Kisakausi, ulkokausi, kesäkausi - blogikausi?

Here we are - back in business!

Jesari koska hajonnut vetskari... c. Carita Kattelus

Tosiaankin! Kesän lähestyminen, talvikarvan tippuminen, kisakauden aloittelu, ulkona ratsastaminen, virkeä ja terve poni, valoisat illat sekä muut kevään merkit tekevät ihmeitä itse kullekin. Syysmasennuksen saapumisen jälkeen ei ole kovinkaan paljoa tehnyt mieli lahjoittaa ajatustakaan blogille hektisten koulujuttujen seasta, jotka nekin nyt lähestyvät tältä vuodelta loppuaan. Nyt kuitenkin suuri kasa kisakuvia sekä tieto materiaalin määrästä tulevaisuudessakin saa kirjoitusnystyrät kihelmöimään - myös muita kuin niitä novellianalyysejä tai reaaliesseitä varten... En missään nimessä kirjoita velvollisuudesta kirjoittaa ja julkaista, vaan nyt sitä vain sattui syntymään jälleen blogivibat! Huomenna voi olla jo eri ääni kellossa.

  Koko talvi on mennyt hurjan nopeasti! Lotta on ollut tasaisessa treenissä, saanut hyvin massaa niin lihaksistoon kuin myös mahaankin, johon tosin sinnekin sitä hieman kaivattiin. Tämän jälkeen tosin ei saa kyllä enää enempää olla, sillä muuten ottaa puomeihin kiinni, hehe! Onneksi Lotalla on tapana jättää ilmavaraa sen verran, että voi sitten syödäkin enempi. ;)

Lotta ja Lotan massa maaliskuussa

   Esteillä ollaan valmentauduttu aktiivisesti sekä startattukin kahdet pikkukisat. Ensimmäiset olivat jokin aika sitten luokkinamme 70 ja 80cm viime kauden epävarmuuksien johdosta, mutta eivät nuokaan kovinkaan kehuttavia suorituksia olleet keskeytyksineen ja virhepisteineen. Ahdas halliverryttely sekoitti ponin pään, ja mulla oli pelkkä käsijarru päällä. Vähän jäi huono maku suuhun, vaikka Lotta suorittikin kivasti ja sain huononkin suorituksen päättymään hyvään hyppyyn, kun keskeytin positiiviselta tuntuvassa kohdassa korkeammassa luokassa. Sain ilmeisesti pönkitettyä itseltäni sitä ihmeellistä kisajännitystä ja epävarmuutta pois, sillä jotenkin mut onnistuttiin suostuttelemaan viime viikonlopun Alvan tallin ulkokisoihin. Kaikista absurdeinta on se, että ilmoittauduin luokkiin 80 ja 90cm, vaikkemme saaneet aiemmin edes puhdasta 70cm! Ja tämä kaikki siitä syystä, että saimme noiden korkeuksien aikaan hyvin kyydit... :D Sinänsä päätös oli ihan kannattava, sillä Lotta oli ihan super, olin itse myös rento, poni sai päättää temmon ja näin ollen olimme taas back in business kakkospaikan ruusukkeen tähdittämänä! 90cm ratsastin ykköselle varmasti huonoimpaan mahdolliseen askeleeseen eikä Lotta alkanut arpomaan sen enempää, vaan tökkäsi sitten eteen. Moka ei olisi voinut olla vähempää hevosen, joten taputtelun ja esteen korjaamisen jälkeen aloitin ikään kuin puhtaalta pöydältä, ja näin saimme tätä lukuun ottamatta puhtaan perusradan. Itse olen jopa sitä mieltä, että tuo alun töksähdys teki mulle itselleni ihan hyvää, sillä se herätti taas ratsastamaan ja unohtamaan itsestäänselvyydet selässä. 

   Sileän puoli on valmennuksen osalta taas jätetty heitteille... Tsemppaan kyllä nyt kevään aikana ja laitan taas kouluvalmentajalle viestiä, vaikka tiedänkin jo nyt sen olevan suuri pudotus takaisin maanpinnalle. Sileän valmennus on jotain ihan parasta silloin, kun kaikki tehtävät sujuu, mutta jotain aivan totaalista tuskaa, kun esiin astuukin jotain hankalaa. Siksi on melko huono asia, että joudun itse sopimaan kouluvalmennukseni, sillä samalla hommaan itselleni tunnin ajalle sekä henkistä että fyysistä koettelemusta. Valitettavasti olen siis sitä ihmistyyppiä, joka menee siitä mistä aita on otettu kokonaan pois. ;D

