Kotiutumis- ja totutteluaikaa

Kerron nyt vähän kuulumisia, miten meillä on mennyt ja miten Lotta on pärjännyt uudessa kodissa, uusien tapojen ja rutiinien kansssa.

Kuva toiselta päivältä kotitallilla

Lottahan oli jo heti ensimmäisenä iltana ihan kuin ei olisi koskaan muualla ollutkaan. Se oli ennen saapumistaan ehtinyt viipyä myyntitallilla alle kaksi viikkoa, joten siksi muutto oli varmasti helpompi - ainakin näin ihmisen näkökulmasta ajateltuna. 

Ratsastuksia taakse on kertynyt kolme kertaa, joista tänäinen oli Petra Koivulahden pitämä valmennus. Siitä on tiedossa jonkinlainen oma postauksensa, joten en paljasta enempää ;)

Sunnuntaina testailin millainen hepo mahtaa olla tai miltä se voisi, tai sen pitäisi tuntua. Kevyttä tutustumista kenttään, pohjaan, aitoihin ja siihen, että parin hevoskaverin naamat tunkevat iloisena ja vähemmän iloisena lankojen yli tervehtimään. Lottaa ei haitannut ja mä olin ratin takana ulapalla. Entisenä ratsastuskouluhevosena tyttö kyllä meinaan osasi vältellä työntekoa. Nyt on kuitenkin jo vähän paremmin palaset hallussa, joten hiljaa hyvä tulee...

Eilen lisättiin kuvioon mukaan laukka-askeleita pitkillä sivuilla sekä yksittäiset maapuomit pitkälle sivulle ja diagonaalille. Laukassa polle tuntui vähän nihkeältä ja takapää jäi kyllä ihan lantalaan saakka. Hädin tuskin kymmenen sentin korkeuteen yltävä "este" riitti kuitenkin aktivoimaan takamusta sen verran, että takajalat osoittivat ainakin vähän olevansa elossa. 

No mutta nyt liikutusinfot sikseen! Lotta ei tähän mennessä ole pelännyt vesiletkua, katolta tippuvaa lunta, pressua, tarhakavereitaan, juomakippoaan, suojia, satulaa, suitsia tai suolakiveä, heinää, vettä... Meillä sujuu siis aika mallikkaasti! Saksetkaan eivät jänskätä, suihkupullokin menee kunhan se ei ole senttiäkään liian lähellä päätä tai muuten... 

Varusteista kaikki välttämätön on hommattu. En tiedä, onko tosin hiukan vähäteltyä sanoa välttämätön, mutta voiko kukaan olla erimieltä siitä, että harjojen on hyvä olla luonnonmateriaalia, satulahuovan ja suojien Lami-Celliä, joista viimeksimainitut vielä special blingbling... Mutta kun tarkemmin asiaa ajattelee, emmehän me ole mitään ylimääräistä hankkineet. Laatu vaan sattuu taas korvaamaan määrän.

Ai niin, ennen kuin lopetan, meinasin unohtaa mainita jostakin :D

Joku voisi vasaralla hakata järkeä mun päähän, sillä mut saatiin suostuteltua menemään kisoihin yhtenä sunnuntaina. Eikä ihan minä tahansa sunnuntaina, vaan tämän samaisen viikon sunnuntaina ALLE VIIKON PÄÄSTÄ! Kivaahan tässä on se, etten ole kuin kerran aiemmin hypännyt Lotan kanssa, ja sekin pieni koeratsastuksessa. Ei muuta kuin maneesia varaamaan ja toivomaan, että tamma vielä hyppää.

Meidät voi siis bongata Artukaisten ratsastuskeskuksesta nyt sunnuntaina luokissa 50cm & 60cm. Epäilin ensin vähän, että onko mulla pokkaa mennä viiteenkymppiin. Päätin kuitenkin loppujenlopuksi, että mieluumin puhdas ja kiva 50, kuin ruma ja feilattu 70.

Taas on tullut todistettua, että elämästä taida tosiaan selvitä hengissä...