Pieni vaiko iso talli?

Kuten täällä on muutamaankin otteeseen käynyt ilmi, Lotta muutti heinäkuun alussa uudelle tallille. Vaihto pienestä maalaistallista monen kymmenen hevosen tallimaailmaan on kieltämättä melko iso harppaus sekä hevoselle että omistajalle, vaikka meillä se tuntuikin melko pehmeältä.

Uudella tallilla on paremmat treeniolosuhteet ympäri vuoden! Niclas Aromaan valmennuksesta

Ajattelin nyt vähän kertoa omia ajatuksiani tallinvaihdoksesta ja meidän sopeutumisestamme, kun muutosta on kulunut jo useampi kuukausi. Kerron hieman omia mielipiteitäni ja meidän henkilökohtaisia kokemuksia, sekä ylipäätään mitä eroja on isolla ja pienellä tallilla ollut.

Vanhalla kotitallillamme ehtisin olla asiakkaana neljän vuoden verran: viimeiseksi Lotan kanssa reilun vuoden sekä edellisen ponini kanssa kolmisen vuotta. Hevosia siellä oli kymmenisen kappaletta, eli ihmisiäkin sen verran, mitä tuollaisen hevosmäärän ympärillä yleensä pyörii eli ei mitään kovinkaan suurta laumaa. Kaikkiin siis tutustui todella hyvin ja syvällisempiäkin keskusteluja tuli karsinoita siivoillessa käytyä. Myös muiden hevosten luonteenpiirteet sekä jekut ja jäynät tiesi aika hyvin, kun kaikki tehtiin tiiviisti ja samojen heposten ympärillä hääri samat naamat. Sillä on puolensa ja puolensa, mutta itse koin asian hyvin positiivisena. Toisinaan sitä voi miettiä, että jos huonona päivänä tekisi mieli vaan sanoa se pakollinen "moi" kanssatalleilijoille ja sen jälkeen viettää hiljaa omassa rauhassa omia juttuja duunaillen, niin se saattaa vaikuttaa töykeältä niille normaalisti hyville juttelukavereille... Mutta toisaalta tuolla tunnettiin jo niin hyvin, että vaikkei joku jaksaisi jonain päivänä inahtaakaan, se oli ihan fine.
   Isolla tallillahan menee vain massan sekaan eikä muutenkaan tule pakkomoin lisäksi sanottua juurikaan muuta, kun tilaa on enempi ja "lauma" suurempi, jolloinka muihin ei tutustu niin paljon. Vaan kyllä ainakin itselleni on tullut muutamia parempiakin kavereita heti muuton jälkeen sekä kenen vaan kanssa tulee jotain jaettavaa, mikäli sille päälle sattuu. Suusta kiinni roikkumisesta pystyy vaan lintsaamaan helpommin, vaikka älkäähän toki käsittäkö väärin; olen pahimmillani todella sosiaalinen ja puhelias ihminen, joka yleensä myöhästyy etenkin tallilla kaikesta mahdollisesta puhevirran takia...

Vanhalla tallisquadilla maastossa! <3 Puhelinlaatu <3

Pienellä tallilla on varmasti helpompi vaikuttaa asioihin, kun muutoksia koskevia osapuolia on vähemmän. Tee-se-itse-ihmisen unelma onkin päästä fiksaamaan ties mitä systeemejä tarhoihin, säilytykseen, ruokintaan sun muuhun, mikä on varmasti yleisen järjestelyn ja toiminnan kannalta vaikeampaa isolla hevosmäärällä, jos tallivuoroja tekevällä on kymmeniä hevosia eri ohjeistuksilla. Isolla tallilla taas rutiinit ovat taatusti hyvin vakiintunut, mikä on tietysti loistavaa, mikäli rutiinit ovat hyvät! Meillä onneksi esimerkiksi tarhojen kunnostusta saa harrastaa itsenäisestikin, suojia ja loimia säädetään tallin puolesta täysin moitteettomasti ja ruuat pelaa joka suuntaan, joten mihinkään ei tarvitse ainakaan omalta osaltani sörkkiä, mikä varmasti olisi vaikeaa, jos tarve tulisi.
   Vanhalla tallillamme oli isommat tarhat, jotka olivat optimaalisimmassa tilassaan ihan loistavat (Suomen talvi kun ei ole optimaalinen tila minkään asian suhteen)! Laiduntakin löytyi, ja Lotallakin oli oma bestiksensä siellä, jollaista kaipaan (huom. minä kaipaan Lotalle, itse neidistä en tiedä mitä hänen korkeutensa kaipaa) tännekin viimeistään laidunkaudeksi. Toisaalta talvisaikaan tarhat ovat lähes missä vain surkeassa jamassa, jolloin ei siellä ainakaan Lotta hyödynnä tilaansa. Nykyisellä tallilla pienempää tarhaa kompensoi tietysti se, että maneesissa pääsee sitten vuoden ympäri liikkumaan!

