Kouluvalmennus videopostauksen kera

Heippa!
  Mainitsin jo edellisessä postauksessa tiistain kouluvalmennuksesta, ja samassa lupailin siitä kattavampaa postausta. Lupaustahan, etenkään postauslupausta, ei ikinä petetä, joten täältä nyt pesee! (allekirjoittanuthan tietää nämä asiat...köh...) 
    Kuvasin samana päivänä tallilta myös videomateriaalia, joten kokosin niistä pienen videopostauksen. Laatu on sitä mitä kännykällä saa ja pakko sekin on myöntää, että videon vaivainen "editoiminen" on toteutettu Google Play -kaupan kivalla pienellä kännykän videosovelluksella, sillä en helpoimman jakosysteemin kautta saanutkaan klippejä tietokoneelle. Kuvia ei kuitenkaan ole, joten tämäinen korvanee sen paremmin kuin hyvin.
  Matskua ei ole myöskään omasta ratsastuksestani, mutta valmentajani kävi aluksi laittamassa vähän Lottaa ruotuun. Siitä sain siis itse otettua pari pätkää, jotka liitin videolle!

Videon puheesta ei saa juurikaan kunnollista käsitystä siitä, miten valmennus meni ja mitä teimme. Kerron siis nyt yksityiskohtaisemmin koko hommasta.

Valmentajanani on ollut alkusyksystä saakka Petra Koivulahti. Hän kävi pitämässä silmällä mun ja Prinssin sileätyöskentelyä pari kertaa kuukaudessa ja paransimme Prinssin kanssa yhteisen kouluratsastuksemme tasoa hetkessä. Aika tehokasta siis.
   Pyysin nyt pienen "hevosettoman" ajan jälkeen (vaikka todellisuudessa kävin silti senkin ajan tallilla pari kertaa viikossa) hänet vahtimaan mun ja Lotan ratsastusta. Sovimme myös, että Petra käy selässä, mikä osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.
  Alkumetreillä neiti ei suostunut juurikaan liikkumaan, kun yhtäkkiä pitikin tehdä kunnon hommia. Jos ratsastuskoulussa se on saanut painella miten tykkää, niin asia tulee nyt muuttumaan - oikeastaan muuttui jo. Pienen kysymyshetken jälkeen Lotta suostuikin kulkemaan jo tosi nätisti alun tappelusta huolimatta, joten tuosta läpiratsastuksesta on ihan tosissaan hyötyä - suosittelen siis kaikkia hevosenomistajia joskus antamaan hevosensa jonkun osaavamman alle, vaikka itse olisit kuinka taitava omasta mielestäsi tai ajattelisit, että se menee sinä selässään jo tarpeeksi kivasti. Ratsastus on kuitenkin siitä hirmuisen hauska (ja ehkä samalla turhauttava...) laji, ettet koskaa osaa kaikkea. Entä jos se toinen saakin pohjeavut helpommin perille kuin sinä, vaikka itse oletkin parempi vatsalihasten käyttäjä? Tuskinpa siinä kuitenkaan kauheasti menettää, kun kerran se joku lainaa satulaasi. Sitä paitsi heppakaan ei turru niin pahasti omalle ratsastuksellesi, jos kuski joskus huvikseen vaihtuu hetkellisesti.
  No mutta samapa tuo mulle :D
Kun itse pääsin kapuamaan selkään, tuntui L jo ensikättelyssä erilaiselta. Se reagoi pohkeeseen herkemmin, eikä tuntumaa ottaessa viskonut päätä pilviin.
Sain heti olla tarkkana ulko-ohjan kanssa. Mulla on tapana jättää se vaan olemaan, kun taas erityisesti tämän pollen kanssa se tuntuu olevan yksi ykköstärkeä kriteeri ennen minkään onnistumista. Sitä fiksasimme koko ratsastuksen ajan pääty-ympyrällä.
Koko ajan taivuttelua, asettelua, suoristusta, taivuttelua ulos, taivuttelua sisään, eteen eteen eteen, taivutusta, suoristusta. Eniten mun voimia vei ns. yli-taivuttelu, jossa mun haba joutui koetukselle. Kun hevonen on sitä mieltä, että "ei ei ei käy", niin se vaatii tietynlaista kärsivällisyyttä, jotta lopputulos vastaa edes vähän haluttua tulosta.
   Käyntiharjoittelun jälkeen vähän aikaa vielä samanlaista fiksaamista kevyessä ravissa. Sitten Petra halusi jotain apuvälinettä kehiin, mutta koska meillä ei ollut gramaaneja, hän kehitti riimusta ja riimunnarusta varajärjestelmän. Kyseinen systeemi toimi niin, että riimu suitsien ylle päähän ja naru riimusta satulavyöhön. Naru vain kiristettiin sopivan tiukalle, jotta hevosen nostaessa päätä se nappasee vastaan, mutta oikein kuljettaessa ei painetta ole. 
Lotta ei protestoinut systeemiä vastaan, mikä helpotti työnteon jatkamista. Oikeastaan Petra laittoi meidät sitten vasta kunnolla hommiin ja jatkoimme edelleen ympyrällä työstämistä. Sitä jatkui koko loppuaika, ja koko ajan meni parempaan päin.

Toivottavasti tekstistä sai jotain selkoa, sillä tuntuu ihan siltä, kuin siinä ei olisi päätä eikä häntää. Kävin meinaan tässä kirjoittamisen lomassa närppimässä jotain syötävää vähän joka välissä, ja ajatus pääsi katkeamaan jatkuvasti.

Mitä piditte videosta? Millaisia postauksia lukisitte mielellänne? Olen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitänne, sillä luonnollisesti lukijat ovat aika iso osa blogia!