinssi. Prinssilläkin on ikioma bloginsa (linkki), josta löytyy lähes kokonaan mun ja Prinssin yhteinen taival.

 Millainen on unelmahevosesi?
Joskus kuvailin unelmahevostani näin:
Se olisi Prinssi, mutta 10 vuotta nuorempana, 30 senttiä korkeampana ja puoliverisenä, ja se tietysti hyppäisi myös suhteessa saman verran. Ja se olisi terve.
Joten ehkä juuri sellainen 8-vuotias, 170cm korkea puoliveriesteruuna, joka hyppää ainakin 120cm ratana, kelpaisi. Eikä sillä olisi maha- tai iho-ongelmia, tai eroahdistusta, ja se olisi vähän reippaampi.
Eli käytännössä täydellinen hevonen, mutta sellaista ei ole olemassakaan.
Oikeasti tuntisin unelmahevosekseni varmasti sellaisen kaviokkaan, jonka eteen olen tehnyt töitä henkeni edestä, ja jossa näen tapahtuvan kehitystä. Sellainen hevonen, jossa näkyisi oma kädenjälkeni ja jonka kanssa olisin saavuttanut jotakin. Hevonen, josta voisin rehellisesti olla ylpeä, ja josta en luopuisi mistään hinnasta. Eikä sillä ole niin väliä, onko se suomenhevonen, shetlanninponi vai puoliverinen.

 Mikä Lotassa on parasta?
Lotta on sopeutuvainen, kiltti ja turvallinen käsitellä. Antaessani sen vapaasti tunkea turpansa alle vuoden elämää nähneen lapsen vaunuihin, tai ojentaessani tamman riimunnarun samaiselle muksulle, en osaisi mieleni syvimmässäkään nurkassa kuvitella Lotan tekevän mitään sopimatonta.

Tavoitteet Lotan kanssa?
Lotan kanssa konkreettisia tavoitteita ovat 90cm-luokat sujuen, ja laukanvaihto sileällä. Tietysti ja aina, täytyy parantaa luottamusta ja oppia tuntemaan toinen toisensa.
Kisareissuista haluan entistä sujuvampia ja helpompia. Lotan kanssa aion myös edetä 2-tasolle.

Mitä harrastat?
Ratsastuksen ja bloggaamisen lisäksi en juurikaan mitään. Yritän kyllä urheilla muutenkin, mutta useammin se jää yritykseksi kuin toteutukseksi.

 Oletko menossa kesällä leirille?
Yritys oli syksyllä kova, mutten ehtinyt varata paikka Riilahden alkeiskenttäleirille, joten se jäi sitten siihen. Ensikesänä sitten ;)

Lempi varuste?
Yksittäinen, omistamani varuste, josta jaksan tykätä aina vaan, on harmaa fleeceloimi, jota käytän Lotalla kuivumiseen ja viileillä ilmoilla kisoissa. En tiedä, mikä siinä on niin kivaa, mutta se on vaan niin kiva :D
Ylipäätään lempparivarusteeni ovat satulahuovat, koska niitä ei voi koskaan olla liikaa, niitä on niin paljon erilaisia eikä yhden huovan osto tyhjennä välttämättä koko lompakkoa.

Kyseinen fleece

Mitä odotat kesältä eniten?
Valmennuksia, koska halu ja tarve kehittyä on noussut pilviin asti. Kisoja, koska halu ja tarve näyttää ja testata kehitystä on avaruudessa saakka. Ruisrockia, koska miksei?

 Mikä on pahin tippumisesi?
Ulkopuolisen silmissä hurjin tippumiseni oli varmasti se, kun Lotan kanssa räsähdimme esteen päälle tuossa jokin aika sitten. Siinä ei kuitenkaan mitään vaarallista sattunut, niinkuin ei minulle koskaan ennenkään ole käynyt. Eniten jälkiä on taas jäänyt siitä, kun tipahdin Prinssiltä maastossa keskelle kivikkoa, ja selkään tuli mojovat naarmut. Käyttäkää lapset turvaliiviä!

 Lempi aine koulussa?
Kysymys on hauskasti aika erilainen kuin muut, mutta äidinkieli on yksi suosikeistani.

Pahin mokasi tallilla?
Meidän tallilla täytyy mokata aika pahasti, jos sitä haluaa mokaksi kutsua. Vaikka olen tätä pääni puhki pähkäillyt, en ainuttakaan oikeasti pahaa mokaa ole keksinyt. Hevosten karkailua, nimien unohtamista ja pollejen sekoittamista tapahtuu vähän väliä, mutta mitään katastrofaalista ei nyt päähän tule.

