lauantai 25. maaliskuuta 2017

VIIKON ANTI

// HUOM! Tämä postaus kirjoitettu jo alkuviikosta, mutta julkaisu venyi. Peruuttakaa siis mielessänne muutama päivä takaperin ;) //

Moikka!
Ai että miten hyvällä fiiliksellä nyt mennäänkään! Lotta oli siis viime viikolla maanantaista sunnuntaihin kouluvalmentajani (Essi Lindeman / Essi L Dressage) luona maneesitallilla seitsenpäiväisellä läpiratsastusjaksolla, jonka aikana se kehittyi ihan älyttömän paljon, sekä sai vielä kirsikkana kakun päälle positiivista palautetta käytöksestään ;). Itse toivoin etukäteen, että viikon jälkeen Lotan laukka olisi selkeämpää ja siistimpää, ja muuten se kulkisi aiempaa pehmeämmin ja kuuliaisemmin. Mutta mitä vielä, sehän oli tuplasti kivempi, kuin mitä mä edes itse uskalsin odottaa! Loppuviikosta sain siis videota Essi selässä (pätkä siitä alhaalla), missä L vaikutti jo ihan erilaiselta, mutta olihan siinä toisaalta täysin eri levelin ratsastajakin.


   Sunnuntaina menin vielä itse selkään isommalla kentällä valmentajan ohjeistuksien siivittämänä. Alkuun keskityttiin vain kevyeeseen ja tasaiseen käteen, hiljaiseen pohkeeseen ja rentoon hevoseen, sekä painotettiin todella paljon takaosan käyttöä. Siitä Lotta paranikin askel askeleelta paremmaksi, ja voin taata, ettei ratsastus ole ikinä onnistunut noin hyvin! Välillä tuli tosin pieniä häiriötekijöitä, kuten melkoisen äänekäs mopo sekä vieläkin äänekkäämpi auto, joita itsekin säikähti, niin Lotta sinkoili sitten kentän poikki sun muuta hauskaa, kuten esimerkiksi väläytteli aikas mageeta raviliitoa heti alkusinkoilun jälkeen, kun neidille jäi vähän täpinät päälle. Lotalta löytyy muuten superhieno, pitkäliitoinen ravi, kun tarve sen vaatii! ;)
Ravissa ja käynnissä ja niiden välillä suoritettiin siirtymiä, joiden avulla tehostetaan taas oikeilla raiteilla pysymistä. Niissä riittää petrattavaa, mutta suunta on sentään oikea. Essi totesikin ihan loistavaksi vertauskuvaksi, että jos itse lähden yrittämään spagaattia pohjaan yhdellä yrityksellä, niin se tuskin menee, vaan tarvitsen paljon venyttelyä ja harjoittelua, ennenkuin osun lähellekään. Samalla tavalla kunnollisissa siirtymisissä; jos hevonen on aina luistanut niissä ja päässyt vaan tiputtamaan askellajia tai lähtenyt vain hätäisesti seuraavaan, niin ei siltä voi olettaakaan löytyvän suoraan voimaa kantaa itseänsä rehellisesti siirtymän läpi. Siksi nyt on todella tärkeää tehdä paljon toistoja niin askellajien sisällä, kuin väleilläkin.
  Laukka on meillä ollut se heikoin lenkki jo pidemmän aikaa - kiitos "talven" josta en olekaan vielä tainnut valittaa tarpeeksi... Aina kun olen itsekseni sitä erehtynyt kokeilemaan, niin se on ollut nimenomaan erehdys. On ollut nelitahtista, kaahottamista, kovasuista ja epämääräistä, ja itseltäni on neuvot loppuneet heti ensikättelyssä. Parhaimmillaan olen pilannut jokaisen aiemman onnistumisen kuluneessa ratsastuksessa, mikä ei tietenkään tee yhtään sen enempää hyvää hevoselle kuin ratsastajallekaan. Nyt ei kuitenkaan tällaisesta ollut jälkeäkään! Sain nostettua siististi laukan, osasin istua alhaalla ja herranjumala miten kivaa oli, kun poni meni mitä mainioimmin ja kulki niin nätisti. Onneksi mulla oli äiti kännykkäkameran takana, eli todistusaineistoa on siitäkin, kuinka parista välikatkoksesta sain korjattua takaisin sujuvaan laukkaan. Laukka myös onnistui molempiin suuntiin tosi kivasti, joten mun odotukset täyttyi noin kymmenkertaisesti! :)

Heitin videolle vähän musiikkia (joka loppuu kesken) ja koitin leikellä pikkasen, niin on edes vähän mielenkiintoa.

Maanantaina fiilistelin vielä itsekseni kotikentällä sunnuntain juttuja, mutta otin myös mukaan kolme kappaletta ravipuomeja, joista keskimmäinen oli korotettu. Sain pidettyä malttini ja keskityttyä alussa niin perusteellisesti, että puolen välin jälkeen olisin voinut ravailla kenttää ympäri vaikka yön yli, sillä Lotta oli niiiin kiva. Ravipuomitkin meni tosi kivasti, eikä L lähtenyt lainkaan ryysimään niille tai kaahottanut suoraan niiden jälkeen (mitä on aiemmin saattanut aina tapahtua). Myös laukka onnistui yllättävän mukavasti, vaikka tilaa olikin vähemmän kuin sunnuntaina, eikä niin ollen voinut pyytää niin isoa laukkaa. Lopuksi tein vielä hyvin maltillisesti ja täsmällisesti, lyhyin välein käynti-ravi-siirtymiä, jotka nekin onnistuivat!
  Tällaisen parin päivän voittoputken jälkeen odotettavissa on mitä todennäköisimmin jonkin sortin alamäkeä, koska miksikäs mikään nyt kauaa sujuisi ;). Ei vaan nyt jatketaan samalla tiellä, eikä mietitään synkkiä tulevaisuudesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti