Ratsastin myös toisen hevosen, mutta siitä ei valitettavasti tullut ratsastusmateriaalia. Muuta en nyt kuitenkaan paljastakaan, vaan voitte suosiolla siirtyä heti huiman laadukkaan videon pariin ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videopostaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videopostaus. Näytä kaikki tekstit
torstai 27. huhtikuuta 2017
Perus arkipäiväistä videota
Moikka! Kuvailin eilen tallilla hieman videomateriaalia videopostausmielessä, ja tänään nyt sitten liitin pätkät yhteen. Kännykästä loppui tallennustila loppua kohden, ja sitä ennenkin säästelin sen täyttämistä, joten loppu jäi vähän tyngäksi. Muutenkaan aivan kaikkea tekemisiäni en viitsinyt kuvailla, mutta onpahan ainakin jotain seurattavaa! Ainakin viimeksi videopostaus sai todella positiivista palautetta, joten toivottavasti myös tästä tykätään :) Tällä kertaa sitä paitsi paransin viimekertaisesta, sillä nyt on mukana myös ratsastusta. En leikannut laisinkaan huonoja kohtia pois näistä ratsastusosuuksista, vaan heitin kaikki täysin naturaaleina tuohon. Ei ainakaan synny turhia epärealistisia kuvia mun ratsastustaidoista tai Lotasta!
Ratsastin myös toisen hevosen, mutta siitä ei valitettavasti tullut ratsastusmateriaalia. Muuta en nyt kuitenkaan paljastakaan, vaan voitte suosiolla siirtyä heti huiman laadukkaan videon pariin ;)
Ratsastin myös toisen hevosen, mutta siitä ei valitettavasti tullut ratsastusmateriaalia. Muuta en nyt kuitenkaan paljastakaan, vaan voitte suosiolla siirtyä heti huiman laadukkaan videon pariin ;)
lauantai 18. maaliskuuta 2017
HHF-messut MYDAY
Noniin! Päivä pulkassa ja messukäynti suoritettu, oli ihan kiva päivä! Ostosten haaliminen jäi melko pienimuotoiseksi, mutta showta oli onneksi katsottavana - erityisesti kansainväliset esteluokat olivat mun mieleen! Mutta sen suuremmitta puheitta voittekin katsella MyDay-tyyppistä, huippupuhelinlaadukasta videota mun päivästä Helsingissä Horse Fair -messuilla :)
perjantai 6. tammikuuta 2017
Tallivideopostaus
Kuvasin tallivideopostauksen tiistaina 3.1. Laatu on by Huawei, koska lyhyempi objektiivini on edelleen rikki, enkä ole saanut vielä uutta hommattua.
En tiedä onko vedenkeitto hirveän mielenkiintoista, mutta koska tällä hetkellä se on suurin asia mitä tallilla teen (ei ehkä ihan... mutta melkein :D), niin tuli sitä sitten videollekin ;)
En tiedä onko vedenkeitto hirveän mielenkiintoista, mutta koska tällä hetkellä se on suurin asia mitä tallilla teen (ei ehkä ihan... mutta melkein :D), niin tuli sitä sitten videollekin ;)
Kertokaa ihmeessä, mitä piditte, ja haluatteko jatkossakin tällaisia arkisempia videoita..?
perjantai 7. lokakuuta 2016
Kolmipäiväinen PITKÄ kisavideopostaus Ypäjällä
Julkaisin hetki sitten toisenkin videopostauksen täällä, mutta silti varastossa oli vielä tämäkin videopostaus. Kyseessä on siis reissumme Ypäjälle 3.-5.8.2016, kisaviikolle. Poppooseen kuului mun ja Lotan lisäksi toinenkin kisaratsukko, jo ennenkin potauksissa esiintynyt Adina ja Ravel-ruuna. Mukana helppimässä ja kameramiehenä juoksi jälleen vanha tuttu Alina.