Edellämainittu Lotan tempo c. Peppi Piivek

Jessica kävi kuvaamassa reilu kuukausi sitten ja näillä näkymin tulee taas uudestaan nyt perjantaina! Maiseman ainakin pitäisi olla hieman eri tällä kertaa - tosin niin sen piti tuolloinkin... c. Jessica Pätsikkä

Instagramissa @teamloksare olenkin ollut koko ajan ihan aktiivinen, joten sieltä löytyy aina kaikenlaista reaaliajassa erilaisista motivaationpuutteista tai kiireestä huolimattakin! Tiliä pystyy myös stalkkaamaan ilman omaa Instagram-käyttäjää etsimällä esim. Googlesta tilin nimellä vaikka tietokoneellakin, joten se ei ole edes siitä kiinni! 

Syksyisiä terveisiä!

Moikka! Onpas syksy tullutkin vauhdilla. Juurihan vasta sitä katseli, noh, jos ei nyt aurinkoa niin ainakin sitten vihreitä lehtiä ja kuivaa(mpaa) maata, kun taas nyt joka puolella on keltaista, kuraista ja märkää... Ruskakaan ei tunnu olevan kovinkaan kaunista, sillä monet puut näyttää kaljuuntuvan ennätysmäisellä nopeudella. Pitäisikin mennä pikaisesti ottamaan ne syksykuvat, jos sellaisia haluaa, koska kohta ei ole enää edes sitä kuollutta keltaista! :D

Lode pesun jälkeen, kylmät koivissa!

 Kuten arvata saattaa, on syksy alkanut kouluhommien ja heposen yhteisbalanssin etsimisessä. Ensimmäinen koeviikko oli ja meni mun osalta todella kevyesti, sillä viikon aikana tein kolme kappaletta kokeita, joista kaikkiin panostin suht. kevyesti. Niistä kahdesta pääsen varmasti jopa läpi, mutta matikasta en kyllä osannut sanoa paperille juuta enkä jaata, mutta sen annan itselleni anteeksi! Viikon lyhyet päivät hyödynsin suuntaamalla suoraan tallille ennen ruuhka-aikoja, vaikkei meillä ne kovin ruuhkaisia olekaan, joten sen puolesta venailen jo seuraavaa koeviikkoa :D
   Lotta-puoli sen sijaan on varsin menestyksekkäällä päällä, jos ei kisameininkejä mainita. Kotimäestä taisinkin jo silloin ikuisuus sitten mainita, mutta sen jälkeen Ylikylässä saatiin kaksin kappalein hylättyjä. En enää edes muista mikä siellä niin kauheasti tökki eikä se jälkiviisaus enää auta. Viimeistään siitä kuitenkin otettiin opiksemme ja nyt asioita on korjailtu! Viimeisimmässä estevalmennuksessa sunnuntaina sain ihan uudenlaista touchia Lottaan ja laukastakin tuli huomattavasti lyhyennettävämpää. Sileälläkin L on ollut aivan uskomattoman super! Siis rehellisesti niin super, että eilen Essi ihmetteli, oliko Lotalla käynyt esimerkiksi hieroja tässä välissä (tietääkseni ei), sillä liike näyttää ja myös tuntuukin niin paljon paremmalta.

Yökoulun jälkeen ajatus valmennuksesta kuulosti ylitsepääsemättömältä, mutta se olikin tähän mennessä yksi parhaista asioista Ällän selässä.

 Esteillä ollaan valmentauduttu ja vähintäänkin hypätty aika lailla viikoittain, mikä on tuottanut tulosta. Homma alkaa pyöriä varmemmin ja tuntua siltä, että saan sekä aivot että kropan toimimaan samanaikaisesti sekä itseni että hevosen osalta. Aivan ei vieläkään ihan sataprosenttisesti ilman oikosulkuja tai yhteyskatkoksia Lotan kanssa päästä, mutta enimmäkseen kuitenkin. Ennen kaikkea L on ollut todella hyväntuulinen kaiken suhteen, eikä se ole kovinkaan agressiivisesti osoittanut mieltä minkään suhteen. Ei saisi turhaan kehua tai puhua toiveikkaasti, mutta mulla on kyllä nyt ihan hyvä fiilis kaiken suhteen. Tosin tämä mood saattaa katketa heti huomenna, kun menemme - yllätys yllätys - Ylikylään tekemään itsemurhan hyppäämään 70 ja 80cm... Kuten varmasti moni jo tietääkin, ei meidän menestyksemme Ylikylässä ole ollut kovinkaan hohtoisa. Kertaalleen on sieltä tarttunut ruusuke mukaan, mutta muu saldo onkin loppujen kolmen kisojen osalta yksi tippuminen, kolme hylättyä ja muutama perus huonohyvä rata... Tilanne on kuitenkin nyt eri, sillä siirtyminen halliin vaikuttaa varmasti asiaan. Olemme nimittäin treenailleet pienehköllä kentällä verrattuna moniin kisapaikkoihin, joten maneesikoko voi olla meille eduksi. Eikä me edes mennä suoranaisesti kilpaa rämpimään talla pohjassa, vaan aa-nolla-nollan johdosta tavoitteena on päästä yli kaikista esteistä. Kädet, sormet, jalat ja varpaat ristissä toivokaamme kaikki meille jonkinasteista selviytymistä!