Kuvaile kauneinta maisemaa, jonka olet heppojen parissa nähnyt?
Kesällä 2015 jonain kisa-aamuna saavuin hyvin aikaisin tallille, ja muutama hevonen makoili vasta nousevan auringon säteiden alla kylkikyljessä, sumussa tyytyväisinä torkkuen. Se näytti kieltämättä ihan mukavalta.

Onko sulla lempijalustimia?
Omistan kahdet jalustimet: perusjalkkarit turvakumilenksuilla, sekä Sprengerin turvajalustimet, joiden mallista en ole ihan varma (ehkä System 4 (?)). Sprengerin jalustimet on kyllä kieltämättä ihan hyvät! :)

 Ruskeat vai mustat varusteet?
Tässä tarkoitetaan varmasti nahkavarusteita. Riippuu täysin hevosen väristä. Mustalle hevoselle tietysti mustat tai hyvin tummanruskeat, kimolla ei niinkään väliä. Jos nyt saisin kasan seteleitä ja käskyn ostaa Lotalle uudet nahkakamat, niin tummaruskeat tarttuisi mukaan! Tällä hetkellähän Lotalla on kaikki mustaa, sillä tallikaverilta ostettu sopiva satula on musta, enkä nyt viitsinyt jättää istuvaa satulaa ottamatta pelkän värin takia :D

Suokki vai lämppäri?
Jos nyt pitäsi jompikumpi hommata, niin sporttisen suokin ottaisin. Alunperinhän mun ensipollenkin piti olla suokki. Mulla ei ole todellakaan mitään lämminverisiä vastaan, vaan vaikka kysyttäisiin suokin ja vaikka arabin, friisiläisen tai PRE:n välillä, sanoisin silti suokki.

Mikä on kovin mitattu vauhti, johon olet yltänyt hevosen selässä?
Olispa ollut silloin Sports Tracker päällä, kun painelimme kerran täysiä yhtä mäkeä ylös. En edes osaa kuvitella, kuinka kovaa silloin laukkasimme! Mitatuista vauhdeista kovin on kuitenkin noin 32km/h.

Tämä, sekä loput kuvat c. minä

Kiitos kaikista kysymyksistä! Pidetään ihmeessä joskus toistekin tällainen kysymystuokio.

Ruskon kisat

Hupsista, kohta on kulunut jo yli viikko kisoista Ruskolla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Postaus sisältää vain suppean infon, ratavideot ja pari hassua verkkakuvaa :D

Luokat olivat 60 & 70cm lemppariarvostelulla, eli 367.1 (A2/A2). Itse kisat oli maneesissa, mutta verkka tapahtui jäätävässä helteessä suoraan auringon alla. Lotta siis jäi vähän turhan väsyneeksi radalle mentäessä, jolloinka sain olla jopa vähän puskemassa sitä esteelle. Oli se silti ihan hyvin kuulolla, ja mukaan tulikin valkoinen ruusuke 3.sijasta :)

palkintojenjako

80cm oli vähän hullumpi suoritus, sillä jäin usealta esteeltä pahasti jälkeen. Olispa ne suuret kentät nurmipohjalla, niin olisi tilaa laukata pitkiä askelia esteiden väleillä ja ottaa aikaa kiinni... Ehkä sitten ensivuonna 2-tasolle siirtyessä. :D
Mutta siis esteelle 9 tullessa tapahtui joku ihme väärinkäsitys Lotan kanssa, ja oon kyllä niin tyytyväinen, etten tippunut... Ei tässä muuta :D Ja en tosiaan sijoittunut!

Kysymyspostaus valmistunee lähipäivinä. Hyvää kesää kaikille, sillä kai sitä pikkuhiljaa saa jo siksi kutsua!

Kuulumisia

Blogin puolella esiintyneen pienen hiljaisen hetken "kunniaksi" on hyvä kertoa vähän viimeajan kuulumisia!

Koulua on enää pari kolme viikkoa jäljellä, eikä enää tarvitse lukeakaan kuin kahteen kokeeseen, minkä jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja vaan toivoa parasta! Kevät on muutenkin mennyt todella nopeasti, sillä vastahan me päästiin joululomalta... :D Kaarinassa kesäkelitkin esittäytyivät alkuviikosta hellelukemien kera, mutta tällä hetkellä ilma muistuttaa tarkalleen sitä aitoa oikeaa sekä joulun että juhannuksen säätä; vettä sataa ja parhaimmillaan 10 astetta lämmintä.
Kieltämättä tuon kuivakauden jälkeen kunnon sateet tuli tarpeeseen, koska kenttä on ollut kuin yksi aavikko. Uudella kentällä hiekka on vielä upottavaa ja kuivana se myös rullaa alta, mikä on todella raskasta hevoselle. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että takaosa jää matelemaan perässä. Onneksi nyt sateiden myötä etenkin ura on tamppautunut tasaiseksi ja todella hyväksi!

