TALVI!

Kyllä, vihdoin ja viimein on tänne tullut talvi! Siis 24.2.!? Viikon päästähän on ensimmäisen kevätkuukauden vuoro, mutta mikäs siinä.

Puhelinlaatu.

Nyt kun vihdoin lunta tuli, niin eiköhän sitä tullutkin sitten oikein kunnolla. Pelloilla lumikinos yltää ajoittain ihan polviin saakka, joten siellä onnistuu pienet hankijumpatkin oivasti. Vihdoin, tätä on oikeasti odotettu.
  Oikeastaan jos itse olisin voinut valita, niin ennen keskiviikkona alkaneita lumimyrskyjä sää olisi muuttunut päivä päivältä lämpimäksi siten, että jo toukokuussa olisi hellelukemat mittarissa. Talvi olisi ollut taputeltu jäätikköineen, vesisateineen ja ainaisine luistinratoineen, maailman raivostuttavine ratsastustaukoineen. Vaan talvi olikin pelkästään nukkunut hieman pommiin, mutta siksipä heräsikin aiempaa voimakkaana... Toivottavasti myös lähtee yhtä nopeasti.

Hangessa mentiin siis eilettäin. Koska Lotan peruskunto ei ole tällä hetkellä huipussaan ja hankitreeni on erittäin raskasta, mentiin vain se hetki, että pöllöilyenergiat saivat kyytiä ja tuli hieman laukkaa alle. Yhteensä kentällä oltiin siis puolituntisen verran, minkä jälkeen Lotta oli hieman hikinen, muttei mitenkään loppuun rääkätyn oloinen. Pääasiassa tamman naamasta näki, että pieni laukkasessio oli ollut ihan miellyttävä kokemus! :D Muuten viimepäivät ovatkin kuluneet kävellessä, sillä pohjat ovat olleet pahimmasta päästä. Sunnuntaiaamu pyhitettiin sentään maneesireissulle, ja silloin päästiin myös laukkailemaan vähän enempi. Maanantai, tiistai sekä keskiviikko ovat olleet kuitenkin fyysisessä mittakaavassa, rasitukseltaan lähestulkoon vapaita, mikä heijastuu samantien käytöksessä. Meille on kyllä suotu hirmu joustava, mutta hevosen kanssa sinnikäs vuokraaja, joka jaksaa keleistä huolimatta käydä vielä ylimääräisiäkin lenkkejä, vaikka tällä hetkellä toi hevonen on suurimman osan ajasta ihan täys pelle.
  Tänään aamulla meillä oli aamuisen kävelylenkin jälkeen hieroja käymässä, joka totesi vihdoin ja viimein selän ihan hyväksi. Siitä ei siis tarvitse enää ottaa stressiä, vaikka kyllähän sitä täytyy kuitenkin ylläpitää monipuolisella jumpalla, hyvällä ratsastuksella ja varusteiden sopivuudella - mutta niinhän sitä pitää aivan jokaisen hevosen kohdalla. Takapää sen sijaan saisi aktivoitua, joten puomeja ja pieniä kavaletteja mahdollisimman paljon. Liukkaat kelit, kovat pohjat, irtoilevat hokit ja virheasentoinen toinen takakavio rajoittavat ja muokkaavat takasten liikeratoja, mikä näkyy siinä, että takaset menevät liikkuessa aika keskeltä. Se saattaa jatkossa heijastua polviin, joten nyt pitäisi saada jumit pois ja oikeanlainen lihasten käyttö hevosen ylälinjassa, jotta jalat voivat kulkea oikeaoppisesti, ja tätä myötä kavio kasvaa parempaan suuntaan ja oravanpyörä kaiken välillä voisi katketa. Onneksi mulla on tällä hetkellä erittäin ammattitaitoiset, pätevät ja mainiot hieroja, kengittäjä sekä niin este- kuin kouluvalmentaja!

Mutta nyt suunta on toivottavasti vain ja ainoastaan eteenpäin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! ;)

Sitä sun tätä

Mun on pitänyt jo niin kauan tulla kertomaan kuulumisia kuluneelta viikolta ja sitä ennenkin, mutta aina on tullut jotain, mihin saakka olen halunnut odottaa, jotta kaikki tieto olisi mahdollisimman varmaa ja ajankohtaista. Nyt on kuitenkin ollut ja tapahtunut sitä sun toista erittäin nopealla temmolla, kunnes nyt kaikki on taas vihdoin tasaantunut.