Ja kuten aina, esimerkillisesti näytän kuinka esteillä katse eteen...

... ja syön huultani samalla.

No kyllähän se aurinkokin on paistanut (kerran syyskuussa)!

Toppaliivikelit korkattu! 

 Ja hei, ollaan me muutenkin kisattu - KOULUA! No niinpä, mutta totta mä puhun. Olihan se nyt pakko kannattaa oman tallin toimintaa ja osallistua siihen helppoon C:n vaikka kontaten. Valmistauduin koitoksiin niinkin hyvin, että opettelin ensin väärän radan, minkä jälkeen opittuani oikean yksilön tarkastin edellisenä päivänä Googlen kuvahausta, että mikä on kolmikaarinen kiemuraura radan yli. Se kuitenkin oli oikein optimaalinen valmistautuminen verrattuna tavoitteisiin, joita olivat muun muassa aitojen sisälle pääseminen ja siellä pysyminen, joista molemmista selvittiin. Tuli kyllä kieltämättä onnistuttua vähän paremminkin, sillä reippaat 64% räpsähti tulokseksi ja 6. paikka 15 ratsukon joukosta! Saimme siis jopa seiskoja paperiin mm. laukannoston ja ravipidennyksen kohdalle, joista molemmista osaan kyllä olla tyytyväinen.
   Verryttelin ennen rataa Lottaa todella paljon ja ajoittain se tuntuikin todella hyvältä etenkin ravissa. Laukalta en odottanut mitään muuta kuin sen ylläpitämistä, joten se jäi aika nihkeäksi radalle mentäessä. Muutenkin Lotta oli todella jännittynyt maneesissa, sillä toisen pään katsomo oli täynnä ollessaan suunnaton mörkö, jota ei voinut missään tapauksessa lähestyä. Mörkö kuitenkin lieveni koko ajan pyöriessäni siinä päädyssä ennen pillin soimista, ja suorituksessa mörkö ilmaantui vain estääkseen Lottaa menemästä kulmiin.
   Kokonaisuudessaan olisin voinut itse ratsastaa paljon paremmin ja huolellisemmin, sillä nyt keskityin vain menemään oikeaan suuntaan. Innolla venailen siis uusia koulukisoja kotitallillemme, sillä niiden takia en raaski lähteä maailmalle säätämään, kun kotimestatkin tuntui noin jänniltä. Tuomari oli onneksi katsomoa vastakkaisessa päädyssä, joten sinne toilailumme ei näkynyt niin selkeästi ;) Tuomarin kommentit: "Malta esittää asiat ennen peruutusta (pysähdys). Käden asentoa voisit muuttaa siten, että kyynärpäät lähemmäs vartaloa niin saat paremman tuntuman. Kivan oloinen hevonen, laukkatyöskentelyä voisi harjoitella enemmän. Puolipidetteitä lisää :)" Olen kaikesta samaa mieltä! Alla vielä puhelinlaatuinen video radasta.

Silmiin sattuu tuo epämääräisesti valunut huopa, joka on muuten tässäkin blogissa pariin otteeseen mainitun esteratsastajan ja valmentajan Niclas Aromaan vaimon Lauran vanha huopa! Ehkä sen taustat ja kokemus toi meille onnea ;)

Lotta on tällä hetkellä siis varsin hyvinvoiva. Se ei ole vieläkään osoittanut mitään negatiivisia merkkejä muutosta ja on erittäin hyväntuulinen koko ajan. Se on pysynyt hyvässä lihassa eikä ainakaan vielä ole osoittanut merkkejä laihtumisesta, mitä pelkäsin näin talven lähestyessä. Se on nyt saanut hieman ekstraa Greenlinesta, mutta voi olla, että ilmankin sitä se selviäisi, sillä heinä tuntuu tarttuvan ihan mukavasti kylkiin. Tarhakaveria en ole sille löytänyt, mutta onneksi kolmesta suunnasta löytyy aitanaapureita, jotka pitää ajatukset liikkeellä :D Viimeistään laidunkaudeksi haluan sille kuitenkin ihan ikioman kaverin, jotta se pääsisi purkamaan mietteitään lajitoveriin. 