Kyseessä oli tosiaan ensimmäinen yön yli kestävä kisareissu, ja meno on sen mukaista, mutta koittakaahan kestää! :D
Kyseessä oli tosiaan ensimmäinen yön yli kestävä kisareissu, ja meno on sen mukaista, mutta koittakaahan kestää! :D
Tunnisteet:
esteet,
estekisat,
kesä,
maastoesteet,
video,
videopostaus
tiistai 4. lokakuuta 2016
Kisavideopostaus heinäkuulta!
Videolta ei valitettavasti käy ilmi oma pärjäämiseni, joten spoilaan vähän: olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita 90cm:ssä, joka oli muuten meille ensimmäinen laatuaan! Mutta sen suuremmitta puheitta, enemmän tai vähemmän nauttikaa videosta :)
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Ei kannata mennä radalla liian kovaa.
... koska muuten hobune ei käänny ja saattaa jäädä nurkkaan pomppimaan.
Enpä satuile tässä enempää, vaan pääsette samantien katsomaan videopostauksen :)
Enpä satuile tässä enempää, vaan pääsette samantien katsomaan videopostauksen :)
![]() |
| Kisakaveri Aksu hyppäsi ensimmäisen verkkaesteen tyylillä ja taidolla |
torstai 10. maaliskuuta 2016
Kouluvalmennus videopostauksen kera
Heippa!
Mainitsin jo edellisessä postauksessa tiistain kouluvalmennuksesta, ja samassa lupailin siitä kattavampaa postausta. Lupaustahan, etenkään postauslupausta, ei ikinä petetä, joten täältä nyt pesee! (allekirjoittanuthan tietää nämä asiat...köh...)
Kuvasin samana päivänä tallilta myös videomateriaalia, joten kokosin niistä pienen videopostauksen. Laatu on sitä mitä kännykällä saa ja pakko sekin on myöntää, että videon vaivainen "editoiminen" on toteutettu Google Play -kaupan kivalla pienellä kännykän videosovelluksella, sillä en helpoimman jakosysteemin kautta saanutkaan klippejä tietokoneelle. Kuvia ei kuitenkaan ole, joten tämäinen korvanee sen paremmin kuin hyvin.
Matskua ei ole myöskään omasta ratsastuksestani, mutta valmentajani kävi aluksi laittamassa vähän Lottaa ruotuun. Siitä sain siis itse otettua pari pätkää, jotka liitin videolle!
Videon puheesta ei saa juurikaan kunnollista käsitystä siitä, miten valmennus meni ja mitä teimme. Kerron siis nyt yksityiskohtaisemmin koko hommasta.
Valmentajanani on ollut alkusyksystä saakka Petra Koivulahti. Hän kävi pitämässä silmällä mun ja Prinssin sileätyöskentelyä pari kertaa kuukaudessa ja paransimme Prinssin kanssa yhteisen kouluratsastuksemme tasoa hetkessä. Aika tehokasta siis.
Pyysin nyt pienen "hevosettoman" ajan jälkeen (vaikka todellisuudessa kävin silti senkin ajan tallilla pari kertaa viikossa) hänet vahtimaan mun ja Lotan ratsastusta. Sovimme myös, että Petra käy selässä, mikä osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.
Alkumetreillä neiti ei suostunut juurikaan liikkumaan, kun yhtäkkiä pitikin tehdä kunnon hommia. Jos ratsastuskoulussa se on saanut painella miten tykkää, niin asia tulee nyt muuttumaan - oikeastaan muuttui jo. Pienen kysymyshetken jälkeen Lotta suostuikin kulkemaan jo tosi nätisti alun tappelusta huolimatta, joten tuosta läpiratsastuksesta on ihan tosissaan hyötyä - suosittelen siis kaikkia hevosenomistajia joskus antamaan hevosensa jonkun osaavamman alle, vaikka itse olisit kuinka taitava omasta mielestäsi tai ajattelisit, että se menee sinä selässään jo tarpeeksi kivasti. Ratsastus on kuitenkin siitä hirmuisen hauska (ja ehkä samalla turhauttava...) laji, ettet koskaa osaa kaikkea. Entä jos se toinen saakin pohjeavut helpommin perille kuin sinä, vaikka itse oletkin parempi vatsalihasten käyttäjä? Tuskinpa siinä kuitenkaan kauheasti menettää, kun kerran se joku lainaa satulaasi. Sitä paitsi heppakaan ei turru niin pahasti omalle ratsastuksellesi, jos kuski joskus huvikseen vaihtuu hetkellisesti.