Postausta kuvittaa parit puhelinkuvat selostuksineen!

1. Järkkärillä otettu peuraporukkakuva tallilta kävellessä. 2. Lotta ahdattuna 115cm loimeen :D 3. Alkukevään peltoreenejä 4. Ekat kahlailut, ensin Loppea jännitti mutta sitten uteliaisuus voitti pelon ;)

 Lähes kuukauden kestänyt kisataukokin tullaan viikonloppuna keskeyttämään, kun päästään Ruskolle 22.5. sunnuntaina. Siellä on hypättävänä 70 & 80cm, eli ei mitään järin uutta ja jännää. Tavoitteena on puhtaat, siistit radat, ja jos vaikka kuskikin muistaisi reitit ;)
Ratsastelut on menneet aika vaihtelevasti puolelta toiselle. Välillä on tehnyt mieli ylistää hevosta taivaaseen saakka, kun taas seuraavana päivänä haluaisin haudata itseni hengiltä... Pari viikkoa sitten tämän vuoden ensimmäisenä hellepäivänä hyppäsimme suoraan auringon alla, joten eiköhän sekä kuski että kulkupeli olleet jo alkukäyntien jälkeen täysin puhki. Siispä se kerta meni koko kauneudessaan komeasti penkin alle, minkä kertoo mm. Lotan kolme ohi juoksua! Siinä vaiheessa päätin, etten hyppää ennenkuin vasta valmentajan ohjeiden saattelemana, mutta koska valmentajaa ei ole vieläkään löytynyt, voitti jälleen kerran halu järjen, joten lähdimme vajaan viikon päästä siitä maneesille. Siellä meni oikeastaan ihan mukavasti, ja Lotta oli aikalailla normaali oma itsensä lukuunottamatta yhtä äksidenttiä. (alla video)

Lotalle ei käynyt mitään, ja mullakin vain kolahti kaula vähän ikävästi puomiin, mutta muuten pysyimme täysin naarmuitta ja ylitimme kyseisen okserin vielä uudestaan tietysti.

Tämän jälkeen hyppäsimme seuraavan kerran viime perjantaina (13. :D) kotikentällä. Alina oli käskemässä, neuvomassa ja muistuttamassa mua esimerkiksi käsistä ja laskeutumisesta, ja hän otti myös parit videopätkät. Olen vieläkin tosi tyytyväinen noihin hyppyihin, jotka olivat varmasti elämäni parhaat! Lotta imi esteelle ja oli muutenkin tosi halukas ja innokas hyppäämään. Hihkuinkin selästä käsin Alinalle, kuinka kivaa oli, kun poni nosteli itsekseen laukkoja! Sata kertaa kivempaa mennä erittäin motivoituneella hevosella, kuin pakotettavalla makkaralla.

Videota perjantain hypyistä:

Viikonlopun kisoista tulee taas todennäköisesti videopostausta, sillä kuulin useampia positiivisia kommentteja koskien edellistä kisavideota. Niitä on myös ihan sairaan kivaa tehdä, ja nyt julkaisen videoita blogin lisäksi myös julkisena YouTuben puolella (Senni Haapaniemi).

1&2. Ollaan vietetty lähes joka ilta aikaa laiturilla, tulee ihan sairaan kivoja kuvia! 3. Koiratkin on päässeet lämpiminä päivinä usein uimaan. 4. Ensimmäisiä aurinkoisia, lämpimiä päiviä.

Nyt mun on pakko siirtyä lukemaan ruotsia ja ottaa kirjat esille tietokoneen sijaan. Iso kiitos kaikille jo kysymyksiä lähettäneille, mutta muistutan muitakin vielä, että kysymyksiä saa mielellään laittaa edelliseen postaukseen :)

p.s. Tämä ei liity mihinkään:

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/14914209/?claim=kzpka54chrk">Follow my blog with Bloglovin</a>

Kilpailut Capri-tallilla

Nyt on reilu 7-tuntisesta kisareissusta selvitty kunnialla! Meitä oli kaksi ratsukkoa liikenteessä, ja toinen meistä hyppäsi ensimmäiset luokat, 20-30cm sekä 40-50cm. Nuo edellämainitut luokat olivatkin päivän suosituimmat, ja molemmissa oli yli 20 lähtijää, mikä tarkoitti sitä, että me Lotan kanssa jouduimme muutaman tunnin vain venailemaan kisapaikalla. Onneksi Lotta viihtyi erittäin kiitettävästi traikussa heiniä mutustelemassa, ja mun piti vain kuluttaa aikaani syömällä ja kuvaamalla :D

Viime kisapostauksen tyylistä poiketen kerron nyt pääasiassa vain ratsastuksesta ja radoista.
Menimme siis 60-70cm sekä 80cm, joissa molemmissa oli arvosteluna 367.1 (A2/A2). Tuo kyseinen arvostelu on tähän mennessä osoittautunut mun lemppariksi, vaikka esteitä onkin paljon ja yksikin kielto tai puomi alas on kohtalokas. 

