Kaksin kerroin valmennuksia

Viime aikoina ollaan Lotan kanssa tehty kaikenlaista monipuolisesti. Maastoilun ja rennon meiningin lisäksi myös valmennukset kuuluvat nyt säännöllisemmin viikkojen sisältöön - vihdoin ja viimein tasaisesti niin koulu- kuin estepuolella! Tuskin maltan odottaa, mitä tällainen oikeasti järjestelmällisempi, selkeämpi ja tiheämpi valmentautuminen saa aikaiseksi, sillä aina ennen kaikki on ollut jotenkin epämääräistä ja vaakalaudalla. Estevalmennuksetkin tuntuivat lähinnä harvinaiselta herkulta, ja niiden sopiminen ja järjestäminen oli hirveän homman takana, kun valmentaja oli eri tallilla ja kaikki oli kuskista kiinni. Nyt voi ihan hyvin valmentautua useampaan kertaan kuukaudessa, kun valmennukset on siinä tallin pihassa.

Ensin viimeisimpään kouluvalmennukseen, joka oli siis torstaiaamulla. Mukava päivänaloitus kello kymmeneltä ja vettä satoi vähän väliä kaatamalla... Oltiin siis näin ollen maneesissa.
  Jälleen tehtiin tuttuun tapaan hommia ympyrällä takaosaa tehostaen milloin mitenkin, minkä lisäksi väistöjä uralta pois ja takaisin. Kaikki tuntui jotenkin hirveän hankalalta ja vaikealta, vaikka hyviäkin pätkiä tuli. Väistöt oli etenkin toiseen suuntaan hirmuisen työläitä, ja L tuppasi herkästi taipumaan tai vain kävelemään väistettävään suuntaan.
   Ravi tuntui ajoittain todella hyvältä! Pääsin oikeasti fiilistelemään sitä, kun Lotta polki kunnolla takasilla alle ja kulki itse ravissa. Tahmeana se pysyi suusta, mutta sitä on helppo lähteä työstämään sitten, kun takaata tulee kunnolla voimaa. Laukassakin tuntui hetkittäin mukavalta, ja varsinkin vasen laukka on jo ihan miellyttävä. Oikeassa laukassa ulkolapa tuppaa jäämään matkasta, mutta senkin suhteen ollaa jo huomattavasti parempaan päin.
   Valmennuksen jälkeen perjantai ja lauantai Lotta pääsi hölkkäilemään ilman satulaa sekä maastoilemaan, mutta eilen sunnuntaina sen askeleet tuntui yllättävän kivoilta, ja se rentoutui jo heti alussa kun otin tuntumaa. Sillä on ollut tavallisesti tapana jännittyä ja sulatella asioita aika pitkään ennen asioille lämpenemistä, mutta eilen tuntui todella kivalta!

L💙 #wnbdressage Eilisen sileän valmennus oli rankka ja tuli tosi vaikeita hetkiä sekä mulle, että Lotalle. Kuitenkin hyvät pienet pätkät helppaa jaksamaan ja silloin tällöin elämään myös oman mukavuusalueen ulkopuolella, kuten esimerkiksi juuri eilen. 😅💪 #loksare

Henkilön SENNI HAAPANIEMI & LOKSARE (@teamloksare) jakama julkaisu 14. 07ta 2017 klo 10.35 P

 Sitten estevalmennukseen, joka oli vuorostaan tänään aamuna vielä hieman aikaisemmin kuin torstain kouluvalmennus, eli 9:30. Jälleen vettä tuli aamulla ja mukavasti kastuin hieman matkalla tallille, mutta onneksi sade loppui juuri valmennuksen alkuun.
Tunnilla oli meidän lisäksi toinen ratsukko, ja alkuun mentiin pääty-ympyrällä puomeja niin, että toisella puolella ympyrää puomit oli lyhyemmällä välillä ja toisella puolella pidemmällä. Ravin lyhentäminen onnistui ihan hyvin, mutta pidentäminen oli huomattavasti hankalampaa, sillä Lotta tunki aina pikkuaskeleen mukaan. Laukassa oli taas toisinpäin, eli pidempi väli meni helposti rennolla laukalla, kun lyhyempi väli vaati paljon enemmän. Yleisesti ottaen laukka tuntui taas paljon paremmalta eli ehkä kova takaosatyöskentely on tuottanut tulosta!
  Hypyt aloitettiin pienellä lankkupystyllä kahdeksikolla. Oikaisin itse melko herkästi, joten siihen piti ihan erikseen kiinnittää huomiota. Tässä Lotta hyppäsi kuitenkin kiltisti huonommastakin paikasta.
   Kahdeksikkotehtävän jälkeen aloitettiin pidempien tehtävien ja ratojen meneminen. Mukana oli mm. sarja, 4 laukan linja, okseri, vesimatto ja muuta hauskaa. Kävin jo ennen valmennuksen alkua esittelemässä Lotalle kaikki erikoisemmat esteet, joten mitään se ei enää kyttäillyt.
   Huomasi kyllä hyvin rutiinin puutteen itsessäni, sillä etenkin alkuun tempo ja kontrolli oli milloin mitäkin. Alkuhuumassa Lotta tykkäsi kaasutella ja minä tonttuna menin perässä tyylikkästi. Meni siis aikansa, että sain edes sitä perustouchia - hienosäädöstä puhumattakaan. Kaikki sujui kuitenkin puhtaasti ja ihan siististi, kun korkeudet oli vielä pieniä. Tarkkuus ja tasaisuus nousi sitten taas todella tärkeäksi, kun esteet lähenivät sinne 80-90cm, jolloin mun omat huolimattomuudet johti muutamiin kieltoihin. Eräällä kerralla olin kuitenkin ihan menossa ja varma siitä, että Lotta hyppää vain hieman kauempaa, muttei sitten hypännytkään. Seurauksena päädyin jaloilleni Lotan eteen, eli nyt on sitten kakun leipomisen paikka... :D
  Loppuun mentiin vielä siinä 90cm korkeudella keskiviikon kisat mielessä pidempää rataa. Kaikki sujui kyllä hyvin sitten kun sujui, mutta heti kun lähdin itse tuuppaamaan ja säätämään, niin menihän sitten plörinäksikin. Ihan mukavin mielin olen kuitenkin menossa keskiviikkona hyppäämään pitkästä aikaa kisoihin 80 ja 90cm! Täytyy vaan itse pitää focus yllä ja luottaa siihen, että kyllä se L menee yli! :)

Pari huippulaatuista screenshottia videolta

Pitkästä aikaa estevalmennuksessa! Mentiin paljon pitkiä tehtäviä ja ratoja keskiviikon kisat mielessä. L oli super, vaikka kertaalleen päädyinkin vesimaton eteen jaloilleni erään kiellon johdosta... Rutiinin puutetta 😂😝 #Loksare #showjumping

Henkilön SENNI HAAPANIEMI & LOKSARE (@teamloksare) jakama julkaisu 17. 07ta 2017 klo 5.51 PD

VIIKON ANTI

// HUOM! Tämä postaus kirjoitettu jo alkuviikosta, mutta julkaisu venyi. Peruuttakaa siis mielessänne muutama päivä takaperin ;) //

Moikka!
Ai että miten hyvällä fiiliksellä nyt mennäänkään! Lotta oli siis viime viikolla maanantaista sunnuntaihin kouluvalmentajani (Essi Lindeman / Essi L Dressage) luona maneesitallilla seitsenpäiväisellä läpiratsastusjaksolla, jonka aikana se kehittyi ihan älyttömän paljon, sekä sai vielä kirsikkana kakun päälle positiivista palautetta käytöksestään ;). Itse toivoin etukäteen, että viikon jälkeen Lotan laukka olisi selkeämpää ja siistimpää, ja muuten se kulkisi aiempaa pehmeämmin ja kuuliaisemmin. Mutta mitä vielä, sehän oli tuplasti kivempi, kuin mitä mä edes itse uskalsin odottaa! Loppuviikosta sain siis videota Essi selässä (pätkä siitä alhaalla), missä L vaikutti jo ihan erilaiselta, mutta olihan siinä toisaalta täysin eri levelin ratsastajakin.