Mä siirryn kuitenkin nyt pähkäilemään huomisten kisakoitosten juttuja! Olisi mukava kuulla muiltakin miten syksy on sujunut? Ja hei vielä, onko joku muukin muuten menossa HIHS:n? Siihen on enää muutama päivä! ;)

Kesäjuttuja!

Niin ihanaa, kun kesä tuntuu vihdoin olevan saapunut! Kaikki on niin vihreää ja laidunkausi lähestyy, satunnaisina hetkinä lämpötilatkin ovat lähempänä hellelukemia kuin kymmentä. Dr.Repeliä on saanut taas pitkästä aikaa suihkia öttiäisten iloksi, ja täytyypi kohta korkata myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna aurinkorasvapurkki, ettei hänen korkeutensa pieni, vaaleanpunainen nenu vain pääse palamaan.

1. Kaikista kisakuvista kiitos Jessica Pätsikkä!

 Postausta kuvittaa otokset viime kisoista, eli 70 & 80cm radoilta Ylikylästä.

2.

3.

4.

5.

Torstaina oltiin estevalmennuksessa, jälleen Ruskolla Pinjan oppeja kuulemassa. Tehtävät pidettiin yksinkertaisina - kuten myös korkeudet hyvin alle 90-sentissä, joten pääsi hyvin hiomaan yksinkertaisia juttuja.
   En oikeastaan osaa sanoa tuosta valmennuksesta enää tässä vaiheessa hirveästi mitään muuta, kuin että hyvin sujui! Lotta tuntui samanlaiselta kuin viimeksi kisoissa radalla, ja se hyppäsi oikeasti ihan mistä vaan, mitä vaan. Alkuun laukka oli hieman pitkää ja Pinja muistutti kovin ulko-ohjasta alastuloissa, ja sainkin ainakin omasta mielestäni hyvin korjattua.
   Yksi melko koominen "onnettomuus" toki sattui pitkän sivun linjalla, jossa oli sarjan jälkeen noin 4-5 laukan päässä pysty. Huono lähestyminen sarjan A-osalle, laiska laukka ja epämääräinen paikka, joten lähdin hieman Lottaa ennen hyppyyn. Tämän jälkeen olin aivan varma, ettei se hyppää enää B-osaa, sillä hyppy olisi lähtenyt ihan tolkuttoman kaukaa. Noh, se kuitenkin ponkaisi ja kunnialla suoritti ylikin samaan aikaan, kun mä otan kunnon vauhdit jäädessäni loistavasti jälkeen, minkä jälkeen löydän itseni kaulalta istumasta. Siinäpä sinnittelin yhden kaarteen verran, kun sain ohjattua Lottaa sivulle ja hidastamaan. Ihme ja kumma, että pysyin kuin pysyinkin kyydissä, joten ei tarvitse alkaa kakkua leipomaan! :D Tämän tapahtuneen jälkeen otettiin linja tottakai kokonaisuudessaan uudestaan, ja kaikki onnistui todella hyvin. Vieläkin tulee aivan hyvä mieli, kun muistelee torstaita!

6.

7. Heh, kuski ottaa varman päälle! ;)

Eilen, lauantaina menin puomeja, jotka onnistuivat käynnissä ja ravissa todella hyvin, vaikka L oli kyllä kovin kova ja tahmea. Laukka oli kuitenkin aika sählää ja siinä työskentely oli kehnoa, joten sen kanssa luovutin melko nopeasti ja tyydyin hyvin helppoihin juttuihin. Tänään aamulla oli sitten kouluvalmennus, jossa heti tietysti kerroin tästä kovuudesta ja sitkeydestä. Valmennuksen mittaan sain parantavia vinkkejä tähän, mutta en ollut kyllä vielä lopussakaan hirveän tyytyväinen, sillä hyvät pätkät olivat ihan minimissä, enkä saanut rentoa, herkkää ja vaivatonta fiilistä missään vaiheessa. Viime aikoina olenkin käyttänyt erilaisia kuvaavia esimerkkejä kerratessani viimeisimpiä ratsastuksia; esimerkiksi "ihan kuin norsulla menisi - kaula on just mitä on ja muu kroppa tulee perässä yhtenä kasana, eikä mikään taivu minnekkään". Eli tekemistä riittää - kuten aina.
  Huomenna mennään nollaamaan ajatukset maastoon ja palataan taas joku päivä puremaan hammasta...

