lauantai 5. elokuuta 2017

Toivoa on, toivoa on...

Pahoittelut siitä, että nukun joka kuvassa. (kuvat Sini Jelkänen)
Viimeisimmät postaukset ovat koskeneet pääasiassa valmennuksia, ja niin myös tämäkin. Ajatuksena on kyllä ollut tuottaa muunkinlaista materiaalia, mutta pitkällä putkella tulee kuvattua ja tulee kuvatuksi vain ratsastaessa. Mä niiiiin mielelläni kuvaisin vaikka joka päivä tallivideopostauksia ja muuta kivaa, mutta joka ikinen budjettini sentti menee ratsastukseen, ja näin ollen elän ilman pikkuputkea.
   Päätin jo viikko sitten, että menen ensi viikon torstaina läheiselle tallille hyppäämään luokan tai kaksi. Mietin kuitenkin hetken, että viitsinkö ilmoittaa itseni tuosta vain sinne, vai venaanko tänäiseen estevalmennukseen, jotta voin sen perusteella pohtia uudestaan... Tai lähinnä pohtia sitä, että menenkö vain pommin varman 70cm vai myös sen 85cm, sillä sen jälkeen on enää metriä ja korkeampaa, mitä niitä ei luonnollisesti tarvitse sen kummemmin miettiäkään. Päädyin kuitenkin suoraan rustaamaan nimeni molempiin luokkiin, kuten olisin tehnyt myös tämän päiväisen valmennuksen jälkeen. :)



"Ravissa kavalettia" Eipäs, sanoo Lotta.

Hommat aloitettiin tulemalla kolmea kavalettia, joiden välit oli keskimäärin kolmen laukan verran. Tultiin niitä kuitenkin ensin siten, että ensimmäisen ja toisen välissä siirtyminen ravista käyntiin, keskimmäisen ylitys käynnissä, minkä jälkeen takaisin raviin ja kolmas ravissa. Lotta siirtyi hieman hitaasti käyntiin ja halusi kovasti hypätä kavaletit laukassa (huomaa kuvista...), mutta alkuinnostuksen ja pienen skarppauksen jälkeen pari viimeistä kertaa onnistui tosi hyvin! 
  Tämän jälkeen lähdettiin tulemaan ihan normaalisti laukassa kolmen väleillä. L tuntui mukavan tasaiselta ja pystyin vaikuttamaan siihen aika kivasti, vaikka pariin kertaan oma keskittyminen herpaantui, jolloin Lotta lähti puskemaan vasemmalle ja tempo hajoili. Kunhan pidin vasemman jalan lähellä ja tuntuman kevyenä, oli Lotta todella mukava!



Ettei vaan vahingossakaan osu.






Itse hypyt startattiin apupuomin ja okserin seurassa. Maapuomi on mulle suorastaan lahja taivaasta, koska sen edessä kaikki huolet ja murheet ovat poissa, sillä etäisyys on vähän pakollakin kelpo. Olispa kisoissakin aina esteiden edessä maapuomit! :D
   Okserilla Lotta lähti kaatumaan helposti vasemmalle, kuten aina. Sen seurauksena tuli väärää laukkaa, joten mun täytyy muistaa sitten torstaina kisoissa pitää vasen pohje aina hypyissä lähellä, sillä kieltäessäkin L menee aina vasemmalta ohi. Kuvista huomaa, että heti kun Kirsi seisoo ihan esteen edessä vasemmalla, niin hyppy lähtee keskemmältä.










Okseri sujui puhtaasti ilman kommelluksia, joten siirryttiin radan pätkiin. Mukana oli jo ennestään tuttu okseri sekä kavaletit, joiden lisäksi vielä pysty-pysty-sarja ja pysty-okseri kaareva linja 4-5 laukalla. Korkeuksien ollessa vielä siinä 70cm paikkeilla, meni kaikki aika siististi. Sen jälkeen Lotta kuitenkin paria kaukaa lähtenyttä liitopomppua lukuunottamatta sakotti melkoisen herkästi muutamasta kohtaa. L on vaan vähän liian tarkka paikoista, ja näin ollen pikkaisenkin juuresta tai kauempaa lähteminen on ihan ylitsepääsemätöntä... Toisaalta videolta huomaa sen, että jos hän itse oma-alotteisesti sattuu kiihdyttelemään päin estettä, niin silloin voi hypätä ihan miten vaan ja mistä vaan! :D

Aina välillä tuli niitä hetkiä, että Lotta painoikin kädelle vastaan eikä esimerkiksi vaihtanut laukkaa, tai linjan välissä en kerennyt saamaan sitä yhtään kiinni. Se tuntui kuitenkin tasaisemmalta ja varmemmalta hypyissä, eikä mitkään oudot hypyt tai kiellot tulleet mulle yllätyksenä. Toivottavasti sama fiilis jatkuu torstaina!