 60-70cm verryttelyssä Lotta tuntui tosi energiseltä ja vauhdikkaalta. Se oli kuumalla päällä ja nosteli itsekseen laukkoja ilman mitään pyyntöä. Jotta jarrua tulisi löytymään, oli mun käytännössä pakko vetää pari vauhtikierrosta kenttää ympäri. Sen jälkeen L tuntuikin normaalilta, mukavalta, kontrolloitavalta itseltään, ja hypytkin osuivat kivasti kohdilleen.
Radalla ylimääräinen rallittelu vähän kostautui. Lotta meni esteille ihan kivasti, mutta mun ei tarvinnut yhtään pidätellä, vaan melkein jopa pyytää sitä menemään reippaammin. Vauhdin puutteessa suunnitelmat tietysti muuttuivat, ja päätin oikaista parista kohdasta, sillä tempo oli tarpeeksi rauhallinen sellaiseen, vaikka aikaisemmin uskoin meidän menevän liian kovaa oikoreiteille. Rata oli kuitenkin puhdas, ja loppujenlopuksi aikakin taisi olla hyvä, sillä sijoituimme 2. sijalle 16:sta ratsukosta! Ihme, sillä en olisi ihmetellyt, jos olisin saanut epämääräisen ja huonon ratsastuksen johdosta virhepisteitä. Saa kyllä olla ylpeä, toi hevonen on kuin luotu korjaamaan mun toilailuja <3

Kaikesta huolimatta kotiin siis lähti sininen ruusuke ja Lauria Garrellin palkintohuopa. LieRan kisoissa on aina tosi hyvät palkinnot, mikä motivoi vielä entisestään :D

80cm verryttelyssä en hypännyt kuin kerran tai kaksi myötäkierrokseen, ja vasempaankin suuntaan vain muutaman hypyn. Ensimmäiset loikat olivat hyviä, mutta suunnan vaihtuessa suoraan sanottuna kusin ensimmäisen lähestymisen, jolloin Lotta hyppäsi metrin päästä ja metrin ilmavaralla. Puomi enkä minä tippunut, mutta sain kyllä kuulla Lotalta heti esteen jälkeen palautetta. Parin askeleen verran pyytelin tammalta anteeksi ja taputtelin sitä, jonka jälkeinen seuraava yritys oli jo aivan kohtuullinen, ja Lottakin oli siihen tyytyväinen. 

Radalla ensimmäinen este osui kohdilleen. Seuraavatkin menivät mukavasti, etenkin hyppy kolmannelle esteelle, joka oli keltavihreä okseri. Neljäs tuli aavistuksen liian kaukaa, muttei erityisen häiritsevästi, eikä se katkaissut hyvää tempoa. Nyt Lotalla riitti energiaa ja voimaa imeviin lähestymisiin ja tiukkoihin kurveihin, ja sisäpohkeeni pääsi taas vihdoin hommiin. Vitonen tultiin kivasti, ja kutonenkin sujui sutjakasti. Tämän jälkeen satakymmenenprosenttisesti vahingossa menin väärälle esteelle, ja se oli sitten siinä. Mutta mä voin selittää sen virheen!

Ensinnäkin, se hämäsi paljon, kun 6 ja 8 oli sama este. Tullessani kuudennelle, jossain päänsisässäni kuvittelin jo meneväni kasille, joten luonnollisesti tähtäsin seuraavaksi ysiin. Sitäpaitsi en edes huomannut meneväni väärää rataa, kuin vasta pillin viheltäessä! Perjaatteessa siis hyvin onnistunut suoritus, mutta oikeasti ei ollutkaan. Olen silti hirveän tyytyväinen, koska toi oli taatusti meidän siistein rata! Sitä mä viimeisistä luokista olen eniten ehkä hakenutkin, ja vihdoin pystyin todistamaan sen olevan mahdollista.

Lukijan toiveesta ja omasta halustani laitoin nyt ensimmäisen julkisen videon YouTubeen, ja täst edes suurin osa videoista tulee jatkossakin julkisena! Kanavan pitäisi löytyä ihan vain hakemalla Senni Haapaniemi.