Ja nyt siis tuli se pääasia miksi siirryimme tallista A talliin B, oli maneesi, joka nyt isommalta tallilta löytyy! Sen lisäksi pihapiirissä on myös neljä eri kokoista kenttää, joista aina vähintäänkin joku yksi on ihan tyhjä ja yhdellä lähes aina esteet pystyssä. Iso (50) hevosmäärä ihmisineen hajaantuu siis hyvin alueelle, ja vain talviruuhka-aikaan maneesissa tuntuu tungos, jossa sielläkin eletään sulassa sovussa - vaikka juuri tänään Lode juoksi ketjureaktion johdosta seinää päin... (ei saisi nauraa, mutta ihan oikeasti arvon Löppönen, vähän yritystä peliin).
   Vaikka edelliselläkin tallillamme oli tapahtumia ja paljon hauskoja yhteisiä tekemisiä oman talliporukan kesken, on isolla tallilla heti enemmän esimerkiksi seuran järjestämiä kisoja, kun lääniä ja poppoota riittää. Itse kisaavana henkilönä arvostan tätä suuresti, mutta esimerkiksi eläköityvälle stressiherkälle hevoselle radikaalit kisapäivät vieraine hevosineen kotitallilla voivat aiheuttaa harmia. Onneksi Lotta on vasta parhaimpaan ikäänsä ehtivä lunki tapaus, joten se voisi elää vaikka kauppatorilla, kunhan heinää on edessä.

Lotta tsekkailee onx pinkit huulet viel kondixes 

Kaiken AA ja OO ja ÄÄ ja ÖÖ joka ainoalla tallilla on kuitenkin tallihenki ja se porukka! Pakko sanoa, että mulle on osunut ihan älytön tsäkä mun ympärille tulleiden ihmisten kanssa, kun kaikki ovat aivan huikeita! Pyörin edelleen silloin tällöin vanhallakin tallilla eikä mua ole heitetty sen Whatsapp-ryhmästä pois, vaikken enää vakioasiakas olekaan. Minne ikinä tallille siis menettekään, niin arvostakaa hyvää ryhmähenkeä ja mukavaa ihmiskuntaa, sekä asiantuntevaa sakkia - niitä ei saa ostamalla eivätkä ne ole itsestäänselvyys! 

Millaisille talleilla te olette päätyneet ja millaisissa itse viihdytte?

Muutto done!

"Kiitos Jeesus ruuasta... eikun saanko vaan syödä pliis"