Lotan anteeksianto numero 1.







Lotan anteeksianto numero 2.







(videon lisään myöh.)


Milloin teillä on seuraavat kisat?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Niclas Aromaan valmennus

Erittäin hyvällä maineella varustettu Niclas Aromaa saapui nyt tänään, sunnuntaina "kotiluolaamme" valmentamaan, joten pienten pohdintojen jälkeen päätin liittyä seuraan ja mennä testaamaan Lotan kanssa, mikäli jokin taika tepsisi meihin...


Taustatietoja sen verran, että keskiviikkona olin tosiaan kisoissa. Ihan ykköstasolla mentiin, mutta luokkina menin (tai ainakin yritin) 80cm sekä vuoden ensimmäisen 90cm. Sen suuremmitta puheitta 80cm ratsastin ihan surkeasti, mutta L oli melko anteeksi antavalla tuulella. 2. esteelle, joka sattui olemaan vesimatto, tultiin niin huonossa laukassa, että meno tyssäsi siihen. Perusradalta siis 4vp, mutta se oli ihan vaan mun omaa ansiota. "Onneksi" oli vielä 90cm jäljellä...
No, 90cm:kin kesti kakkosesteelle saakka (joka ei ollut enää vesimatto, vaan vihreä pysty), mutta siihen se sitten päättyi lopullisestikin. Edelleen ratsastin jotenkin aivan sokeasti ilman mitään suunnitelmallisuutta, eikä mulle jäänyt minkäänlaisia muistikuvia siitä, mitä mun päässä oikein pyöri. Enää 90cm Lotta ei kyllä antanut yhtään anteeksi, ja pistikin aivan plörinäksi, kun ylimääräiselläkään yrityksellä se ei suostunut kakkosestettä ylittämään, vaikka ratsastin siihen ihan kohtuullisesti. 

No mut hei, kuvan takia kannatti mennä se 90! c. Henni-Leena Helenius
Jotenkin multa meni sitten usko omiin ratsastustaitoihini, vaikka oltiinhan me maanantaina ylitetty useampikin este ihan kiitettävästi. Motivaatio koko hyppäämishommaan oli melko nopeasti nolla, ja näin ollen olin vielä torstainakin sitä mieltä, että esteet ja kilpaileminen ei vaan ole mun juttu. 
   Noh, mut saatiin kuitenkin tallikavereiden toimesta käännytettyä takaisin uskoon ja niin sitä vaan oltiin taas tänään valmennuksessa. Ja koska olen sen verran masokisti, niin minnepä muuallekaan kuin vähän isomman nimen, Niclas Aromaan silmäparin alle. Ei vaan, mua ei ole oikein koskaan nolottanut epäonnistua, tai että olisin jättänyt jotakin tekemättä epäonnistumisen pelossa. Näin ollen nytkin tartuin tuumasta toimeen, ja se kannatti!
   Äitini oli kuvaamassa paljon videomateriaalia valmennuksesta, joten heitän kaiken yhdessä pötkössä tähän ilman sen suurempia leikkelyjä. Vähän kuitenkin kerron vielä näin tekstimuodossa, sillä videolta ei selviä juurikaan omia fiiliksiäni valmennuksesta. Tai no jos mun naamaa videolla katselee, niin sen perusteella lähinnä kärsin :D
   Nikke painotti heti alkuun pehmeää kättä ja tehokasta pohjetta ja istuntaa, että jokainen eteenpäin vievä apu menee läpi. Mun piti oikeasti hellittää todella paljon ohjasta, enkä ole edes aiemmin huomannut, että roikun siinä esteillä noinkin paljon! Sen lisäksi olen aiemmin vain kaahottanut tasapaksuna ja toivonut parasta, kun nyt sain hyvää järjestelmällisyyttä tuleviakin estetreenejä miettien; eli siis paljon normilaukan ja ison laukan vaihtelua. Kärjistetysti sanottuna (koska eihän mikään muutu niin nopeasti, että yhden valmennuksen jälkeen voisi sanoa ennen ja jälkeen) ennen tein niin, että ennen estettä joko annoin paahtaa täysillä ja seurauksena tuurilla yli tai ali, tai paineistin sekä pohkeella että ohjalla hevosta, kun halusin sen ns. tiivistyä ennen estettä. Tästähän seurasi, että kuoletin temmon ja laukan ja kiellon myötä suunnilleen itsenikin. Nyt valmennuksessa sain ohjeeksi antaa käden vaan olla rentona, ja varmistaa vain pohkeella, ja vetää istunnalla se hevonen ns. pakettiin, jotta näen askeleen - ja siellähän se näkyikin. Joka ainut valmennuksen kielto johtui siitä, että jätin Lotan yksin kun en nähnyt paikkaa. Hyvänä esimerkkinä eräs kaarteessa oleva pysty, kun siihen mennessä olin jo omaksunut jonkin verran tätä asiaa. Näin selkeästi, että nyt osuu vähän lähelle, mutta Lotta hyppäsi sen, koska se oli ihan pihvijuttu, että siitä nyt hypätään. Mikäli asia olisi ollut niin, että mä olisin ratsastanut siihen "toivotaan toivotaan" -tyylillä, ja paikka olisi osunut ihan samaan, ei L olisi siitä yli mennyt. Eli perjaatteessa se paikka ei ole niin justiinsa, vaan se sen tiedostaminen ja näkeminen... Menee ihan itsekin hämilleen, kun pohtii näin jälkeenpäin.