Postausta täydentää kuvat eiliseltä.

Kirjoitin reilu viikko sitten hierontakerrasta, jonka jälkeen seuraavana päivänä juoksutin, ja sunnuntaina oli kouluvalmennus uuden valmentajan kanssa! Valmennus oli yksi elämäni parhaista, ja lopussa Lotta kulki ihan älyttömän hyvin. Valmentaja itsekin kävi selässä, mikä oli tosi hyvä juttu, sillä Lotta tuntui niin paljon paremmalta sen jälkeen. Koko valmennuksesta tuli muutenkin jotenkin toivokas olo tulevaisuuden suhteen, kun huomasi hevosen menevän niin hienosti!

Kaikki ei kuitenkaan sujunut tuon valmennuksen jälkeen kuin ruusuilla tanssien, sillä Lotta reagoi hieronnan ja uudenlaisen, rankan kouluvalmennuksen yhteispeliin melko voimakkaasti. Lotalle nousi nestettä kylkiin maanantaina, valmennusta seuraavana päivänä. En siis laittanut satulaa selkään, vaan juoksutin Lotan pellolla. Siellä Lotta toimi hienosti ja nätisti käynnissä ja ravissa, mutta laukka meni pelkäksi riehumiseksi :'D. Tiistaina meninkin selkään, ja about vartin käyntityöskentelyn jälkeen ravia ottaessa, tuntui selkään epäpuhtautta... Se siis siitä treenistä, kun vasen etunen onnahtelee. Loppuilta meni koipia kylmäillen, kuten keskiviikkokin, jolloin Lotta tosin oli taas ihan normaali.
  Torstaina hieroja kävi jälleen, ja katsoi Lotan myös liikkeessä, vaikka kenttä olikin jälleen melko heikossa jamassa. Positiivista palautetta tuli, mikä oli tietysti huojentavaa viimekertaisen jälkeen, jolloin päähäni pääsi nousemaan mitä "mukavampia" kauhuskenaarioita. Itse toimenpiteitä tehdessä selkä sai myös hyvää palautetta, ja Lotta oli muutenkin paaaljon parempi. Nyt siis saatiin ohjeistukseksi jatkaa normaalisti. Perjantaina kävimme kävelylenkin maastakäsin, jolloin Lotta keksi riehua niin paljon, että loppujen lopuksi pystyyn pompatessaan kaatui! Onneksi ainakaan tähän päivään mennessä ei tapahtuneesta ole seurannut mitään kamalaa. Eilen, lauantaina olimme maneesilla. Menin vain kunnolla sileällä, ja ajoittain Lotta olikin tosi hyvä, toisinaan ei yhtään hyvä. Laukassa se innostui luvan saadessa vähän riekkumaan ja pukittelemaan, mikä tuntui varmasti aika hyvältä, kun mistään ei kiristä tai purista! Tänään vuokraaja kävi maastoilemassa, ja huomenna palauttelen vähän juttuja mieleen kentällä tiistain kouluvalmennusta varten. Tulevaisuudessa satula lähtee toppaukseen, ja kun satula on saatu topattua, tulee taas hieronta.

Hieronta

*Huom! En ole ammattilainen, enkä asioista oikeasti mitään tiedä, joten älä vedä minkäänlaisia johtopäätöksiä tämän tekstin myötä. Postaus on kirjoitettu vain ja ainoastaan sen pohjalta, mitä itse olen ymmärtänyt, tai luullut ymmärtäväni.*