8.

9.

Tulevaisuus tuntuu kuitenkin valoisalta! Torstaina pyrin kovasti pääsemään estevalmennukseen, mutta saa nähdä, miten käy kyydin kanssa... Viikon päästä meillä on kotitallilla pienet harjoituskoulukisat, joissa olen ainakin jonkin sortin toimihenkilönä, sillä saisin vähintään jonkinasteisen hermoromahduksen, jos yrittäisin vääntää kokonaista rataa läpi. Tästä viikon päässä on kisakalenterissa merkintä, josko vaikka mentäisiin starttaamaan kauden ensimmäinen ysikymppi. Saa nähdä, saa nähdä. Johonkin väliin toukokuulle pitäisi myös raspaus tunkea, ja eräs koulupenkki olisi haettava sovituk. Mahdollisten kisojen jälkeen muutama päivä mennään vielä ihan normi kuvioilla, kunnes 3.6. mä lähden toiselle puolelle Suomea kahdeksi viikoksi leiriavustajaksi. Lotta ei valitettavasti pääse pitkän matkan vuoksi mukaan, vaan se saa ensimmäisen viikon lomailla sekä lihoa laitumella, ja toiseksi viikoksi se pääsee Essille vähän duuniakin tekemään, jotta mulla on sitten palatessani täydellinen ratsu! ;)
  Tämän jälkeen tarkkoja suunnitelmia kisailuille ei vielä ole, mutta muuten kesän aikana tapahtuu todennäköisesti yksi isompikin muutos, josta en kuitenkaan vielä paljasta mitään... Ja blogiinkin on pientä ulkoasuremppaa suunnitteilla, jos vain joskus saan aikaiseksi ottaa banneriin uusia kuvia.

10.

11. Ehkä oma henkilökohtainen lempparikuvani... Tottakai siksi, koska tässä ollaan edustavimpia! ;)

12.

13.

14.

15. Uusinnassa otettiin kiriä, joten käännös aloitettiin jo esteen päältä!

Mikä kisakuvista on teidän lemppari? Onkos jo tiedossa tarkkaa suunnitelmaa kesän alulle?

Pläänejä, pläänejä

Heissan! Arvonta on suoritettu vihdoin ja viimein, ja voittaja on vastaanottanut lippunsa. Muutenkin blogin puolella pyöriminen on vähän tyssännyt, kun omassa huoneessani ei toimi netti kunnolla, eikä myöskään kännykästä jaettu pyöri sujuvasti, niin kaikenlainen netin varassa toimiminen on ihan yhtä tuskaa. Tästä syystä tästä postauksesta ontuu kuvat, sillä koko Bloggerin kuva-asia ei edes avaudu... Voisihan sitä kirjoittaa toki muuallakin, mutta työrauhaa ei löydy edes ajatteluun huoneen oven ulkopuolella, niin tyydytään nyt tähän. (jos edes tämän saan julkaistua, huoh.)

Viime aikoina onkin tapahtunut pieni väliaikainen muutos, eli Lotta muutti maanantaina viikoksi kouluvalmentajani luokse Turun toiselle puolelle maneesitallille. Siellä Loppe kokee pieniä muutoksia ajatusmaailmaansa, jotka toivottavasti edesauttavat jatkon ratsastuksia! Pääasiassa Lotta meni sinne jumppailemaan ja testailemaan rehellisesti oikeanlaista liikehdintää hyvässä ratsastuksessa, sillä itselläni ei taidot läheskään riitä viemään sitä eteenpäin - toivottavasti edes valmentajan säännöllisellä opastuksella ylläpitämään saatua tasoa.
Suuria muutoksiahan ei viikon jaksosta voikaan odottaa, muuten useammalla ratsastuskerralla putkeen, hyvillä pohjilla, on kyllä älyttömästi enemmän hyötyä kuin satunnaisilla läpiratsastuskerroilla.

Siihen, että Lotta lähtee käymään valmentajalla, päädyttiin viikko sitten sunnuntaisen läpiratsastuksen johdosta. Se meni ihan perus hyvin, mutta nappuloiden säätäminen jäi yhdeltä kerralta kesken, ja vaaditaan useampi mahdollisuus putkeen, jotta jotain jää pidemmäksikin aikaa ponisen mieleen. Lotta reagoi ja protestoi joitakin "uusia" asioita vastaan melko voimakkaasti mm. hyppimällä pystyyn ennenkuin suostui edes yrittämään, sillä se haluaa selkeästi olla aina 100% varma, että jotain on pakko tehdä, sillä kukapa sitä turhaan mitään tekisi. ;) Ajoittain meno näytti tosi hyvältä, mutta koska vaatimustaso alkaa - sori vaan Lotta - olemaan jo vähän korkeammalla. Siksi oikeinpäin köpöttelyyn ei enää tyydytä, vaan nyt siinä takajalkojen ja selän varassa pitäisi pystyä myös tekemään jotain muuta, kuin vain kulkemaan.