Hienosti päivän ensimmäiselle hypylle stoppi, kun mä vaan matkustelin...

Kaikin puolin tykkäsin todella paljon Niken valmennustyylistä ja tehtävistä, kaikki oli jotenkin todella selkeää ja asiat oli just niinkuin oli! Silti työskenneltiin yksityiskohtaisesti ja keskityttiin nimenomaan niihin ratsastuksellisiin asioihin, mikä on hyvää tasapainoa niille valmennuksille, joissa käyn säännöllisesti ja keskitytään enempi radan ratsastukseen ja kokonaiskuvaan. Sain korjattua nimenomaan niitä asioita, jotka jäivät kalvaamaan keskiviikon jäljiltä ja toivon todellakin, etten nollaa taas päätäni ja unohda kaikkea tärkeää seuraavaan hyppykertaan mennessä! :D
   Nyt kun tällä viikolla Lotta on hypännyt poikkeuksellisesti kolmesti, niin ensi viikko palaudutaan ja himmaillaan. Itse lähden kuvaajan ja kisahoitajan pestiä toimittamaan Hankoon keskiviikoksi ja torstaiksi, ja johonkin väliin pitäisi saada Lotalle kengitys mahtumaan. Myös hierontaa olen pohtinut pikku hiljaa ajankohtaiseksi, ja sen lisäksi Essi (Essi L. Dressage) voisi taas läpiratsastaa ponia, jotta kaikki nappulat saataisiin kondikseen...

Oletteko te joskus olleet Niken tai jonkun muun uuden valmentajan katseen alaisina viime aikoina?

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kaksin kerroin valmennuksia

Viime aikoina ollaan Lotan kanssa tehty kaikenlaista monipuolisesti. Maastoilun ja rennon meiningin lisäksi myös valmennukset kuuluvat nyt säännöllisemmin viikkojen sisältöön - vihdoin ja viimein tasaisesti niin koulu- kuin estepuolella! Tuskin maltan odottaa, mitä tällainen oikeasti järjestelmällisempi, selkeämpi ja tiheämpi valmentautuminen saa aikaiseksi, sillä aina ennen kaikki on ollut jotenkin epämääräistä ja vaakalaudalla. Estevalmennuksetkin tuntuivat lähinnä harvinaiselta herkulta, ja niiden sopiminen ja järjestäminen oli hirveän homman takana, kun valmentaja oli eri tallilla ja kaikki oli kuskista kiinni. Nyt voi ihan hyvin valmentautua useampaan kertaan kuukaudessa, kun valmennukset on siinä tallin pihassa.