Varasin alkuviikosta Lotalle hieronnan, joka oli nyt sitten eilen. Lotta otti kaiken vastaan ihan hyvin, ja kerta oli erittäin onnistunut! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jotain ongelmiakohtia olisi ilmennyt, kuten oikeastaan 150-prosenttisesti "tiesinkin" näin olevan.
Lotallahan on ollut selkä vähän aina kipeä mulla ollessaan. Keväällä meillä kävi eräs hieroja, joka totesi Lotan olleen jumissa vasemmalta vähän enempi, muttei muuten mitään erikoista. Hyvällä omatunnolla jätin siis selän vähän niinkuin oman onnensa nojaan. Satula vaihdettiin kertaalleen kesällä parempaan niin mun kuin Lotankin osalta.
  Nyt kuitenkin siis kävi hieroja. Lotta tutkittiin perusteellisesti läpi aina kavioista hännänpäähän. Muuten Lotta oli oikeastaan kokonaisvaltaisesti läpikotaisin joka puolelta jumissa, sekä yksi vanha trauma takajalan ja lavan seutuvilta löytyi. Selän ajattelin kuitenkin olevan se pääjuttu, miksi asiantuntevan hierojan oli mun mielestä syytä tulla vierailulle - ja niinhän se olikin.
  Heti sään jälkeinen osa selästä, johon iso osa ratsastajan painostakin kohdistuu, on se kipeä kohta. Alkuun Lotta ei antanut kunnolla käsitellä sitä, mutta loppua kohden neiti pystyi siinäkin rentoutumaan ja ottamaan hoidon vastaan. Selässä käytettiin myös laseria.
Kipeään selkään johtaneista asioista ei nyt ole varmuutta, mutta vaihtoehtoja kyllä. Todennäköisesti selkä on ollut piiiitkään kipeä ainakin joissain määrin jo entisistä kodeista lähtien. Asiaan voi vaikuttaa vääränlaiset satulat, selän huono käyttö ja vääränlainen ratsastus, mutta mieleen nousi myös kissing spaine, johon tosin liittyy ainakin kaksi viimeistä edellämainittua. Siinä siis hevosen okahaarakkeen ottaa toisiinsa kiinni, hankautuu ja noh, eihän se nyt mitenkään ideaalilta kuulosta. Tämä voi siis olla hevosen rakenteen väkisin tekemää, mutta myös väärinpäin ratsastamisesta syntyvää. Sitä on näin sanallisesti hankala selittää (Google-kuvahausta löytyy hyviä kuvia!), mutta siis kun hevonen kantaa itseään selästä, irtoaa nämä okahaarakkeet toisistaan eivätkä hankaa toisiinsa, mutta hevosen mennessä linkkuun ja selättömäksi, saattaa okahaarakkeet kosketellakin toisiinsa (= kissing spine). Joissain tapauksissa okahaarakkeet saattavat jatkuvasti koskea kokomatkalta toisiinsa, jolloin tosin hevonen harvemmin antaa sen suuremmin kosketella selkää tai pitää ratsastajaa lainkaan selässä. Kissing spine -hevosia on niin aktiivisessa urheilukäytössä kuin jouduttu myös kyseisestä syystä lopettamaan.
Lotalla tämä on kuitenkin ainakin toistaiseksi melko epätodennäköistä, sillä se loppuhieronnasta alkoi vastaamaan hoitoon positiivisesti. Tosin samaan aikaan olen lukenut kissing spinesta johtuvasta toispuoleisuudesta ja pystyynhyppimisestä (= Lotta). Jatkossa on kuitenkin tärkeää, että Lotta kulkee vain ja ainoastaan oikeinpäin, itseään oikein käyttävänä ja selkä tekee duunia ylhäällä pysyen. Satulan kohdan kanssa mun täytyy olla tosi tarkkana, ja nyt pitäisi jostakin kehittää joustoton vyö takaamaan oikeassa kohdassa pysymisen. Ostin myös tänään pessoa-juoksutussysteemin, jonka kanssa pelataan ainakin jonkin aikaa useampikin kerta viikossa. Ainoakaan ratsastuskerta ei voi tapahtua selkä olemattomana, ja nyt onkin vähän pulma - Lotan kanssahan se ei ole mikään itsestäänselvyys! Enköhän mä juuri tainnut sanoa, että gramaanit on menneen talven lumia... vaan ne pääsevätkin ihan tälle talvelle käyttöön! Aina ennen liikutusta jumppaan myös Lotan selän painamalla sormilla rintalastasta ja sen jälkeen kevyemmin hivuttaen sormet mahaa pitkin peräpäätä kohti, mitä olen ennenkin tehnyt satunnaisesti. Näiden lisäksi satula lähtee topattavaksi toivottavasti ihan lähiaikoina.
  Lähipäivinä jatketaan kuitenkin niin, että tänään juoksutin, huomenna meillä on kouluvalmennus, jossa kuulostelen ja tunnustelen kuitenkaan menoa rajoittamatta. Ensiviikolla jatkokerta hieronnalle, jolloin tsekataan etenkin selkää taas ja pohditaan tulevaa jne. Yritän parhaani mukaan infoilla sitten.

Jos se vaikka aina liikkuisi ainakin näin.