No mutta samapa tuo mulle :D
Kun itse pääsin kapuamaan selkään, tuntui L jo ensikättelyssä erilaiselta. Se reagoi pohkeeseen herkemmin, eikä tuntumaa ottaessa viskonut päätä pilviin.
Sain heti olla tarkkana ulko-ohjan kanssa. Mulla on tapana jättää se vaan olemaan, kun taas erityisesti tämän pollen kanssa se tuntuu olevan yksi ykköstärkeä kriteeri ennen minkään onnistumista. Sitä fiksasimme koko ratsastuksen ajan pääty-ympyrällä.
Koko ajan taivuttelua, asettelua, suoristusta, taivuttelua ulos, taivuttelua sisään, eteen eteen eteen, taivutusta, suoristusta. Eniten mun voimia vei ns. yli-taivuttelu, jossa mun haba joutui koetukselle. Kun hevonen on sitä mieltä, että "ei ei ei käy", niin se vaatii tietynlaista kärsivällisyyttä, jotta lopputulos vastaa edes vähän haluttua tulosta.
Käyntiharjoittelun jälkeen vähän aikaa vielä samanlaista fiksaamista kevyessä ravissa. Sitten Petra halusi jotain apuvälinettä kehiin, mutta koska meillä ei ollut gramaaneja, hän kehitti riimusta ja riimunnarusta varajärjestelmän. Kyseinen systeemi toimi niin, että riimu suitsien ylle päähän ja naru riimusta satulavyöhön. Naru vain kiristettiin sopivan tiukalle, jotta hevosen nostaessa päätä se nappasee vastaan, mutta oikein kuljettaessa ei painetta ole.
Lotta ei protestoinut systeemiä vastaan, mikä helpotti työnteon jatkamista. Oikeastaan Petra laittoi meidät sitten vasta kunnolla hommiin ja jatkoimme edelleen ympyrällä työstämistä. Sitä jatkui koko loppuaika, ja koko ajan meni parempaan päin.
Toivottavasti tekstistä sai jotain selkoa, sillä tuntuu ihan siltä, kuin siinä ei olisi päätä eikä häntää. Kävin meinaan tässä kirjoittamisen lomassa närppimässä jotain syötävää vähän joka välissä, ja ajatus pääsi katkeamaan jatkuvasti.
Mainitsin jo edellisessä postauksessa tiistain kouluvalmennuksesta, ja samassa lupailin siitä kattavampaa postausta. Lupaustahan, etenkään postauslupausta, ei ikinä petetä, joten täältä nyt pesee! (allekirjoittanuthan tietää nämä asiat...köh...)
Kuvasin samana päivänä tallilta myös videomateriaalia, joten kokosin niistä pienen videopostauksen. Laatu on sitä mitä kännykällä saa ja pakko sekin on myöntää, että videon vaivainen "editoiminen" on toteutettu Google Play -kaupan kivalla pienellä kännykän videosovelluksella, sillä en helpoimman jakosysteemin kautta saanutkaan klippejä tietokoneelle. Kuvia ei kuitenkaan ole, joten tämäinen korvanee sen paremmin kuin hyvin.
Matskua ei ole myöskään omasta ratsastuksestani, mutta valmentajani kävi aluksi laittamassa vähän Lottaa ruotuun. Siitä sain siis itse otettua pari pätkää, jotka liitin videolle!
Videon puheesta ei saa juurikaan kunnollista käsitystä siitä, miten valmennus meni ja mitä teimme. Kerron siis nyt yksityiskohtaisemmin koko hommasta.
Valmentajanani on ollut alkusyksystä saakka Petra Koivulahti. Hän kävi pitämässä silmällä mun ja Prinssin sileätyöskentelyä pari kertaa kuukaudessa ja paransimme Prinssin kanssa yhteisen kouluratsastuksemme tasoa hetkessä. Aika tehokasta siis.
