Hieronta

*Huom! En ole ammattilainen, enkä asioista oikeasti mitään tiedä, joten älä vedä minkäänlaisia johtopäätöksiä tämän tekstin myötä. Postaus on kirjoitettu vain ja ainoastaan sen pohjalta, mitä itse olen ymmärtänyt, tai luullut ymmärtäväni.*

Varasin alkuviikosta Lotalle hieronnan, joka oli nyt sitten eilen. Lotta otti kaiken vastaan ihan hyvin, ja kerta oli erittäin onnistunut! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jotain ongelmiakohtia olisi ilmennyt, kuten oikeastaan 150-prosenttisesti "tiesinkin" näin olevan.
Lotallahan on ollut selkä vähän aina kipeä mulla ollessaan. Keväällä meillä kävi eräs hieroja, joka totesi Lotan olleen jumissa vasemmalta vähän enempi, muttei muuten mitään erikoista. Hyvällä omatunnolla jätin siis selän vähän niinkuin oman onnensa nojaan. Satula vaihdettiin kertaalleen kesällä parempaan niin mun kuin Lotankin osalta.
  Nyt kuitenkin siis kävi hieroja. Lotta tutkittiin perusteellisesti läpi aina kavioista hännänpäähän. Muuten Lotta oli oikeastaan kokonaisvaltaisesti läpikotaisin joka puolelta jumissa, sekä yksi vanha trauma takajalan ja lavan seutuvilta löytyi. Selän ajattelin kuitenkin olevan se pääjuttu, miksi asiantuntevan hierojan oli mun mielestä syytä tulla vierailulle - ja niinhän se olikin.
  Heti sään jälkeinen osa selästä, johon iso osa ratsastajan painostakin kohdistuu, on se kipeä kohta. Alkuun Lotta ei antanut kunnolla käsitellä sitä, mutta loppua kohden neiti pystyi siinäkin rentoutumaan ja ottamaan hoidon vastaan. Selässä käytettiin myös laseria.
Kipeään selkään johtaneista asioista ei nyt ole varmuutta, mutta vaihtoehtoja kyllä. Todennäköisesti selkä on ollut piiiitkään kipeä ainakin joissain määrin jo entisistä kodeista lähtien. Asiaan voi vaikuttaa vääränlaiset satulat, selän huono käyttö ja vääränlainen ratsastus, mutta mieleen nousi myös kissing spaine, johon tosin liittyy ainakin kaksi viimeistä edellämainittua. Siinä siis hevosen okahaarakkeen ottaa toisiinsa kiinni, hankautuu ja noh, eihän se nyt mitenkään ideaalilta kuulosta. Tämä voi siis olla hevosen rakenteen väkisin tekemää, mutta myös väärinpäin ratsastamisesta syntyvää. Sitä on näin sanallisesti hankala selittää (Google-kuvahausta löytyy hyviä kuvia!), mutta siis kun hevonen kantaa itseään selästä, irtoaa nämä okahaarakkeet toisistaan eivätkä hankaa toisiinsa, mutta hevosen mennessä linkkuun ja selättömäksi, saattaa okahaarakkeet kosketellakin toisiinsa (= kissing spine). Joissain tapauksissa okahaarakkeet saattavat jatkuvasti koskea kokomatkalta toisiinsa, jolloin tosin hevonen harvemmin antaa sen suuremmin kosketella selkää tai pitää ratsastajaa lainkaan selässä. Kissing spine -hevosia on niin aktiivisessa urheilukäytössä kuin jouduttu myös kyseisestä syystä lopettamaan.
Lotalla tämä on kuitenkin ainakin toistaiseksi melko epätodennäköistä, sillä se loppuhieronnasta alkoi vastaamaan hoitoon positiivisesti. Tosin samaan aikaan olen lukenut kissing spinesta johtuvasta toispuoleisuudesta ja pystyynhyppimisestä (= Lotta). Jatkossa on kuitenkin tärkeää, että Lotta kulkee vain ja ainoastaan oikeinpäin, itseään oikein käyttävänä ja selkä tekee duunia ylhäällä pysyen. Satulan kohdan kanssa mun täytyy olla tosi tarkkana, ja nyt pitäisi jostakin kehittää joustoton vyö takaamaan oikeassa kohdassa pysymisen. Ostin myös tänään pessoa-juoksutussysteemin, jonka kanssa pelataan ainakin jonkin aikaa useampikin kerta viikossa. Ainoakaan ratsastuskerta ei voi tapahtua selkä olemattomana, ja nyt onkin vähän pulma - Lotan kanssahan se ei ole mikään itsestäänselvyys! Enköhän mä juuri tainnut sanoa, että gramaanit on menneen talven lumia... vaan ne pääsevätkin ihan tälle talvelle käyttöön! Aina ennen liikutusta jumppaan myös Lotan selän painamalla sormilla rintalastasta ja sen jälkeen kevyemmin hivuttaen sormet mahaa pitkin peräpäätä kohti, mitä olen ennenkin tehnyt satunnaisesti. Näiden lisäksi satula lähtee topattavaksi toivottavasti ihan lähiaikoina.
  Lähipäivinä jatketaan kuitenkin niin, että tänään juoksutin, huomenna meillä on kouluvalmennus, jossa kuulostelen ja tunnustelen kuitenkaan menoa rajoittamatta. Ensiviikolla jatkokerta hieronnalle, jolloin tsekataan etenkin selkää taas ja pohditaan tulevaa jne. Yritän parhaani mukaan infoilla sitten.

