Varmasti monien hevosihmisten tietämä, etenkin sosiaalisesta mediasta tutun Ystäväni hevonen -blogin kirjoittaja Ronja on viimeaikoina puhunut ja postannut paljon tavoitteista. Mainittuja asioita oli esimerkiksi tavoitteiden konkreettisuus ja se, että ne ovat selkeitä ja mahdollisia. Hyvä pointti oli, että tavoite tulla paremmaksi ratsastajaksi on ihan surkea, koska eihän kukaan koskaan tule olemaan parempi ratsastaja - varsinkaan omasta mielestään!
Näiden toteamusten ja infojen saattelemana päätin asettaa pieniä tavoitteita itselleni. Ne ovat selkeitä, ja huomaan siten itsekin, kuinka lähestyn välietappien kautta päämäärää. Aiheet koskevat muutakin, kuin vain selästä käsin ahertamista.
Tavoitteet eivät ole missään järjestyksessä. Kunhan sattumanvaraisesti heitin ne listalle peräkkäin ja analysoin jokaista kohtaa vähäsen, jotta tiedätte mistä kiikastaa. :)
1. Sisäohja kevyeksi. Tämä ei ole niinkään sellainen ongelma, että itse roikkuisin sisänarussa, vaan Lotta tuntuu vahvalta. En ole koskaan ollut muutenkaan sen pahemmin kädelläratsastaja, joten käsisydämellä voin todeta sen olevan hevosesta kiinni. Kun Petrakin (valmentaja) on selässä jo kahdesti ehtinyt vierailla, on hänkin todennut tamman olevan etenkin oikeaan suuntaan ns. "tahmea" ja kankea. Myös hieroja totesi vasemman olevan kankeampi puoli, joten ei auta muu kuin jumppailla ponia. Sisävahvuutta ilmenee myös vasempaan kierrokseen, muttei niin vahvasti kuin vastakkaiseen suuntaan. Tähän auttaa vain kärsivällisyys, treenaus ja itsekuri. Oikeastaan tänäisessä valmennuksessa Lotta alkoi jo antaa periksi, ja tuntuma tuntui ensimmäistä kertaa ajoittain pehmeämmältä. Vielä joskus me kyllä...
2. Turha etukeno pois. Turhan suurta etukenoa mulla ilmenee laukannostoissa ja kevyessä ravissa, sekä hypyissä. Myös ryhti ja sellainen perushyvä selän asento välillä hiipuu, joten mun täytyy keksiä joku muistisääntö, miten jaksaisin korjata tämän pienen haitan sinne tavaksi
saakka.
3. Kohti korkeuksia! Tavoitteena olisi päästä tänä vuonna tekemään tasaisia, siistejä 80-90cm ratoja 1-tasolla, joihin voin itse olla tyytyväinen. Eritoten esteiden välissä tarvitaan vähän enemmänkin hienosäätöä. Mielenkiintoista tässä on se, että vaikka kuinka estepainotteisia olemmekaan, niin estepuolen valmentajaa ei ole löydetty. Sellaisenkin hankkiminen voi olla ihan oma tavoitteensa! :D
4. Lastaus. Oma pieni ilonsa, josta Neiti L ei erityisemmin nauti. Se täytyy vielä hoitaa kondikseen ennen ruuhkaisinta kisakautta, mutta eiköhän sekin rutiinilla parane.
5. Laukanvaihto sileällä. Sujuva laukanvaihto tilanteessa kuin tilanteessa on tavoitteena todella oiva, vaikka itse sanonkin. Sitä ei vaan voi enää sanoa, ettei onnistu, kun oikeasti se onnistuu. Ja kun tämä onnistuu niin esteradalla kuin ilman puomin puomia, on pakko hymyillä kuin Naantalin aurinko, sillä tämän tavoitteen kohdalla ei voi väittää etteikö tavoitetta olisi saavutettu! Helppoa.
Sellaisia olen itselleni saanut kasaan. Takaraivossa pyörii monenlaisia tavoitteita tulevaisuuden varalle, kunhan nämä saan pois alta.
Onko teillä selkeitä tavoitteita? Mitä ne ovat? Jos sinun blogissasi on oma postauksesi tavoitteista, linkkaa tekstin linkki alas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti