Kamuja ja kotikenttähyppyjä

Heissan!
Parin blogittoman päivän aikana onkin kertynyt ajatuksia ja materiaalia tänne jaettavaksi. En keksinyt näille mitään järkevää järjestystä julkaista, joten tulkoot kaikki samaan postaukseen!

 Lotta vaihtoi eilettäin tarhaansa, joten se sai siinä samassa myös uudeksi tarhakaverikseen Katsun vuonismamma Tindran. Satuin ottamaan kamerankin mukaan, joten ensitutustumisesta on todistusaineistoakin. Ikävä kyllä tapahtumassa oli actionia vain parin luimaisun verran, joten kuvista tuli melko tylsiä. Yleensähän hevosten "yhteen laittamisessa" tapahtuu vaikka mitä!

"Jaa no oo sit siinä ku siihen kerta vaivauduit"

"Mitä te toljotatte? Ettex nää et mult loppuu koht ruuat kesken vinkvink..?"

"Hei kamu, vimpat mulle"

Lotta on niin kauhen ystävällinen :D

"BOOM syön sunkin heinäs" Voi Tindra-parka!

Tänään marssin tallille jo aamutuimaan heti yhdentoista jälkeen, sillä lupauduin kuvaamaan yhtä tuntia lähitallilla. Siinä pyörähtikin helposti lähes pari tuntia, jonka jälkeen menin Lotan kanssa kentälle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme menneet puomeja ja kavaletteja, mutta nyt kerrankin kenttä oli yllättävän hyvässä hapessa, joten tällaiset tilaisuudet täytyy hyödyntää. Niinpä kavaletit ja puomit nousivatkin pariksi pieneksi esteeksi.
Kuvat ja videot puhelinmateriaalia!

Maata näkyvissä...

Hämmästyttää, kummastuttaa.

Hypyt sujuivat yllättävän hyvin, eikä Lotta päässyt kuin kerran kaahaamaan aivan päättömästi esteelle. Apupuomin kanssa on niin helppo hypätä, kun se korjaa ja auttaa joka kerta eikä koskaan tarvitse miettiä, että mennäänkö juureen tai suoraan päälle. Tottakai täytyy joskus mennä esteitä yksittäinkin ilman apuja, eikä siinäkään mitään vikaa ole. Omasta mielestäni on kuitenkin tärkeää, että tehdään mitä tahansa ekaa kertaa, niin siitä on hyvä jäädä sekä hepalle että kuskille hyvä maku suuhun. Siksi kaikesta kannattaa tehdä helppoa aina silloin tällöin, jotta voi joskus onnistua ja olla tyytyväinen tekemiseen!

 

Nyt se muuten varmistui eli hyppäämme Lotan kanssa pitkäperjantaina Kotimäessä tosiaan luokat 60 ja 80cm. Pelkään vähän, että kasikymppi on jo tässä kohdassa turhan raju veto. Loppe menee kyllä yli, mutten itsestäni lupaa mitään :D Mut hei, toivotaan parasta!

Mitä muuten mieltä te olette, onko tämän tyyppiset postaukset kivempia, vai sitten kokonaiset tallipäivävideot? Haluaisitteko jo tässä vaiheessa jotain special-postauksia? Jos, niin ideoita saa heitellä! 

Elämästä ehkä selviääkin hengissä...

... tai ainakin toistaiseksi ollaan selvitty. 

Ilmeellä voittoon t. Lotta

 Jippii! Ekat yhteiset luokat on nyt takana päin, ja tuleviin treeneihin ja kisoihin voidaan valmistautua hymyssä suin. Tämän päivän saldo on kaksi ei ehkä siisteintä tai kauneinta, mutta puhdasta rataa, jotka oli kiva mennä ja joista voin olla tyytyväinen. Lotta oli taas aivan kuin kotonaan, paitsi että verkassa se kuumui vähän enemmän vielä kuin eilettäin maneesilla. Ei se mikään mahdoton tai ryöstäväinen ollut, mutta esteen jälkeen neiti vaati aavistuksen pidemmän jarrutusmatkan.

 En ehdi nyt valitettavasti hirmuisesti analysoimaan ratsastuksia, mutta jos nyt kuitenkin vähän jotain kerron.
50cm oli hyppyjensä puolesta helppo, mutta sinne radalle eksyi turhia vasta- ja ristilaukkoja, jotka olisin voinut paremmin hoitaa. Katsomon päädyssä taas tuli liian tiukkoja mutkia, vaikka tilaa olisi ollut monen hyödyllisen metrin verran. Sisäpohje ei siis tainnut mennä läpi saakka, ja Lotta taisi luulla kyseessä olevan aikaluokka. Täytyypi siis treenailla noita kaarteita, kulmia sun muita, ettei jatkossa tungeta pohjetta päin ja oikaista sataa kilsaa. Aikaluokat sitten toki erikseen... :D
Kaikesta huolimatta lopputulos oli kuin olikin kuitenkin puhdas, ja punavalkoinen sai uuden kodin.

