Lotta osaa mitä vain: Toivoa on, toivoa on...

Pahoittelut siitä, että nukun joka kuvassa. (kuvat Sini Jelkänen)

Viimeisimmät postaukset ovat koskeneet pääasiassa valmennuksia, ja niin myös tämäkin. Ajatuksena on kyllä ollut tuottaa muunkinlaista materiaalia, mutta pitkällä putkella tulee kuvattua ja tulee kuvatuksi vain ratsastaessa. Mä niiiiin mielelläni kuvaisin vaikka joka päivä tallivideopostauksia ja muuta kivaa, mutta joka ikinen budjettini sentti menee ratsastukseen, ja näin ollen elän ilman pikkuputkea.
Päätin jo viikko sitten, että menen ensi viikon torstaina läheiselle tallille hyppäämään luokan tai kaksi. Mietin kuitenkin hetken, että viitsinkö ilmoittaa itseni tuosta vain sinne, vai venaanko tänäiseen estevalmennukseen, jotta voin sen perusteella pohtia uudestaan... Tai lähinnä pohtia sitä, että menenkö vain pommin varman 70cm vai myös sen 85cm, sillä sen jälkeen on enää metriä ja korkeampaa, mitä niitä ei luonnollisesti tarvitse sen kummemmin miettiäkään. Päädyin kuitenkin suoraan rustaamaan nimeni molempiin luokkiin, kuten olisin tehnyt myös tämän päiväisen valmennuksen jälkeen. :)

"Ravissa kavalettia" Eipäs, sanoo Lotta.

Hommat aloitettiin tulemalla kolmea kavalettia, joiden välit oli keskimäärin kolmen laukan verran. Tultiin niitä kuitenkin ensin siten, että ensimmäisen ja toisen välissä siirtyminen ravista käyntiin, keskimmäisen ylitys käynnissä, minkä jälkeen takaisin raviin ja kolmas ravissa. Lotta siirtyi hieman hitaasti käyntiin ja halusi kovasti hypätä kavaletit laukassa (huomaa kuvista...), mutta alkuinnostuksen ja pienen skarppauksen jälkeen pari viimeistä kertaa onnistui tosi hyvin!

Tämän jälkeen lähdettiin tulemaan ihan normaalisti laukassa kolmen väleillä. L tuntui mukavan tasaiselta ja pystyin vaikuttamaan siihen aika kivasti, vaikka pariin kertaan oma keskittyminen herpaantui, jolloin Lotta lähti puskemaan vasemmalle ja tempo hajoili. Kunhan pidin vasemman jalan lähellä ja tuntuman kevyenä, oli Lotta todella mukava!

Ettei vaan vahingossakaan osu.

Itse hypyt startattiin apupuomin ja okserin seurassa. Maapuomi on mulle suorastaan lahja taivaasta, koska sen edessä kaikki huolet ja murheet ovat poissa, sillä etäisyys on vähän pakollakin kelpo. Olispa kisoissakin aina esteiden edessä maapuomit! :D
Okserilla Lotta lähti kaatumaan helposti vasemmalle, kuten aina. Sen seurauksena tuli väärää laukkaa, joten mun täytyy muistaa sitten torstaina kisoissa pitää vasen pohje aina hypyissä lähellä, sillä kieltäessäkin L menee aina vasemmalta ohi. Kuvista huomaa, että heti kun Kirsi seisoo ihan esteen edessä vasemmalla, niin hyppy lähtee keskemmältä.

Okseri sujui puhtaasti ilman kommelluksia, joten siirryttiin radan pätkiin. Mukana oli jo ennestään tuttu okseri sekä kavaletit, joiden lisäksi vielä pysty-pysty-sarja ja pysty-okseri kaareva linja 4-5 laukalla. Korkeuksien ollessa vielä siinä 70cm paikkeilla, meni kaikki aika siististi. Sen jälkeen Lotta kuitenkin paria kaukaa lähtenyttä liitopomppua lukuunottamatta sakotti melkoisen herkästi muutamasta kohtaa. L on vaan vähän liian tarkka paikoista, ja näin ollen pikkaisenkin juuresta tai kauempaa lähteminen on ihan ylitsepääsemätöntä... Toisaalta videolta huomaa sen, että jos hän itse oma-alotteisesti sattuu kiihdyttelemään päin estettä, niin silloin voi hypätä ihan miten vaan ja mistä vaan! :D

Aina välillä tuli niitä hetkiä, että Lotta painoikin kädelle vastaan eikä esimerkiksi vaihtanut laukkaa, tai linjan välissä en kerennyt saamaan sitä yhtään kiinni. Se tuntui kuitenkin tasaisemmalta ja varmemmalta hypyissä, eikä mitkään oudot hypyt tai kiellot tulleet mulle yllätyksenä. Toivottavasti sama fiilis jatkuu torstaina!