Pyysin nyt pienen "hevosettoman" ajan jälkeen (vaikka todellisuudessa kävin silti senkin ajan tallilla pari kertaa viikossa) hänet vahtimaan mun ja Lotan ratsastusta. Sovimme myös, että Petra käy selässä, mikä osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.
Alkumetreillä neiti ei suostunut juurikaan liikkumaan, kun yhtäkkiä pitikin tehdä kunnon hommia. Jos ratsastuskoulussa se on saanut painella miten tykkää, niin asia tulee nyt muuttumaan - oikeastaan muuttui jo. Pienen kysymyshetken jälkeen Lotta suostuikin kulkemaan jo tosi nätisti alun tappelusta huolimatta, joten tuosta läpiratsastuksesta on ihan tosissaan hyötyä - suosittelen siis kaikkia hevosenomistajia joskus antamaan hevosensa jonkun osaavamman alle, vaikka itse olisit kuinka taitava omasta mielestäsi tai ajattelisit, että se menee sinä selässään jo tarpeeksi kivasti. Ratsastus on kuitenkin siitä hirmuisen hauska (ja ehkä samalla turhauttava...) laji, ettet koskaa osaa kaikkea. Entä jos se toinen saakin pohjeavut helpommin perille kuin sinä, vaikka itse oletkin parempi vatsalihasten käyttäjä? Tuskinpa siinä kuitenkaan kauheasti menettää, kun kerran se joku lainaa satulaasi. Sitä paitsi heppakaan ei turru niin pahasti omalle ratsastuksellesi, jos kuski joskus huvikseen vaihtuu hetkellisesti.
No mutta samapa tuo mulle :D
Kun itse pääsin kapuamaan selkään, tuntui L jo ensikättelyssä erilaiselta. Se reagoi pohkeeseen herkemmin, eikä tuntumaa ottaessa viskonut päätä pilviin.
Sain heti olla tarkkana ulko-ohjan kanssa. Mulla on tapana jättää se vaan olemaan, kun taas erityisesti tämän pollen kanssa se tuntuu olevan yksi ykköstärkeä kriteeri ennen minkään onnistumista. Sitä fiksasimme koko ratsastuksen ajan pääty-ympyrällä.
Koko ajan taivuttelua, asettelua, suoristusta, taivuttelua ulos, taivuttelua sisään, eteen eteen eteen, taivutusta, suoristusta. Eniten mun voimia vei ns. yli-taivuttelu, jossa mun haba joutui koetukselle. Kun hevonen on sitä mieltä, että "ei ei ei käy", niin se vaatii tietynlaista kärsivällisyyttä, jotta lopputulos vastaa edes vähän haluttua tulosta.
Käyntiharjoittelun jälkeen vähän aikaa vielä samanlaista fiksaamista kevyessä ravissa. Sitten Petra halusi jotain apuvälinettä kehiin, mutta koska meillä ei ollut gramaaneja, hän kehitti riimusta ja riimunnarusta varajärjestelmän. Kyseinen systeemi toimi niin, että riimu suitsien ylle päähän ja naru riimusta satulavyöhön. Naru vain kiristettiin sopivan tiukalle, jotta hevosen nostaessa päätä se nappasee vastaan, mutta oikein kuljettaessa ei painetta ole.
Lotta ei protestoinut systeemiä vastaan, mikä helpotti työnteon jatkamista. Oikeastaan Petra laittoi meidät sitten vasta kunnolla hommiin ja jatkoimme edelleen ympyrällä työstämistä. Sitä jatkui koko loppuaika, ja koko ajan meni parempaan päin.
Toivottavasti tekstistä sai jotain selkoa, sillä tuntuu ihan siltä, kuin siinä ei olisi päätä eikä häntää. Kävin meinaan tässä kirjoittamisen lomassa närppimässä jotain syötävää vähän joka välissä, ja ajatus pääsi katkeamaan jatkuvasti.
Mitä piditte videosta? Millaisia postauksia lukisitte mielellänne? Olen kiinnostunut kuulemaan mielipiteitänne, sillä luonnollisesti lukijat ovat aika iso osa blogia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