Hirmuisen yhteistyöhaluisen oloinen heppa.

 

 60cm meni taas paremmin. Keskityin paremmin vaihtoihin ja sain pidettyä koko paketin paremmin kontrollissa. Lotta ei ryntäillyt ihan niin vauhdikkaasti, vaikka silti sillä riitti energiaa. Tästäkin tuli punavalkoinen kyytiin, toivottavasti seuraavatkin kisat menee mukavasti! Niistä puheen ollen, menen todennäköisesti Kotimäen kisoihin 25.3., siellä luokkiin 60cm & 80cm, jos kaikki sujuu hyvin. Niitä odotellessa...

Verkkaesteet oli tosi huonoissa kohdissa, eikä niiltä saanut hyviä kuvia. Radat taas piti videoida, joten hyppykuvia ei valitettavasti nyt löydy tämän parempia.

Kotiutumis- ja totutteluaikaa

Kerron nyt vähän kuulumisia, miten meillä on mennyt ja miten Lotta on pärjännyt uudessa kodissa, uusien tapojen ja rutiinien kansssa.

Kuva toiselta päivältä kotitallilla

Lottahan oli jo heti ensimmäisenä iltana ihan kuin ei olisi koskaan muualla ollutkaan. Se oli ennen saapumistaan ehtinyt viipyä myyntitallilla alle kaksi viikkoa, joten siksi muutto oli varmasti helpompi - ainakin näin ihmisen näkökulmasta ajateltuna. 

Ratsastuksia taakse on kertynyt kolme kertaa, joista tänäinen oli Petra Koivulahden pitämä valmennus. Siitä on tiedossa jonkinlainen oma postauksensa, joten en paljasta enempää ;)

Sunnuntaina testailin millainen hepo mahtaa olla tai miltä se voisi, tai sen pitäisi tuntua. Kevyttä tutustumista kenttään, pohjaan, aitoihin ja siihen, että parin hevoskaverin naamat tunkevat iloisena ja vähemmän iloisena lankojen yli tervehtimään. Lottaa ei haitannut ja mä olin ratin takana ulapalla. Entisenä ratsastuskouluhevosena tyttö kyllä meinaan osasi vältellä työntekoa. Nyt on kuitenkin jo vähän paremmin palaset hallussa, joten hiljaa hyvä tulee...

Eilen lisättiin kuvioon mukaan laukka-askeleita pitkillä sivuilla sekä yksittäiset maapuomit pitkälle sivulle ja diagonaalille. Laukassa polle tuntui vähän nihkeältä ja takapää jäi kyllä ihan lantalaan saakka. Hädin tuskin kymmenen sentin korkeuteen yltävä "este" riitti kuitenkin aktivoimaan takamusta sen verran, että takajalat osoittivat ainakin vähän olevansa elossa. 

No mutta nyt liikutusinfot sikseen! Lotta ei tähän mennessä ole pelännyt vesiletkua, katolta tippuvaa lunta, pressua, tarhakavereitaan, juomakippoaan, suojia, satulaa, suitsia tai suolakiveä, heinää, vettä... Meillä sujuu siis aika mallikkaasti! Saksetkaan eivät jänskätä, suihkupullokin menee kunhan se ei ole senttiäkään liian lähellä päätä tai muuten... 

Varusteista kaikki välttämätön on hommattu. En tiedä, onko tosin hiukan vähäteltyä sanoa välttämätön, mutta voiko kukaan olla erimieltä siitä, että harjojen on hyvä olla luonnonmateriaalia, satulahuovan ja suojien Lami-Celliä, joista viimeksimainitut vielä special blingbling... Mutta kun tarkemmin asiaa ajattelee, emmehän me ole mitään ylimääräistä hankkineet. Laatu vaan sattuu taas korvaamaan määrän.

Ai niin, ennen kuin lopetan, meinasin unohtaa mainita jostakin :D

Joku voisi vasaralla hakata järkeä mun päähän, sillä mut saatiin suostuteltua menemään kisoihin yhtenä sunnuntaina. Eikä ihan minä tahansa sunnuntaina, vaan tämän samaisen viikon sunnuntaina ALLE VIIKON PÄÄSTÄ! Kivaahan tässä on se, etten ole kuin kerran aiemmin hypännyt Lotan kanssa, ja sekin pieni koeratsastuksessa. Ei muuta kuin maneesia varaamaan ja toivomaan, että tamma vielä hyppää.

Meidät voi siis bongata Artukaisten ratsastuskeskuksesta nyt sunnuntaina luokissa 50cm & 60cm. Epäilin ensin vähän, että onko mulla pokkaa mennä viiteenkymppiin. Päätin kuitenkin loppujenlopuksi, että mieluumin puhdas ja kiva 50, kuin ruma ja feilattu 70.

Taas on tullut todistettua, että elämästä taida tosiaan selvitä hengissä...