 Tosiaan, nythän vaihtui kesä- heinäkuuksi, joten se tarkoittaa siis sitä, että Lotta muutti toiselle tallille! Se tarkoitti siis käytännössä viimetippaan jäänyttä pakkaamista ja tavarapaljouden handlaamista. Eilen illalla kokosin kaikki meidän kamat yhteen nurkkaan, ja olihan siinä muutama ja vähän päälle Ikea-kassillinen. Mutta kuitenkin yllättävän vähän ottaen huomioon sen, että noiden tarvikkeiden kera on vietetty viimeiset neljä ja puoli vuotta samassa miljöössä, samalla tallilla! Osa esimerkiksi loimista ja lähes kaikki huovat ovat toki kotona pesussa ja säilytyksessä, mutta arjen kamppeet siinä "siistissä" kasassa yhdessä nurkassa. Siinä tuli jotenkin äärimmäisen hyvä fiilis; eihän tässä ole mitään hätää - mähän voin shoppailla vaikka mitä, kun ei niitä niin hirveästi ollut.
  Noh, vaikka niitä ei muka niin järisyttävä määrä ollutkaan kuin mitä pelkäsin, niin silti pakkaaminen ja kamojen läpikäyminen oli todella hidasta. Oli vaikeaa päättää mitä ottaa mukaan, mitä pitää pestä, mitä myydään ja mitä annan pois. Ja sitten sen kaiken organisoiminen, ettei kamojen purkaminen olisi mitään ihan sekasortoa, ja jotta jotakuinkin samaan paikkaan kulkevat varusteet olisivat samoissa kasseissa. Kaiken tämän päälle vielä mun ihan yleinen luonteenpiirre, joka silloin tällöin ilmenee - saamattomuus. Ja näin ollen  puolet kamoista pakattiin tänään aamulla. ;)

Onneksi meillä on nykyään pakettiauto, joten tavarat saatiin hyvin mahtumaan yhdellä kertaa. Noin puolikas takakopallinen meni kasseihin, ja lopun tilan täytti heinäkoppa sekä kasa ämpäreitä sun muita tallikamoja. Prinssin vanhat kärryt piti hakea omalla reissullaan, mutta ne tuli muutenkin meille kotiin.

Kun päästiin perille, niin ensin tsekattiin paikat ja vietiin hevonen karsinaan venailemaan, kun kirjoiteltiin sopimuksia ja purettiin kamat. Kaappi on onneksi tosi tilava, joten minkään mahtumisen suhteen ei tehnyt tiukkaa. Ylimääräiset varusteet sain naapuriin isovanhempieni tiloihin säilöön, joten paksumman loimen tai toisen riimun hakeminen on siitä kätevää!
  Lotta asteli todella lunkisti talliin, mutta karsinan oven kynnys oli todella jännittävä! L veti siinä edessä itsensä kyyryyn, otti muutaman nopean pikkuisen nelijalkastepin ja vasta sen jälkeen tuli hyvällä ilmavaralla karsinaan. Ihan hassu ja pöhkö eläin, kun ei omassa mielessänikään piipahtanut ajatus, että se sitä kammoksuisi. Nopeasti se sen kyllä oppi, mutta alkuun se tuli niin yllätyksenä ilmeisesti. :D
   Lotta pääsi siis vielä illaksi ulos. Se saa olla laitumella, ja toivottavasti kohtapuoliin jonkun kanssa kaksin, kunhan löydetään joku mukava kaveri sille.

Tulin vielä illemmalla uudestaan tallille äidin ja pikkuveljeni kanssa, juoksuttamaan Lotan. L oli tosi kiva juoksuttaessa, yllättävän rento eikä hötkyillyt mitään uudessakaan paikassa. On se kumma eläin, kun vaikka missä ollaan, niin se on ihan oma itsensä ja mukautuu mihin vain mestaan.

Se, kun yrittää päästä mahdollisimman kauas hevosesta, ettei olisi kuvan tiellä, mutta kuvaaja (äiti) ei ole ihan samalla linjalla... 

Laiska pulla, sanoisinko.

Apuohjat kehiin, jotta missään on mitään ideaa...

Ja johan kulkee kivemmin.

Alun "köh äh pöh en kykene"

Ja nyörtyminen.

Lotta kulki alkuun tosi matalana, kun se pääsee löysillä vermeillä vaikuttamaan aika paljon omaan muotoonsa.

Parempi. Rennonletkeetä.

Hiekka pöllysi ajoittain.

Pitkä ja rento hevonen. Kelpaa todella hyvin mulle tässä vaiheessa.

Jo hieman ryhdikkäämmin. Nämä kuvat kertoo kieltämättä hyvin juoksutuksen kulusta.

Ja ylämäkeen laukkaa! Ainakin takajalat on hyvin alla.

Säätöä ja suunnanvaihtoa. Joku kyyry.

Suunnanvaihdos. Rennonletkeetä.

Tähän suuntaan L tykkää vilkuilla ulospäin. Toispuoleisuus loveee.

Toiseen suuntaan laukka on paljon parempaa, mutta oikea kierros on aika heikoilla.

Paljon siirtymiä ravi-laukka-välillä.

Mom lempipuuhassaan

Eli mukavasti meni muuttopäivä! Huomenna meillä on heti aamusta kouluvalmennus, joten nyt mä lähden se mielessä nukkumaan ;)

Kunnolla kesä käyntiin

Kesäkuuta on kiivetty jo puoleen väliin saakka, ja aika on kulunut todella nopeasti. Peruskoulu-urani pääsi päätökseensä pari viikkoa sitten 8,42 keskiarvon kera, johon olen todella tyytyväinen, sillä rehellisesti sanottuna koulu oli se viimeinen kiinnostuksen kohde ysiluokan ajan; tunnollisesti luin vain vihoviimeiseen kokeeseen... :D Sain myös jostain syystä stipendin, mutta koska en ollut itse päättöpäivänä paikalla sitä saamassa ja tätä kyseistä syytä kuulemassa, on perusteluja muutamiakin erilaisia. Yksi vaihtoehto on luova mielipide, mutta koska se tuli pikkuveljeni suusta ja on hieman epäuskottava, niin toinen vaihtoehto saattaa olla luova kirjoittaminen. Kaikkein todellisimmalta tuntuu kuitenkin kaverini kertoma yrittelijäisyys, sillä siltä kantilta ainakin erotuin edukseni - hommasin mukavasti rahaa syksyn valinnaisaineryhmällemme raahaamalla talutusratsastuksen koulun joulumyyjäisiin.

   Mutta kuten mainitsinkin, niin en ollut tosiaan tänä peruskoulun huipentumana koulussa vastaanottamassa ruusuja sun muita, vaan tein siihen aikaan tallihommia Savonlinnassa. Lähdin siis perjantaina suoraan koulusta Helsingin kautta Savonlinnaan kahdeksi viikoksi leiriavustajaksi Vuohimäen Ratsastuskoululle. En halunnut täksi kesäksi mitään kuukauden kahdeksan tunnin työpäiviä kuten viime vuonna ei-niin-mukavassa työpaikassa, vaan leiriapparin pesti vaikutti paljon viihtyisämmältä. Rahaahan ei tietystikään ole niin paljoa käytettävissä kesälomalla, mutta valitsinkin ihan tarkoituksella enemmän vapaa-aikaa ja todennäköisesti kivan "työpaikan" - ja olihan se ihan super!

Viltsu ja Tomppa rallittelemassa!

Meidän kahden leiriavustajan hommiin kuului siis ensisijaisesti leiriläisten avustamista, ohjaamista, valvomista, leikittämistä ja viihdyttämistä. Teimme myös osamme aamutallissa vieden hevosia ulos, lakaisten ja karsinoita siivoten. Herätys oli jokaisena aamuna tarkalleen 6:53, kun hevosia lähdettiin kuskaamaan ulos seitsemältä. Aamutallin sekä aamupalan jälkeen loppupäivä olikin sitä itse leirityötä, eli leiriläisten auttamista niin varustamisessa, ratsastustunneilla kuin hevostelun ulkopuolisissakin asioissa. Järkkäsimme myös ensimmäiselle kokonaiselle päivälle leirikasteen, josta tykättiin sekä jatko- että esteleiriläisten keskuudessa. Tällaisista jutuista koostuivat leiripäivät, ja viikonloput hevoset lomailivat, joten saimme itsekin hieman vapaammat päivät tuolloin. Kävimme avustajaparini Jennyn kanssa myös Savonlinnan keskustassa (kaikkien niiden päiväunien lisäksi), joka oli kyllä kieltämättä ihan hauska mesta! :D

