Kaksin kerroin valmennuksia

Viime aikoina ollaan Lotan kanssa tehty kaikenlaista monipuolisesti. Maastoilun ja rennon meiningin lisäksi myös valmennukset kuuluvat nyt säännöllisemmin viikkojen sisältöön - vihdoin ja viimein tasaisesti niin koulu- kuin estepuolella! Tuskin maltan odottaa, mitä tällainen oikeasti järjestelmällisempi, selkeämpi ja tiheämpi valmentautuminen saa aikaiseksi, sillä aina ennen kaikki on ollut jotenkin epämääräistä ja vaakalaudalla. Estevalmennuksetkin tuntuivat lähinnä harvinaiselta herkulta, ja niiden sopiminen ja järjestäminen oli hirveän homman takana, kun valmentaja oli eri tallilla ja kaikki oli kuskista kiinni. Nyt voi ihan hyvin valmentautua useampaan kertaan kuukaudessa, kun valmennukset on siinä tallin pihassa.

Ensin viimeisimpään kouluvalmennukseen, joka oli siis torstaiaamulla. Mukava päivänaloitus kello kymmeneltä ja vettä satoi vähän väliä kaatamalla... Oltiin siis näin ollen maneesissa.
  Jälleen tehtiin tuttuun tapaan hommia ympyrällä takaosaa tehostaen milloin mitenkin, minkä lisäksi väistöjä uralta pois ja takaisin. Kaikki tuntui jotenkin hirveän hankalalta ja vaikealta, vaikka hyviäkin pätkiä tuli. Väistöt oli etenkin toiseen suuntaan hirmuisen työläitä, ja L tuppasi herkästi taipumaan tai vain kävelemään väistettävään suuntaan.
   Ravi tuntui ajoittain todella hyvältä! Pääsin oikeasti fiilistelemään sitä, kun Lotta polki kunnolla takasilla alle ja kulki itse ravissa. Tahmeana se pysyi suusta, mutta sitä on helppo lähteä työstämään sitten, kun takaata tulee kunnolla voimaa. Laukassakin tuntui hetkittäin mukavalta, ja varsinkin vasen laukka on jo ihan miellyttävä. Oikeassa laukassa ulkolapa tuppaa jäämään matkasta, mutta senkin suhteen ollaa jo huomattavasti parempaan päin.
   Valmennuksen jälkeen perjantai ja lauantai Lotta pääsi hölkkäilemään ilman satulaa sekä maastoilemaan, mutta eilen sunnuntaina sen askeleet tuntui yllättävän kivoilta, ja se rentoutui jo heti alussa kun otin tuntumaa. Sillä on ollut tavallisesti tapana jännittyä ja sulatella asioita aika pitkään ennen asioille lämpenemistä, mutta eilen tuntui todella kivalta!

L💙 #wnbdressage Eilisen sileän valmennus oli rankka ja tuli tosi vaikeita hetkiä sekä mulle, että Lotalle. Kuitenkin hyvät pienet pätkät helppaa jaksamaan ja silloin tällöin elämään myös oman mukavuusalueen ulkopuolella, kuten esimerkiksi juuri eilen. 😅💪 #loksare

Henkilön SENNI HAAPANIEMI & LOKSARE (@teamloksare) jakama julkaisu 14. 07ta 2017 klo 10.35 P

 Sitten estevalmennukseen, joka oli vuorostaan tänään aamuna vielä hieman aikaisemmin kuin torstain kouluvalmennus, eli 9:30. Jälleen vettä tuli aamulla ja mukavasti kastuin hieman matkalla tallille, mutta onneksi sade loppui juuri valmennuksen alkuun.
Tunnilla oli meidän lisäksi toinen ratsukko, ja alkuun mentiin pääty-ympyrällä puomeja niin, että toisella puolella ympyrää puomit oli lyhyemmällä välillä ja toisella puolella pidemmällä. Ravin lyhentäminen onnistui ihan hyvin, mutta pidentäminen oli huomattavasti hankalampaa, sillä Lotta tunki aina pikkuaskeleen mukaan. Laukassa oli taas toisinpäin, eli pidempi väli meni helposti rennolla laukalla, kun lyhyempi väli vaati paljon enemmän. Yleisesti ottaen laukka tuntui taas paljon paremmalta eli ehkä kova takaosatyöskentely on tuottanut tulosta!
  Hypyt aloitettiin pienellä lankkupystyllä kahdeksikolla. Oikaisin itse melko herkästi, joten siihen piti ihan erikseen kiinnittää huomiota. Tässä Lotta hyppäsi kuitenkin kiltisti huonommastakin paikasta.
   Kahdeksikkotehtävän jälkeen aloitettiin pidempien tehtävien ja ratojen meneminen. Mukana oli mm. sarja, 4 laukan linja, okseri, vesimatto ja muuta hauskaa. Kävin jo ennen valmennuksen alkua esittelemässä Lotalle kaikki erikoisemmat esteet, joten mitään se ei enää kyttäillyt.
   Huomasi kyllä hyvin rutiinin puutteen itsessäni, sillä etenkin alkuun tempo ja kontrolli oli milloin mitäkin. Alkuhuumassa Lotta tykkäsi kaasutella ja minä tonttuna menin perässä tyylikkästi. Meni siis aikansa, että sain edes sitä perustouchia - hienosäädöstä puhumattakaan. Kaikki sujui kuitenkin puhtaasti ja ihan siististi, kun korkeudet oli vielä pieniä. Tarkkuus ja tasaisuus nousi sitten taas todella tärkeäksi, kun esteet lähenivät sinne 80-90cm, jolloin mun omat huolimattomuudet johti muutamiin kieltoihin. Eräällä kerralla olin kuitenkin ihan menossa ja varma siitä, että Lotta hyppää vain hieman kauempaa, muttei sitten hypännytkään. Seurauksena päädyin jaloilleni Lotan eteen, eli nyt on sitten kakun leipomisen paikka... :D
  Loppuun mentiin vielä siinä 90cm korkeudella keskiviikon kisat mielessä pidempää rataa. Kaikki sujui kyllä hyvin sitten kun sujui, mutta heti kun lähdin itse tuuppaamaan ja säätämään, niin menihän sitten plörinäksikin. Ihan mukavin mielin olen kuitenkin menossa keskiviikkona hyppäämään pitkästä aikaa kisoihin 80 ja 90cm! Täytyy vaan itse pitää focus yllä ja luottaa siihen, että kyllä se L menee yli! :)

Pari huippulaatuista screenshottia videolta

Pitkästä aikaa estevalmennuksessa! Mentiin paljon pitkiä tehtäviä ja ratoja keskiviikon kisat mielessä. L oli super, vaikka kertaalleen päädyinkin vesimaton eteen jaloilleni erään kiellon johdosta... Rutiinin puutetta 😂😝 #Loksare #showjumping

Henkilön SENNI HAAPANIEMI & LOKSARE (@teamloksare) jakama julkaisu 17. 07ta 2017 klo 5.51 PD