   Sunnuntaina menin vielä itse selkään isommalla kentällä valmentajan ohjeistuksien siivittämänä. Alkuun keskityttiin vain kevyeeseen ja tasaiseen käteen, hiljaiseen pohkeeseen ja rentoon hevoseen, sekä painotettiin todella paljon takaosan käyttöä. Siitä Lotta paranikin askel askeleelta paremmaksi, ja voin taata, ettei ratsastus ole ikinä onnistunut noin hyvin! Välillä tuli tosin pieniä häiriötekijöitä, kuten melkoisen äänekäs mopo sekä vieläkin äänekkäämpi auto, joita itsekin säikähti, niin Lotta sinkoili sitten kentän poikki sun muuta hauskaa, kuten esimerkiksi väläytteli aikas mageeta raviliitoa heti alkusinkoilun jälkeen, kun neidille jäi vähän täpinät päälle. Lotalta löytyy muuten superhieno, pitkäliitoinen ravi, kun tarve sen vaatii! ;)
Ravissa ja käynnissä ja niiden välillä suoritettiin siirtymiä, joiden avulla tehostetaan taas oikeilla raiteilla pysymistä. Niissä riittää petrattavaa, mutta suunta on sentään oikea. Essi totesikin ihan loistavaksi vertauskuvaksi, että jos itse lähden yrittämään spagaattia pohjaan yhdellä yrityksellä, niin se tuskin menee, vaan tarvitsen paljon venyttelyä ja harjoittelua, ennenkuin osun lähellekään. Samalla tavalla kunnollisissa siirtymisissä; jos hevonen on aina luistanut niissä ja päässyt vaan tiputtamaan askellajia tai lähtenyt vain hätäisesti seuraavaan, niin ei siltä voi olettaakaan löytyvän suoraan voimaa kantaa itseänsä rehellisesti siirtymän läpi. Siksi nyt on todella tärkeää tehdä paljon toistoja niin askellajien sisällä, kuin väleilläkin.
  Laukka on meillä ollut se heikoin lenkki jo pidemmän aikaa - kiitos "talven" josta en olekaan vielä tainnut valittaa tarpeeksi... Aina kun olen itsekseni sitä erehtynyt kokeilemaan, niin se on ollut nimenomaan erehdys. On ollut nelitahtista, kaahottamista, kovasuista ja epämääräistä, ja itseltäni on neuvot loppuneet heti ensikättelyssä. Parhaimmillaan olen pilannut jokaisen aiemman onnistumisen kuluneessa ratsastuksessa, mikä ei tietenkään tee yhtään sen enempää hyvää hevoselle kuin ratsastajallekaan. Nyt ei kuitenkaan tällaisesta ollut jälkeäkään! Sain nostettua siististi laukan, osasin istua alhaalla ja herranjumala miten kivaa oli, kun poni meni mitä mainioimmin ja kulki niin nätisti. Onneksi mulla oli äiti kännykkäkameran takana, eli todistusaineistoa on siitäkin, kuinka parista välikatkoksesta sain korjattua takaisin sujuvaan laukkaan. Laukka myös onnistui molempiin suuntiin tosi kivasti, joten mun odotukset täyttyi noin kymmenkertaisesti! :)

Heitin videolle vähän musiikkia (joka loppuu kesken) ja koitin leikellä pikkasen, niin on edes vähän mielenkiintoa.

