Sisäkausi korkattu!

Lotta tekee oksereille niin paljon parempia hyppyjä kuin pystyille!

Marraskuuhan se siinä saapui reilu viikko sitten - tunnetusti vuoden masentavimpana kuukautena. Tämä tarkoittaa siis ikuisuudelta tuntuvaa maneesikautta ja kello 16 laskevia aurinkoja. Onneksi nyt sentään päästään käyttämään maneesia vaikka koko päivän, jos mieli tekee, eikä tarvitse enää lähteä traikun kanssa liikenteeseen kyetäkseen ratsastamaan normaalisti... Nyt sitä osaa kyllä arvostaa!
    Koska kentät alkavat olla hyvin epävakaassa kunnossa, milloin jäässä ja milloin järviä, niin ollaan siirrytty esteiden osalta kokonaan sisälle. Viime perjantaina hypättiin ensimmäistä kertaa maneesissa ja oltiin taas Kirsin estetunnilla, jossa hyödynnettiin Peder Fredricsonin teettämiä juttuja HIHS:ssa. Hommaan siis kuului keskihalkaisijalla kolme estettä 3-4 laukan väleillä, joilla tehtiin erilaisia hieman tarkempia tehtäviä kuten vinoa linjaa, eikä niinkään kunnollisia ratoja. Tehtävät sujuivat ihan perushyvin, vaikka L taisi ottaa vähän vauhtia maneesin seinistä... Toivottavasti homma rauhoittuu talven myötä! :D



<

Eilisestä 🙈 L oli melko virkeä ja kieltämättä kyllä todella motivoitunut hyppäämään, kun vino linja sai pariin otteeseen aikaan tosi isot hypyt ja vähän lisäpomppuja 😄🤘 Mukavasti kuitenki meni, vaikka aivan kaikki päätäntävalta ei mulla ehkä ollutkaan 😌 #training #showjumping #Loksare

Henkilön SENNI HAAPANIEMI & LOKSARE (@teamloksare) jakama julkaisu 4. 11ta 2017 klo 1.48 PDT

br />

Postauksen kuvat Sini Jelkänen.

Nyt tällä viikolla valmentaja lähti lomailemaan, joten sen takia estevalmennukset jäävät tällä viikolla välistä. Koko syksynä näitä hypyttömiä viikkoja on kuitenkin kertynyt vähän turhaan, vaikka kehittymisen kannalta rutiinia esteiltä pitäisi saada säännöllisesti - siksi tällä viikolla päätettiin suorittaa estepuoli itsenäisesti, ettei taas oltaisi peukalo keskellä kämmentä seuraavalla kerralla. Onneksi tallilta Helena varasi itselleen tiistai-illaksi maneesin hyppäämistä varten, sekä siinä samaan syssyyn Sini tuli kuvaamaan ja auttamaan, joten voitiin liittyä siihen seuraan!
   Alunperin ajattelin hypätä vain muutaman mukavan pystyn, okserin ja linjan, mutta kerran nyt kunnon systeemit rakennettiin, niin tottakai niitä piti hyödyntää! Sitä paitsi (pientä kuumumista lukuunottamatta) Lotta tuntui todella hyvältä ja se selkeästi itse nautti hyppäämisestä, joten en nähnyt syytä lopettaa kesken - seuraavat esteet kun tulee todennäköisesti olemaan vasta ensiviikon loppupuolella.

Pitkällä sivulla siis siniset pysty & okseri (muistaakseni 24m), diagonaalilla oranssi pysty (linja okserilta 23m riippuen kaarteesta) sekä vähän jumppaa puomeineen toisella pitkällä sivulla, eli puomi-puomi-pysty-puomi - 2laukkaa - puomi-okseri.