Jos se vaikka aina liikkuisi ainakin näin.

Toispuoleinen minä

 Vähän taustatietoa! Lotta on tuntunut aina toispuoleiselta ja huonommalta oikeaan suuntaan. En muista olenko maininnut sitä missään tekstissä, mutta tämä postaus käsittelee kyseistä aihetta aika paljon, joten asia saattaa olla hyvä mainita. :D

Pääsin tänään ratsaille, kiitos tallinomistajan ja tämän hevosen, Lotan tarhakaveri Donnan.
Donna on aika samanlainen kuin Lotta. Se on vain muutaman sentin matalampi, samaa sukupuolta että rotua, ja merkit unohtaen saman värinenkin. Se on Lottaa vain vuoden vanhempi ja senkin kanssa treenaillaan aktiivisesti - tosin koulupuolella.
Mutta se tuntuu hyvin paljon ponilta. Se on erittäin herkkä ja miellyttävä suusta, ja se kulkee mielellään oikeinpäin, mutta on ihan todella tahmea pohkeelle - eli täydellisesti Lotan vastakohta.

Donna on symmetrinen, tai ainakin niin paljon, kuin hevoselta voi toivoa. Siksipä oli hyvä tilaisuus testata omaa toispuoleisuutta, enkä ajatellut olevani mitenkään hälyttävän vino ratsastaja.
Ensin vähän käyntiä ja totuttelua vieraaseen hevoseen. Oikeastaan en kyllä voi kutsua Donnaa erityisen vieraaksi ratsuksi, sillä olen kyllä muutaman kerran ennenkin sitä ratsastanut. Viime kerrasta oli kuitenkin kulunut jo tovi, ja vakipolleeni verrattuna ero oli huomattava, joten tottumista oli.
Jonkin aikaa mentyäni jo kaikkia askellajeja, alkoi totuus tulla päin naamaa. Tunsin ihan selkeästi oikean käden rasittuvan enemmän. Etenkin sormiin tuntui vahvasti painetta - ei niin selkeästi kuin Lotan selässä, mutta silti ihan erottuvasti.
Analysoin asiaa niin, että alunperin kun Lotta mulle muutti, oli se jonkin verran toispuoleinen. Niinpä toispuoleisuus on tarttunut muhun, ja nyt kiitos mun toispuoleisuuteni, ei tuo kyseinen toispuoleisuus lähde tietenkään Lotasta. Eli ennenkuin alan Lotan kanssa työstämään yhtään mitään, haluan ja vaadin saada itseeni jotain tolkkua. Tapa jolla sen toteutan, on yksi mysteeri, mutta täytyy ehkä alkaa vahvistamaan mun vasenta puolta ja tekemään muitakin oheisharjoitteluja.

Eli nyt se vino olenkin minä, eikä niinkään Lotta. Onhan silläkin parempi ja huonompi puolensa, kuten hevosilla yleensä, mutta mä en ole ainakaan edesauttanut asian kehittymistä. Mutta kunhan Lotta pääsee taas liikutukseen, niin asiat saa luvan muuttua!

Onko teillä muilla ollut ongelmia oman tai hevosen toispuoleisuuden kanssa? Miten olette treenanneet ja onko asiat muuttuneet?