Hierojakin kävi vajaa viikko sitten keskiviikkona. Lotta sai jälleen parempaa palautetta, ja nyt jo elätellään toivoa kokonaisvaltaisesti rennosta ja lihaksistoltaan hyvinvoivasta hevosesta. Hierojan kanssa käytiin myös parin viikon suunnitelmat eteenpäin, ja ne kuulostivat hänenkin korvaansa hyviltä. Tulee jotenkin luottavaisempi olo, kun saa omiin mietintöihin "hyväksynnän" amattilaiselta, oli se sitten hieroja, eläinlääkäri, valmentaja tai kengittäjä. Nyt siis oli kyse valmennuksien ja mahdollisten muiden tapahtumien kulusta ennen ensimmäisiä kisoja ja kaudenaloitusta, mikä tapahtuu 2.4. Salossa Tehossa. Sitä ennen siis Lotta viettää aikansa sunnuntaihin saakka valmentajalla, ja ensiviikon torstaina on Elmon valmennus 23.3., jolloin päästään hyppäämäänkin kunnolla - jes! Sitä seuraavalla viikolla ajatuksena olisi mennä torstaina Pinjan valmennuksen ihan liian pitkästä aikaa taas, ja saman viikon sunnuntaina olisi tosiaan sitten kisat. Nyt vaan toivon, että tällaiset tulisi sitten myös oikeasti toteutumaan, sillä tämän vuoden puolella on tähän asti ollut enempi sääntö kuin poikkeus, että suunnitelmat menee mönkään ja tulee esteitä milloin minkäkin kanssa.
Muutenkin alkaa näyttää tämä arki päivä päivältä paremmalta. Skootterikelit näyttää olevan ovella ja kenttäkin lähes kauttaaltaan sulanut, joten nyt jos tulee takatalvi, niin mä laitan hevosen reppuun ja marssin jonnekin kivempaan maahan. Ja olen satavarma, että menen ensitalveksi horrokseen, jos sen kulku tulee olemaan samankaltainen kuin nyt menneen "talven".

Mutta tämän viikon, tai ainakin vielä tämän ja huomisen päivän mä vain chillailen ja suuntaan ajatukseni enempi kohti muita juttuja ennen Lotan paluuta. Menen kuitenkin todennäköisesti ainakin kerran ratsastamaan L:llä vielä maneesitallilla valmentajan silmien alla, joten ei tässä kyllä oikeastaan mitään erityisen pitkää mietintätaukoa pidetä. Kunhan nyt kuitenkin pari tallivapaata päivää vietän! ;)

Kevät, are you coming?

Jes, mun ilo on osittain huipussaan, sillä nyt on virallisesti alkanut kevät, vaikka sää onkin ihan joltain muulta planeetalta. Mulla ei oikeastaan mikään muu turruttanut niin kovin talvessa, kuin pohjat ratsastukseen. Siksi odotan innolla kovien, jäisten pohjien sulamista vuosi sitten uusitulta kotikentältämme, jonne on nyt jopa tilattu uutta estekalustoa! Siinä kohtaa, kun kenttä on sulanut, ei mikään saa estää treenikauden sulavaa kulkemista, tai muuten mä heitän hanskat tiskiin. Laskinpa tässä masennukseeni, että kouluvalmennuksia on ollut kolme kappaletta (okei, tähän olen ihan semi tyytyväinen), estevalmennuksia yksi ja estetreenejä kokonaisuudessaan alle 5 kertaa näiden talvikuukausien aikana. Kunnollisia sileäntreenejäkään ei riitä jaettavaksi edes joka viikolle. Nyt tämä on kuitenkin ohi, sillä jos pohjat ei kuntoudu asiallisen ajan sisällä, mä vaikka uitan Lotan tuosta salmen yli meren toiselle puolelle maneesille (lyhin reitti ;)). Onneksi viime sunnuntaina sekä maanantaina sain ratsastettua ihan hyvin kotikentälläkin, sillä lunta riitti säilyttämään pohjan pitävänä, mutta nyt se kaikki on jo sulanut pois - paitsi jää. Tiistaina juoksuttelin liinan päässä parisenkymmentä minuuttia, eilen maastoili vuokraaja ja tänään pyrin itse tekemään selästä käsin jotakin. Huomenna ajatuksena olisi lähteä maastoon, ja lauantaina mennään maneesille pomppimaan muutamat esteet. Sunnuntaiaamun vietän seuraten valmentajan ja Lotan yhteispeliä jälleen maneesilla, ja alkuviikolle yritän saada hieronnan. Ensiviikolla muuten hieronnan mukaan ja jos hyvin käy, niin 11.3. lauantaina suunataan nokat kohti Saloa ja kisoja, mutta saas nähdä, toteutuuko sekään...
  Pääsen muuten myös ensimmäistä kertaa Elmo Jankarin silmien alle valmentautumaan 23.3., joten sitä ennen on pakko päästä hyppäämään muutama kerta, jottei siellä tule vastaan mitään rutiininpuutevirheitä, ja jotta päästään keskittymään olennaisiin asioihin. Ihan super kivaa päästä vieraamman valmentajan silmien alle vakivalmentajien lisäksi, joten toivottavasti matkaan tarttuu paljon uusia neuvoja! :)