Teimme Helenan kanssa paljolti samoja tehtäviä, niin ei oltu kumpikaan kummankaan tiellä. Alkuun hypättiin muutamaan kertaan molemmista suunnista sinistä pystyä ja okseria yksittäisinä kavalettikorkeudella, minkä jälkeen tultiin niitä myös linjalla. Pyrin pitämään laukan kompaktina ja tulinkin linjaa alkuun seitsemällä laukalla, tämän jälkeen kuudella. Myös pysty diagonaalilla sekä jumppa tulivat mukaan kuvioon, jolloin hyppyjä tuli yleisesti ottaen 4-6 kappaletta yhtä tehtävää koskien.
   Lotta imi todella vahvasti linjoilla, ja jopa kuuden askeleen saaminen tuohon 24 metriin tuntui välillä vaikealta, vaikka se on aivan normaali väli :D Mitenkään holtiton se ei kuitenkaan ollut paitsi jumpalla, jonne se rynnisti kauhealla tohinalla ja meni ties miten kaikki... Niitä täytynee treenata enempi, jos poni vaikka kokoisi itseään hieman enemmän ja keskittyisi niihin hyppyihin, eikä niinkään siihen maneesin toiseen päähän kiitämiseen. Vaikka nyt ei kyllä saa ajatella yhtään negatiivisesti, enkä kyllä ajattelekaan, sillä nyt sentään tuo tamma on saanut takaisin motivaationsa päästä esteiden toiselle puolelle ja jopa auttaa mua siinä! Tässäkin treenissä ainoat väärinkäsitykset syntyivät, kun A. loimet tolppien päissä kummastuttivat ja B. sörkin itse hyppyyn juuri ennen estettä. Kyse oli siis aivan yksittäisistä aivokatkoksista, jotka saatiin samantien ratkaistua. Kiva ponny!

Lotta hyppää myös silloin niin paljon paremmin kun korkeudet nousee! Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkällä tämän tamman kanssa päästään, vai päästäänkö mihinkään :D

Maneesilaatu on taattu! ;) Palataan keväällä taas asiaan, aurinko...

Pää kylmänä, jos vaikka jotenkin pysyisi mukana...

Niin kivaa kun se hyppää innostuneen näköisenä! <3

Että sellaisia treenejä ollaan päästy menemään! Hommattiin muuten Lotalle Back On Trackin tallisuojat etenkin takasten käyttöön, joten siitä aion tehdä erittäin perusteellisen tutkimuksen, vaikuttavatko ne oikeasti mihinkään. Lotalla on ns. kroonista nesteilyä takasissa ja ne ovat muutenkin sen heikko kohta, josta kengittäjät ja hierojat mainitsevat, joten on mielenkiintoista nähdä mahdollisia tuloksia. Kerron sitten lisää, kun pääsen tätä toteuttamaan! ;) Onko teillä kokemuksia Back On Trackin jalkoihin kohdistetuista tuotteista?

Toivoa on, toivoa on...

Pahoittelut siitä, että nukun joka kuvassa. (kuvat Sini Jelkänen)

Viimeisimmät postaukset ovat koskeneet pääasiassa valmennuksia, ja niin myös tämäkin. Ajatuksena on kyllä ollut tuottaa muunkinlaista materiaalia, mutta pitkällä putkella tulee kuvattua ja tulee kuvatuksi vain ratsastaessa. Mä niiiiin mielelläni kuvaisin vaikka joka päivä tallivideopostauksia ja muuta kivaa, mutta joka ikinen budjettini sentti menee ratsastukseen, ja näin ollen elän ilman pikkuputkea.
   Päätin jo viikko sitten, että menen ensi viikon torstaina läheiselle tallille hyppäämään luokan tai kaksi. Mietin kuitenkin hetken, että viitsinkö ilmoittaa itseni tuosta vain sinne, vai venaanko tänäiseen estevalmennukseen, jotta voin sen perusteella pohtia uudestaan... Tai lähinnä pohtia sitä, että menenkö vain pommin varman 70cm vai myös sen 85cm, sillä sen jälkeen on enää metriä ja korkeampaa, mitä niitä ei luonnollisesti tarvitse sen kummemmin miettiäkään. Päädyin kuitenkin suoraan rustaamaan nimeni molempiin luokkiin, kuten olisin tehnyt myös tämän päiväisen valmennuksen jälkeen. :)

"Ravissa kavalettia" Eipäs, sanoo Lotta.