Kaikki Savonlinnassa sujui siis hyvin! Matkat olivat tottakai aika pitkät, ja etenkin menomatka tuntui todella hitaalta, kun ei osannut sanoa yhtään mitä tuleman pitää. Vastassa oli kuitenkin erittäin viihtyisä miljöö ja super mukavaa porukkaa niin ihmisten kuin hevostenkin osalta. Ensimmäisen yöni nukuin päätalossa, jossa leiriläiset majoittuvat, mutta sen jälkeen loppuajan meillä oli Jennyn kanssa yhteinen "sviitti" tallirakennuksen yhteydessä. Asuimme siis pyöreän mallisessa huoneessa, erillisessä osassa, joka oli kylläkin tallissa kiinni. Siellä meillä oli kerrossänky, pirttipöytä ja pientä keittiövarusteluakin - oikein söpö ja kätsy kämppä vanhoine julisteineen! :)

Meidän niin kovin siisti pöytä... tokana päivänä?

Kaksi viikkoa menivät kuitenkin melkoisen nopeasti, ja harkitsin vahvasti, jos lähtisin uudestaan parin viikon päästä Opera Games -kisoihin töihin, mutta tuona ajankohtana reissu olisi aika hankala järjestää. Nytkin ensimmäisen viikon Lotta vain lomaili ja maastoili muutamaan otteeseen vuokraajan kanssa ja toisen viikon se oli Essin läpiratsastettavana. Enempää en sille tai meille turhia lomia haluaisi, eikä ole kyllä resursseja viedä sitä Essillekään niin tiuhaan. (vaikka se olisi kyllä kieltämättä ihan kivaa ;)). Niinpä se nyt jää väliin, mutta enköhän mä suuntaa viimeistään ensi kesänä joksikin aikaa takaisin tuonne itärajalle; oli meinaan sen verran huippu kokemus ja niin kivoja ihmisiä!

Poseeraukset kesken suojien oton :D

Vappu(pallo)!

Lotta oli siis viime viikon kouluvalmentajallani Essillä (Essi L. Dressage) läpiratsastuksessa. Olen itse sen verran kehno ja erittäin hyvä tuomaan ratsastuksellisesti hevosen huonoja puolia esiin, joten Lotan on hyvä kokea silloin tällöin tietynlainen nollaus. Alkuun se oli nytkin ollut ilmeisesti hieman työmotivaation menettänyt rennon loman ansioista, mutta viimeisinä päivinä tamma muuttui kuitenkin jo hyväksi! Maanantaina kävin itse selässä, ja pakko sanoa, että jotain ihmeellistä on näiden kahden viikon aikana tapahtunut sekä mussa että hevosessa. Vaikken Savonlinnassa ratsastanut kuin maastossa, niin tauon myötä jonkinlaisen tasapainon sieltä sai mukaansa. Tai sitten olin niin pahinta pelkäävänä noustessani Lotan selkään, että yllätyinkin omista sekä hevosen taidoista. Tai ehkä niiden kymmenien ratsastustuntien katsominen sai omankin aivotoiminnan kehittymään ihan käytäntöön asti - ken tietää.
  Maanantaina kuitenkin vain hölkkäilin rennosti reilun puoli tuntia kaikkia askellajeja kevyesti taivutellen, nauttien hyvästä fiiliksestä, mutta tänään valmennuksessa oli vaatimustaso jo korkeammalla. Essi osaa kieltämättä löytää etenkin ne hevosen heikkoudet, jotka samalla heijastuvat muhunkin, ja asettaa haasteita ihan kunnolla. Lotan suuri heikkoushan on sen takaosa, joka jää (vielä toistaiseksi ;)) aika vaisuksi. Niinpä työstettiin sitä vaativia juttuja ja aloitettiin tekemällä kahdeksikkoa, jonka diagonaalikohdalle tulee pohkeenväistöä. Ensin käynnissä, mikä ei sinänsä tuottanut mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, ja siinä lähinnä mun istuntaa ja apuja työstettiin ja korjattiin. Esimerkiksi katse ja painoavut oikeaan suuntaan olivat milloin missäkin, mutta ainakin itselle tuntui niissäkin parannusta nopeastikin. Vaikeustasoa nostettiin ja Lotankin piti alkaa miettimään oman kroppansa ja koipiensa käyttöä, kun mukaan tuli väistön sisällä siirtyminen raviin. Lotta olisi kauhean mielellään paennut koko juttua ja alkuun se koittikin säntäillä minne vaan pois hommista. Parin toiston kautta siirtymiset kuitenkin rentoutuivat eikä L enää turhautunutkaan. Tämän jälkeen otettiin väistöjä vielä ravissa, mikä ei ollut sekään niin vaikeaa, kuin siirtymiset. Juurikin siirtymisissähän takaosa on kovassa käytössä, mikäli hevonen käyttää itseänsä oikein, joten heikon takaosaston omaavalle Lotalle siirtymiset vaativat oikeasti ponnistelua, vaikka niin yksinkertaisilta ne kuulostaakin.
   Ja jälleen nostettiin vaikeustasoa, sillä seuraavaksi tehtiin avotaivutusta käynnissä, josta suoristus unohtamatta asetusta, ja siirtyminen raviin, josta takaisin käyntiin ja avoon. Alkuun olin itsekin vähän hämilläni tämän tehtävän suhteen, kun kesti hetken hahmottaa koko asia, mutta parin kokeilun jälkeen sain jutun juonesta kiinni. Käynti-ravi-siirtymisien jälkeen samaan tapaan, mutta raviavosta laukkaan. Ja se oli siis oikeasti vaikeaa! Nostot paranivat todella paljon, mutta L lähti herkästi juoksemaan selättömästi alta, mikä jatkui aina takaisin siirtymisenkin läpi. Siinä sai itsekin oikeasti valmistella, miettiä ja ennakoida, että miten saa hevosen pidettyä kasassa levahtamatta pitkäksi. Parin kiitoravin ja töks-siirtymisen jälkeen panostin yhteen siirtymiseen koko aivotyöskentelyni 100% kapasiteetin verran, jolloin viimeinen siirtyminen tuntui jo oikeasti ihan kivalta!
   Tällaisten valmennusten jälkeen tulee niin ihana fiilis, kun on oikeasti saanut tehtyä ihan kunnolla jotakin paremmin ja oikein. Lotankin asenne muuttui paljon motivoituneeksi, vaikka sillä noita asenneongelmia onkin kaiken suhteen. Tällä kertaa tuli kuitenkin työvoitto ja mäkin sain pidettyä kärsivällisyyteni, joten kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! ;)