Kunpa pääsis ottamaan jo tällaisia kuvia...

Kesää on kuitenkin jo suunniteltu, ja ajatuksena olisi kisata paljon! Parit kaksi- tai kolmipäiväiset kisareissut, sekä useita lähialueen luokkia 1- ja 2-tasolla. Nyt täytyy vain toivoa, että onnea on matkassa mukana, enkä vaikka minä tai hevonen telo itseämme tai toisiamme... :D

TALVI!

Kyllä, vihdoin ja viimein on tänne tullut talvi! Siis 24.2.!? Viikon päästähän on ensimmäisen kevätkuukauden vuoro, mutta mikäs siinä.

Puhelinlaatu.

Nyt kun vihdoin lunta tuli, niin eiköhän sitä tullutkin sitten oikein kunnolla. Pelloilla lumikinos yltää ajoittain ihan polviin saakka, joten siellä onnistuu pienet hankijumpatkin oivasti. Vihdoin, tätä on oikeasti odotettu.
  Oikeastaan jos itse olisin voinut valita, niin ennen keskiviikkona alkaneita lumimyrskyjä sää olisi muuttunut päivä päivältä lämpimäksi siten, että jo toukokuussa olisi hellelukemat mittarissa. Talvi olisi ollut taputeltu jäätikköineen, vesisateineen ja ainaisine luistinratoineen, maailman raivostuttavine ratsastustaukoineen. Vaan talvi olikin pelkästään nukkunut hieman pommiin, mutta siksipä heräsikin aiempaa voimakkaana... Toivottavasti myös lähtee yhtä nopeasti.

Hangessa mentiin siis eilettäin. Koska Lotan peruskunto ei ole tällä hetkellä huipussaan ja hankitreeni on erittäin raskasta, mentiin vain se hetki, että pöllöilyenergiat saivat kyytiä ja tuli hieman laukkaa alle. Yhteensä kentällä oltiin siis puolituntisen verran, minkä jälkeen Lotta oli hieman hikinen, muttei mitenkään loppuun rääkätyn oloinen. Pääasiassa tamman naamasta näki, että pieni laukkasessio oli ollut ihan miellyttävä kokemus! :D Muuten viimepäivät ovatkin kuluneet kävellessä, sillä pohjat ovat olleet pahimmasta päästä. Sunnuntaiaamu pyhitettiin sentään maneesireissulle, ja silloin päästiin myös laukkailemaan vähän enempi. Maanantai, tiistai sekä keskiviikko ovat olleet kuitenkin fyysisessä mittakaavassa, rasitukseltaan lähestulkoon vapaita, mikä heijastuu samantien käytöksessä. Meille on kyllä suotu hirmu joustava, mutta hevosen kanssa sinnikäs vuokraaja, joka jaksaa keleistä huolimatta käydä vielä ylimääräisiäkin lenkkejä, vaikka tällä hetkellä toi hevonen on suurimman osan ajasta ihan täys pelle.
  Tänään aamulla meillä oli aamuisen kävelylenkin jälkeen hieroja käymässä, joka totesi vihdoin ja viimein selän ihan hyväksi. Siitä ei siis tarvitse enää ottaa stressiä, vaikka kyllähän sitä täytyy kuitenkin ylläpitää monipuolisella jumpalla, hyvällä ratsastuksella ja varusteiden sopivuudella - mutta niinhän sitä pitää aivan jokaisen hevosen kohdalla. Takapää sen sijaan saisi aktivoitua, joten puomeja ja pieniä kavaletteja mahdollisimman paljon. Liukkaat kelit, kovat pohjat, irtoilevat hokit ja virheasentoinen toinen takakavio rajoittavat ja muokkaavat takasten liikeratoja, mikä näkyy siinä, että takaset menevät liikkuessa aika keskeltä. Se saattaa jatkossa heijastua polviin, joten nyt pitäisi saada jumit pois ja oikeanlainen lihasten käyttö hevosen ylälinjassa, jotta jalat voivat kulkea oikeaoppisesti, ja tätä myötä kavio kasvaa parempaan suuntaan ja oravanpyörä kaiken välillä voisi katketa. Onneksi mulla on tällä hetkellä erittäin ammattitaitoiset, pätevät ja mainiot hieroja, kengittäjä sekä niin este- kuin kouluvalmentaja!

