Vuoristorataa

Hyvää tiistaita vaan! Long time no see ja muuta, mutta ei anneta sen haitata - päin vastoin, paussi on ehkä ollut vain hyvästä oman motivaationi kannalta. 

Hyvää sekä ei niin hyvää kuuluu. Ennen joulua, en enää edes muista milloin tarkalleen, Lotta oli ilmeisesti toteuttanut itseään jotenkin ja hommasi itselleen parin viikon paussin ontumalla vasenta etustaan. Se meni kylmällä, Arnikalla, kävelyllä ja levolla ohi eikä ell:kään kokenut tarpeelliseksi tehdä sille mitään, pääsimme taas treenaamaan ja L tuntui pitkän aikaa todella hyvältä. Sain itse esteille ihan uudenlaista touchia, vaikka korkeus kasvoikin, eikä rimakauhua ole näkyillyt pitkiin aikoihin. Kisojakin katseltiin ja juuri kun ajattelin saada luvat kasaan, oli jokin meitä vastaan oleva voima taas eri mieltä... Blaah.

   Viime perjantaina oli määrä hypätä valmennuksessa, mutta heti ensimmäisten raviaskelien aikaan tunsin samantien selkään, ettei kaikki ole ok. Kyselin siinä sitten parilta läsnäolijalta, että miltä se oikein ulkopuolisen silmään näyttää - ei mitenkään pahalta. Liike tuntui kuitenkin selkään ravissa ja laukassa niin tasapainottomalta, että homma jäi sikseen. Ensimmäinen arvaus kohdistui oikeaan takajalkaan, joka otti voimattomampaa askelta ja lähinnä halusi vain käväistä maassa askeltaessa. Missään jalassa ei kuitenkaan ollut lainkaan lämpöä tai uudenlaista turvotusta, mutta sen sijaan ylälinja oli pitkästä aikaa todella aran tuntuinen ja selkeästi ottanut nokkiinsa jostain ihan sään vierustasta ristiselkään ja hännäntyveen saakka. Kovat pakkaset laittavat selkeästi poniparan koville milloin milläkin tavalla... Tottakai sitä menee paljon helpommin juntturaan, kun vain seisoo kylmällä ilmalla pihalla. Tarhakaveri olisi niin hyvä Loden henkiselle ja fyysiselle terveydelle, mutta kyllähän sen ymmärtää, ettei kovin moni halua hokkikaudella ottaa riskiä ja pitää hevosta toisen kanssa - paitsi minä! ;D

   Tästä taas siis eteenpäin jatketaan kävelemällä, kylmäämällä ja toivomalla parasta tai jotain... Olen nyt myös itse todistanut Back On Trackin tallisuojien (omilla rahoilla ostettu, ei siis ikävä kyllä todellakaan yhteistyönä saatu) oikeasti tehoavan, sillä Lotalla on jo jonkin aikaa ollut ne käytössä takajaloissa öisin. Lotan krooniset turvotukset vuohisessa ovat pysyneet neutraalimpina, pehmeinä ja myös vähentyneet, ja eron huomaa heti, mikäli BoT:t eivät ole olleet yötä. Olin kyllä kieltämättä skeptinen näiden suhteen, mutta pakko se on nyt uskoa, kun omin silmin näkee. Ajatuksena oli ottaa kunnolliset kuvat vuohisista ennen Back On Trackin kokeilua sekä parin viikon testiajan jälkeen uudestaan sekä vertailla tuloksia. Yllätysyllätys koskaan en kuitenkaan saanut lähtötilanteen kuvia otettua ja näin ollen voin vain sanallisesti yrittää vakuuttaa siitä, että niistä on oikeasti hyötyä! Suoraan en osaa sanoa onko Lotan liikkeessä tapahtunut jotain positiviista muutosta (ennen perjantaita), mutta se on ollut kuitenkin tasaisen hyvä ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin.
   Vaikka ennen tuon epäpuhtauden ilmestymistä kaikki toimi perushyvin, niin pientä talven jumia on tosiaan ollut. Hieroja on pitänyt pyytää tsekkaamaan poni jo pidemmän aikaa, mutta nyt viimeistään on kyllä korkea hetki käydä poni läpi kokonaisvaltaisesti. En usko, että tämä minimaalinen ontumistapaus on itse jalasta kiinni, vaan enemminkin joka puolella olevaa jäykkyyttä tai jotain yksittäistä ylälinjan jumia. Vaikka eihän näistä koskaan tiedä... :/

Lotalla oli myös ratsastuksellisesti melko tiivis jakso alla, joten voi olla, että sillä on asiaan merkitystä. Harvemmin sille on tullut viittä päivää putkeen niin, että niistä neljänä on satula selässä ja tehdään intensiivisempää treeniä sileällä tai hypätään. Toki kunnollisia treenejä on tullut useampi kappale jokaiselle viikolle, mutta niiden välillä on esimerkiksi juoksutusta tai kävelyä. Voi olla, että olen ennen ollut sitten oikeassa tuon suhteen, että Lotta tarvitsee rennommat päivät väleille palautuakseen kunnolla, sillä ilmeisesti monta päivää putkeen selästä käsin treeni kipeyttää sitä turhaan. Voihan se olla myös tottumattomuutta...

Jos kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla ja Lotan mikä-ikinä-lie jumi tai kolhu (olen optimistinen ;)) paranee parin päivän sisään, ajateltiin kausi startata 25.2. parilla rennolla clear round -luokalla naapuripaikkakunnalla. Ehkä onni voisi kääntyä...