Juu eiköhän meidän suunta ole ihan vain ylöspäin. Mutta ei enää ehkä ihan näin konkreettisesti...

Niin, tarkemmin vielä sitä, miksen Opera Games -kisoihin pysty tänä vuonna lähtemään. Ajankohta on siis huono sitä varten, että me muutetaan! Tai siis Lotta muuttaa, mutta onhan se mullekin perjaatteessa jonkinlainen muutto, kun talli on mulle aika lailla se toinen koti.
  Syy tälle muutolle on enimmäkseen maneesinpuute. Viime talvi oli jotain niin epätoivoista, että siihen en ryhdy enää ikinä. Niinpä päätimme nyt jo hyvissä ajoin siirtyä maneesitallin suojiin, koska syksyllä kaikki paikat ovat aika varmasti jo täynnä. Ja mikäs siinä - kyllä mulle kelpaa näin kesälläkin neljä kenttää ja maneesi! Kuten jotkut teistä tietää, niin mä olen tosi tarkka myös siitä, että Lotta pääsee ulkoilemaan kunnolla kaverin kanssa, mutta onneksi tällaisestakaan ei tarvitse tinkiä, kuin ei myöskään ruokintaväleistä - uudessa tallissa heinät jaetaan viidesti päivässä, mitä arvostan suuresti! Nyt täytyy enää toivoa, että Lotta sopeutuu uudelle tallille, mutta onneksi se tuntuu olevan aika sopeutuvainen eläin. :)
   Näin ollen siis seuraavat kaksi viikkoa tulee menemään tavaroita läpi käyden ja muuttoa järjestellen, sillä traikku suuntaa heti heinäkuun ensimmäisenä päivänä uudelle tallille.

Noh, siinä nyt olikin kaikki mitä on jäänyt kertomatta, joten ehkä ensi postauksessa voi jo kertoa ihan vain yhden asian! ;)