Mutta nyt suunta on toivottavasti vain ja ainoastaan eteenpäin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! ;)

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää! Muistakaapas muistaa kaikkia neli- sekä kaksijalkaisia ystäviänne! ;)

1. Ystävällisiä kuvia c. Katariina Saarela

Koko helmikuu on tähän mennessä ollut kiireinen, mutta eritoten viime viikko vietettiin ihan hullulla tavalla! Meidän koulumme otti osaa erääseen kansainväliseen projektiin, minkä johdosta maanantaista perjantaihin kuljin varhaisesta aamusta alkuyöhön milloin missäkin. Yöunia on kertynyt huikeat neljä tai jopa viisi tuntia yötä kohden, joten lauantaiaamuna saapuessani kuuden maissa kotiin viemästä ulkomaalaisia vieraita lentokentälle, romahdin sängyn pohjalle ja nukuin yhteen putkeen miltei kahteen saakka iltapäivällä! Arkipäivinä talleillut kutistui siis väkisinkin yhteen torstai-iltaiseen pikamoikkaukseen, jolloin juoksutin lentoon lähtevää, vapaita viettänyttä Lottaa muutaman kierroksen... Lomat ovat nyt siis toistaiseksi done, ja on oikeasti pakko ruveta treenamaan, vaikka mikä olisi!
Lauantaikin meni juoksuttaessa, sekä sunnuntaina käväisimme vain melko pikaisesti ilman satulaa kentällä, sillä satula saapui toppauksesta vasta eilen. Täytyy toivoa, että selkä muuttuisi paremmaksi uusien toppausten myötä. Meillä on myös lainassa romaani, millainen on myös hankinnassa, jos Lotta nyt vaan testailuissa osoittautuu hyväksi sen kanssa.

2

3

4

5

Nyt pitäisi siis oikeasti päästä jo hommiinkin joskus, kun tuntuu siltä, että näitä taukoja tunkee tonneittain joka puolelta. Ei kenttäkään ole vielä ihan kondiksessa, mutta koko ajan päivä pitenee, aurinko paistaa ja lämpötilat kohoaa, eli samaa mittaa motivaation määräkin nousee. Mulla on tällä hetkellä kauheasti intoa päästä ratsastamaan enemmän ja enemmän, sekä muillakin kuin vain Lotalla. Kisakausikin on suunnitteilla, mutta sen aloittaminen nyt hieman viivästyy. Alunperin suunnittelin kauden starttauksen helmikuun 26. päivälle Artukaisiin, mutta siihen ei kyllä pystytä. Hyppytaukoa on kuitenkin tullut jälleen kerran, ja kisojen kanssa samalle viikolle pitäisi hierontakin hoitaa. Sen lisäksi ennen kisoja pitää saada kunnolla treeniä alle ja ainakin yksi estevalmennus. Yksi realistinen ajankohta voisikin olla 11.3., kun Ratsastuskeskus Tehossa on kisat. Siihen mennessä kaiken pitäisi kuitenkin olla kunnossa, ellei *kopkop* mitään ylimääräistä tapahdu...

6

7

8

9

10

11

Lottaa ei ole klipattu sitten ensimmäisen kerran jälkeen, sillä karva alkaa jo vaihtua. Sitä sileää, silkkistä kesäkarvaa odotellessa... Ei tuo tämänhetkinenkään paha ole, mutta lähempää katsottuna poni on täynnä tupsuja sekä karvasta on jo tullut karheaa. Onneksi ei nyt sitten tarvitsekaan käydä missään edustamassa, kunhan vaan omaa silmää miellyttää! :D

12

13

14 Lotta meditoi

15

16

17

Mistä kuvasta sä tykkäsit eniten?