Maanantaina fiilistelin vielä itsekseni kotikentällä sunnuntain juttuja, mutta otin myös mukaan kolme kappaletta ravipuomeja, joista keskimmäinen oli korotettu. Sain pidettyä malttini ja keskityttyä alussa niin perusteellisesti, että puolen välin jälkeen olisin voinut ravailla kenttää ympäri vaikka yön yli, sillä Lotta oli niiiin kiva. Ravipuomitkin meni tosi kivasti, eikä L lähtenyt lainkaan ryysimään niille tai kaahottanut suoraan niiden jälkeen (mitä on aiemmin saattanut aina tapahtua). Myös laukka onnistui yllättävän mukavasti, vaikka tilaa olikin vähemmän kuin sunnuntaina, eikä niin ollen voinut pyytää niin isoa laukkaa. Lopuksi tein vielä hyvin maltillisesti ja täsmällisesti, lyhyin välein käynti-ravi-siirtymiä, jotka nekin onnistuivat!
  Tällaisen parin päivän voittoputken jälkeen odotettavissa on mitä todennäköisimmin jonkin sortin alamäkeä, koska miksikäs mikään nyt kauaa sujuisi ;). Ei vaan nyt jatketaan samalla tiellä, eikä mietitään synkkiä tulevaisuudesta!

Pläänejä, pläänejä

Heissan! Arvonta on suoritettu vihdoin ja viimein, ja voittaja on vastaanottanut lippunsa. Muutenkin blogin puolella pyöriminen on vähän tyssännyt, kun omassa huoneessani ei toimi netti kunnolla, eikä myöskään kännykästä jaettu pyöri sujuvasti, niin kaikenlainen netin varassa toimiminen on ihan yhtä tuskaa. Tästä syystä tästä postauksesta ontuu kuvat, sillä koko Bloggerin kuva-asia ei edes avaudu... Voisihan sitä kirjoittaa toki muuallakin, mutta työrauhaa ei löydy edes ajatteluun huoneen oven ulkopuolella, niin tyydytään nyt tähän. (jos edes tämän saan julkaistua, huoh.)

Viime aikoina onkin tapahtunut pieni väliaikainen muutos, eli Lotta muutti maanantaina viikoksi kouluvalmentajani luokse Turun toiselle puolelle maneesitallille. Siellä Loppe kokee pieniä muutoksia ajatusmaailmaansa, jotka toivottavasti edesauttavat jatkon ratsastuksia! Pääasiassa Lotta meni sinne jumppailemaan ja testailemaan rehellisesti oikeanlaista liikehdintää hyvässä ratsastuksessa, sillä itselläni ei taidot läheskään riitä viemään sitä eteenpäin - toivottavasti edes valmentajan säännöllisellä opastuksella ylläpitämään saatua tasoa.
Suuria muutoksiahan ei viikon jaksosta voikaan odottaa, muuten useammalla ratsastuskerralla putkeen, hyvillä pohjilla, on kyllä älyttömästi enemmän hyötyä kuin satunnaisilla läpiratsastuskerroilla.

Siihen, että Lotta lähtee käymään valmentajalla, päädyttiin viikko sitten sunnuntaisen läpiratsastuksen johdosta. Se meni ihan perus hyvin, mutta nappuloiden säätäminen jäi yhdeltä kerralta kesken, ja vaaditaan useampi mahdollisuus putkeen, jotta jotain jää pidemmäksikin aikaa ponisen mieleen. Lotta reagoi ja protestoi joitakin "uusia" asioita vastaan melko voimakkaasti mm. hyppimällä pystyyn ennenkuin suostui edes yrittämään, sillä se haluaa selkeästi olla aina 100% varma, että jotain on pakko tehdä, sillä kukapa sitä turhaan mitään tekisi. ;) Ajoittain meno näytti tosi hyvältä, mutta koska vaatimustaso alkaa - sori vaan Lotta - olemaan jo vähän korkeammalla. Siksi oikeinpäin köpöttelyyn ei enää tyydytä, vaan nyt siinä takajalkojen ja selän varassa pitäisi pystyä myös tekemään jotain muuta, kuin vain kulkemaan.