Hommat aloitettiin tulemalla kolmea kavalettia, joiden välit oli keskimäärin kolmen laukan verran. Tultiin niitä kuitenkin ensin siten, että ensimmäisen ja toisen välissä siirtyminen ravista käyntiin, keskimmäisen ylitys käynnissä, minkä jälkeen takaisin raviin ja kolmas ravissa. Lotta siirtyi hieman hitaasti käyntiin ja halusi kovasti hypätä kavaletit laukassa (huomaa kuvista...), mutta alkuinnostuksen ja pienen skarppauksen jälkeen pari viimeistä kertaa onnistui tosi hyvin! 

  Tämän jälkeen lähdettiin tulemaan ihan normaalisti laukassa kolmen väleillä. L tuntui mukavan tasaiselta ja pystyin vaikuttamaan siihen aika kivasti, vaikka pariin kertaan oma keskittyminen herpaantui, jolloin Lotta lähti puskemaan vasemmalle ja tempo hajoili. Kunhan pidin vasemman jalan lähellä ja tuntuman kevyenä, oli Lotta todella mukava!

Ettei vaan vahingossakaan osu.

Itse hypyt startattiin apupuomin ja okserin seurassa. Maapuomi on mulle suorastaan lahja taivaasta, koska sen edessä kaikki huolet ja murheet ovat poissa, sillä etäisyys on vähän pakollakin kelpo. Olispa kisoissakin aina esteiden edessä maapuomit! :D
   Okserilla Lotta lähti kaatumaan helposti vasemmalle, kuten aina. Sen seurauksena tuli väärää laukkaa, joten mun täytyy muistaa sitten torstaina kisoissa pitää vasen pohje aina hypyissä lähellä, sillä kieltäessäkin L menee aina vasemmalta ohi. Kuvista huomaa, että heti kun Kirsi seisoo ihan esteen edessä vasemmalla, niin hyppy lähtee keskemmältä.

Okseri sujui puhtaasti ilman kommelluksia, joten siirryttiin radan pätkiin. Mukana oli jo ennestään tuttu okseri sekä kavaletit, joiden lisäksi vielä pysty-pysty-sarja ja pysty-okseri kaareva linja 4-5 laukalla. Korkeuksien ollessa vielä siinä 70cm paikkeilla, meni kaikki aika siististi. Sen jälkeen Lotta kuitenkin paria kaukaa lähtenyttä liitopomppua lukuunottamatta sakotti melkoisen herkästi muutamasta kohtaa. L on vaan vähän liian tarkka paikoista, ja näin ollen pikkaisenkin juuresta tai kauempaa lähteminen on ihan ylitsepääsemätöntä... Toisaalta videolta huomaa sen, että jos hän itse oma-alotteisesti sattuu kiihdyttelemään päin estettä, niin silloin voi hypätä ihan miten vaan ja mistä vaan! :D

Aina välillä tuli niitä hetkiä, että Lotta painoikin kädelle vastaan eikä esimerkiksi vaihtanut laukkaa, tai linjan välissä en kerennyt saamaan sitä yhtään kiinni. Se tuntui kuitenkin tasaisemmalta ja varmemmalta hypyissä, eikä mitkään oudot hypyt tai kiellot tulleet mulle yllätyksenä. Toivottavasti sama fiilis jatkuu torstaina!

Lotan anteeksianto numero 1.

Lotan anteeksianto numero 2.

(videon lisään myöh.)

Milloin teillä on seuraavat kisat?