Ensin viimeisimpään kouluvalmennukseen, joka oli siis torstaiaamulla. Mukava päivänaloitus kello kymmeneltä ja vettä satoi vähän väliä kaatamalla... Oltiin siis näin ollen maneesissa.
  Jälleen tehtiin tuttuun tapaan hommia ympyrällä takaosaa tehostaen milloin mitenkin, minkä lisäksi väistöjä uralta pois ja takaisin. Kaikki tuntui jotenkin hirveän hankalalta ja vaikealta, vaikka hyviäkin pätkiä tuli. Väistöt oli etenkin toiseen suuntaan hirmuisen työläitä, ja L tuppasi herkästi taipumaan tai vain kävelemään väistettävään suuntaan.
   Ravi tuntui ajoittain todella hyvältä! Pääsin oikeasti fiilistelemään sitä, kun Lotta polki kunnolla takasilla alle ja kulki itse ravissa. Tahmeana se pysyi suusta, mutta sitä on helppo lähteä työstämään sitten, kun takaata tulee kunnolla voimaa. Laukassakin tuntui hetkittäin mukavalta, ja varsinkin vasen laukka on jo ihan miellyttävä. Oikeassa laukassa ulkolapa tuppaa jäämään matkasta, mutta senkin suhteen ollaa jo huomattavasti parempaan päin.
   Valmennuksen jälkeen perjantai ja lauantai Lotta pääsi hölkkäilemään ilman satulaa sekä maastoilemaan, mutta eilen sunnuntaina sen askeleet tuntui yllättävän kivoilta, ja se rentoutui jo heti alussa kun otin tuntumaa. Sillä on ollut tavallisesti tapana jännittyä ja sulatella asioita aika pitkään ennen asioille lämpenemistä, mutta eilen tuntui todella kivalta!




 Sitten estevalmennukseen, joka oli vuorostaan tänään aamuna vielä hieman aikaisemmin kuin torstain kouluvalmennus, eli 9:30. Jälleen vettä tuli aamulla ja mukavasti kastuin hieman matkalla tallille, mutta onneksi sade loppui juuri valmennuksen alkuun.
Tunnilla oli meidän lisäksi toinen ratsukko, ja alkuun mentiin pääty-ympyrällä puomeja niin, että toisella puolella ympyrää puomit oli lyhyemmällä välillä ja toisella puolella pidemmällä. Ravin lyhentäminen onnistui ihan hyvin, mutta pidentäminen oli huomattavasti hankalampaa, sillä Lotta tunki aina pikkuaskeleen mukaan. Laukassa oli taas toisinpäin, eli pidempi väli meni helposti rennolla laukalla, kun lyhyempi väli vaati paljon enemmän. Yleisesti ottaen laukka tuntui taas paljon paremmalta eli ehkä kova takaosatyöskentely on tuottanut tulosta!
  Hypyt aloitettiin pienellä lankkupystyllä kahdeksikolla. Oikaisin itse melko herkästi, joten siihen piti ihan erikseen kiinnittää huomiota. Tässä Lotta hyppäsi kuitenkin kiltisti huonommastakin paikasta.
   Kahdeksikkotehtävän jälkeen aloitettiin pidempien tehtävien ja ratojen meneminen. Mukana oli mm. sarja, 4 laukan linja, okseri, vesimatto ja muuta hauskaa. Kävin jo ennen valmennuksen alkua esittelemässä Lotalle kaikki erikoisemmat esteet, joten mitään se ei enää kyttäillyt.
   Huomasi kyllä hyvin rutiinin puutteen itsessäni, sillä etenkin alkuun tempo ja kontrolli oli milloin mitäkin. Alkuhuumassa Lotta tykkäsi kaasutella ja minä tonttuna menin perässä tyylikkästi. Meni siis aikansa, että sain edes sitä perustouchia - hienosäädöstä puhumattakaan. Kaikki sujui kuitenkin puhtaasti ja ihan siististi, kun korkeudet oli vielä pieniä. Tarkkuus ja tasaisuus nousi sitten taas todella tärkeäksi, kun esteet lähenivät sinne 80-90cm, jolloin mun omat huolimattomuudet johti muutamiin kieltoihin. Eräällä kerralla olin kuitenkin ihan menossa ja varma siitä, että Lotta hyppää vain hieman kauempaa, muttei sitten hypännytkään. Seurauksena päädyin jaloilleni Lotan eteen, eli nyt on sitten kakun leipomisen paikka... :D
  Loppuun mentiin vielä siinä 90cm korkeudella keskiviikon kisat mielessä pidempää rataa. Kaikki sujui kyllä hyvin sitten kun sujui, mutta heti kun lähdin itse tuuppaamaan ja säätämään, niin menihän sitten plörinäksikin. Ihan mukavin mielin olen kuitenkin menossa keskiviikkona hyppäämään pitkästä aikaa kisoihin 80 ja 90cm! Täytyy vaan itse pitää focus yllä ja luottaa siihen, että kyllä se L menee yli! :)

Pari huippulaatuista screenshottia videolta