Hierojakin kävi vajaa viikko sitten keskiviikkona. Lotta sai jälleen parempaa palautetta, ja nyt jo elätellään toivoa kokonaisvaltaisesti rennosta ja lihaksistoltaan hyvinvoivasta hevosesta. Hierojan kanssa käytiin myös parin viikon suunnitelmat eteenpäin, ja ne kuulostivat hänenkin korvaansa hyviltä. Tulee jotenkin luottavaisempi olo, kun saa omiin mietintöihin "hyväksynnän" amattilaiselta, oli se sitten hieroja, eläinlääkäri, valmentaja tai kengittäjä. Nyt siis oli kyse valmennuksien ja mahdollisten muiden tapahtumien kulusta ennen ensimmäisiä kisoja ja kaudenaloitusta, mikä tapahtuu 2.4. Salossa Tehossa. Sitä ennen siis Lotta viettää aikansa sunnuntaihin saakka valmentajalla, ja ensiviikon torstaina on Elmon valmennus 23.3., jolloin päästään hyppäämäänkin kunnolla - jes! Sitä seuraavalla viikolla ajatuksena olisi mennä torstaina Pinjan valmennuksen ihan liian pitkästä aikaa taas, ja saman viikon sunnuntaina olisi tosiaan sitten kisat. Nyt vaan toivon, että tällaiset tulisi sitten myös oikeasti toteutumaan, sillä tämän vuoden puolella on tähän asti ollut enempi sääntö kuin poikkeus, että suunnitelmat menee mönkään ja tulee esteitä milloin minkäkin kanssa.
Muutenkin alkaa näyttää tämä arki päivä päivältä paremmalta. Skootterikelit näyttää olevan ovella ja kenttäkin lähes kauttaaltaan sulanut, joten nyt jos tulee takatalvi, niin mä laitan hevosen reppuun ja marssin jonnekin kivempaan maahan. Ja olen satavarma, että menen ensitalveksi horrokseen, jos sen kulku tulee olemaan samankaltainen kuin nyt menneen "talven".

Mutta tämän viikon, tai ainakin vielä tämän ja huomisen päivän mä vain chillailen ja suuntaan ajatukseni enempi kohti muita juttuja ennen Lotan paluuta. Menen kuitenkin todennäköisesti ainakin kerran ratsastamaan L:llä vielä maneesitallilla valmentajan silmien alla, joten ei tässä kyllä oikeastaan mitään erityisen pitkää mietintätaukoa pidetä. Kunhan nyt kuitenkin pari tallivapaata päivää vietän! ;)

Kouluvalmennus videopostauksen kera

Heippa!
  Mainitsin jo edellisessä postauksessa tiistain kouluvalmennuksesta, ja samassa lupailin siitä kattavampaa postausta. Lupaustahan, etenkään postauslupausta, ei ikinä petetä, joten täältä nyt pesee! (allekirjoittanuthan tietää nämä asiat...köh...) 
    Kuvasin samana päivänä tallilta myös videomateriaalia, joten kokosin niistä pienen videopostauksen. Laatu on sitä mitä kännykällä saa ja pakko sekin on myöntää, että videon vaivainen "editoiminen" on toteutettu Google Play -kaupan kivalla pienellä kännykän videosovelluksella, sillä en helpoimman jakosysteemin kautta saanutkaan klippejä tietokoneelle. Kuvia ei kuitenkaan ole, joten tämäinen korvanee sen paremmin kuin hyvin.
  Matskua ei ole myöskään omasta ratsastuksestani, mutta valmentajani kävi aluksi laittamassa vähän Lottaa ruotuun. Siitä sain siis itse otettua pari pätkää, jotka liitin videolle!

Videon puheesta ei saa juurikaan kunnollista käsitystä siitä, miten valmennus meni ja mitä teimme. Kerron siis nyt yksityiskohtaisemmin koko hommasta.

Valmentajanani on ollut alkusyksystä saakka Petra Koivulahti. Hän kävi pitämässä silmällä mun ja Prinssin sileätyöskentelyä pari kertaa kuukaudessa ja paransimme Prinssin kanssa yhteisen kouluratsastuksemme tasoa hetkessä. Aika tehokasta siis.
   Pyysin nyt pienen "hevosettoman" ajan jälkeen (vaikka todellisuudessa kävin silti senkin ajan tallilla pari kertaa viikossa) hänet vahtimaan mun ja Lotan ratsastusta. Sovimme myös, että Petra käy selässä, mikä osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.
  Alkumetreillä neiti ei suostunut juurikaan liikkumaan, kun yhtäkkiä pitikin tehdä kunnon hommia. Jos ratsastuskoulussa se on saanut painella miten tykkää, niin asia tulee nyt muuttumaan - oikeastaan muuttui jo. Pienen kysymyshetken jälkeen Lotta suostuikin kulkemaan jo tosi nätisti alun tappelusta huolimatta, joten tuosta läpiratsastuksesta on ihan tosissaan hyötyä - suosittelen siis kaikkia hevosenomistajia joskus antamaan hevosensa jonkun osaavamman alle, vaikka itse olisit kuinka taitava omasta mielestäsi tai ajattelisit, että se menee sinä selässään jo tarpeeksi kivasti. Ratsastus on kuitenkin siitä hirmuisen hauska (ja ehkä samalla turhauttava...) laji, ettet koskaa osaa kaikkea. Entä jos se toinen saakin pohjeavut helpommin perille kuin sinä, vaikka itse oletkin parempi vatsalihasten käyttäjä? Tuskinpa siinä kuitenkaan kauheasti menettää, kun kerran se joku lainaa satulaasi. Sitä paitsi heppakaan ei turru niin pahasti omalle ratsastuksellesi, jos kuski joskus huvikseen vaihtuu hetkellisesti.
  No mutta samapa tuo mulle :D
Kun itse pääsin kapuamaan selkään, tuntui L jo ensikättelyssä erilaiselta. Se reagoi pohkeeseen herkemmin, eikä tuntumaa ottaessa viskonut päätä pilviin.
Sain heti olla tarkkana ulko-ohjan kanssa. Mulla on tapana jättää se vaan olemaan, kun taas erityisesti tämän pollen kanssa se tuntuu olevan yksi ykköstärkeä kriteeri ennen minkään onnistumista. Sitä fiksasimme koko ratsastuksen ajan pääty-ympyrällä.
Koko ajan taivuttelua, asettelua, suoristusta, taivuttelua ulos, taivuttelua sisään, eteen eteen eteen, taivutusta, suoristusta. Eniten mun voimia vei ns. yli-taivuttelu, jossa mun haba joutui koetukselle. Kun hevonen on sitä mieltä, että "ei ei ei käy", niin se vaatii tietynlaista kärsivällisyyttä, jotta lopputulos vastaa edes vähän haluttua tulosta.
   Käyntiharjoittelun jälkeen vähän aikaa vielä samanlaista fiksaamista kevyessä ravissa. Sitten Petra halusi jotain apuvälinettä kehiin, mutta koska meillä ei ollut gramaaneja, hän kehitti riimusta ja riimunnarusta varajärjestelmän. Kyseinen systeemi toimi niin, että riimu suitsien ylle päähän ja naru riimusta satulavyöhön. Naru vain kiristettiin sopivan tiukalle, jotta hevosen nostaessa päätä se nappasee vastaan, mutta oikein kuljettaessa ei painetta ole. 
Lotta ei protestoinut systeemiä vastaan, mikä helpotti työnteon jatkamista. Oikeastaan Petra laittoi meidät sitten vasta kunnolla hommiin ja jatkoimme edelleen ympyrällä työstämistä. Sitä jatkui koko loppuaika, ja koko ajan meni parempaan päin.

Toivottavasti tekstistä sai jotain selkoa, sillä tuntuu ihan siltä, kuin siinä ei olisi päätä eikä häntää. Kävin meinaan tässä kirjoittamisen lomassa närppimässä jotain syötävää vähän joka välissä, ja ajatus pääsi katkeamaan jatkuvasti.

Mitä piditte videosta? Millaisia postauksia lukisitte mielellänne? Olen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitänne, sillä luonnollisesti lukijat ovat aika iso osa blogia!