lauantai 1. heinäkuuta 2017

Muutto done!

"Kiitos Jeesus ruuasta... eikun saanko vaan syödä pliis"
 Tosiaan, nythän vaihtui kesä- heinäkuuksi, joten se tarkoittaa siis sitä, että Lotta muutti toiselle tallille! Se tarkoitti siis käytännössä viimetippaan jäänyttä pakkaamista ja tavarapaljouden handlaamista. Eilen illalla kokosin kaikki meidän kamat yhteen nurkkaan, ja olihan siinä muutama ja vähän päälle Ikea-kassillinen. Mutta kuitenkin yllättävän vähän ottaen huomioon sen, että noiden tarvikkeiden kera on vietetty viimeiset neljä ja puoli vuotta samassa miljöössä, samalla tallilla! Osa esimerkiksi loimista ja lähes kaikki huovat ovat toki kotona pesussa ja säilytyksessä, mutta arjen kamppeet siinä "siistissä" kasassa yhdessä nurkassa. Siinä tuli jotenkin äärimmäisen hyvä fiilis; eihän tässä ole mitään hätää - mähän voin shoppailla vaikka mitä, kun ei niitä niin hirveästi ollut.
  Noh, vaikka niitä ei muka niin järisyttävä määrä ollutkaan kuin mitä pelkäsin, niin silti pakkaaminen ja kamojen läpikäyminen oli todella hidasta. Oli vaikeaa päättää mitä ottaa mukaan, mitä pitää pestä, mitä myydään ja mitä annan pois. Ja sitten sen kaiken organisoiminen, ettei kamojen purkaminen olisi mitään ihan sekasortoa, ja jotta jotakuinkin samaan paikkaan kulkevat varusteet olisivat samoissa kasseissa. Kaiken tämän päälle vielä mun ihan yleinen luonteenpiirre, joka silloin tällöin ilmenee - saamattomuus. Ja näin ollen  puolet kamoista pakattiin tänään aamulla. ;)


Onneksi meillä on nykyään pakettiauto, joten tavarat saatiin hyvin mahtumaan yhdellä kertaa. Noin puolikas takakopallinen meni kasseihin, ja lopun tilan täytti heinäkoppa sekä kasa ämpäreitä sun muita tallikamoja. Prinssin vanhat kärryt piti hakea omalla reissullaan, mutta ne tuli muutenkin meille kotiin.




Kun päästiin perille, niin ensin tsekattiin paikat ja vietiin hevonen karsinaan venailemaan, kun kirjoiteltiin sopimuksia ja purettiin kamat. Kaappi on onneksi tosi tilava, joten minkään mahtumisen suhteen ei tehnyt tiukkaa. Ylimääräiset varusteet sain naapuriin isovanhempieni tiloihin säilöön, joten paksumman loimen tai toisen riimun hakeminen on siitä kätevää!
  Lotta asteli todella lunkisti talliin, mutta karsinan oven kynnys oli todella jännittävä! L veti siinä edessä itsensä kyyryyn, otti muutaman nopean pikkuisen nelijalkastepin ja vasta sen jälkeen tuli hyvällä ilmavaralla karsinaan. Ihan hassu ja pöhkö eläin, kun ei omassa mielessänikään piipahtanut ajatus, että se sitä kammoksuisi. Nopeasti se sen kyllä oppi, mutta alkuun se tuli niin yllätyksenä ilmeisesti. :D
   Lotta pääsi siis vielä illaksi ulos. Se saa olla laitumella, ja toivottavasti kohtapuoliin jonkun kanssa kaksin, kunhan löydetään joku mukava kaveri sille.



Tulin vielä illemmalla uudestaan tallille äidin ja pikkuveljeni kanssa, juoksuttamaan Lotan. L oli tosi kiva juoksuttaessa, yllättävän rento eikä hötkyillyt mitään uudessakaan paikassa. On se kumma eläin, kun vaikka missä ollaan, niin se on ihan oma itsensä ja mukautuu mihin vain mestaan.

Se, kun yrittää päästä mahdollisimman kauas hevosesta, ettei olisi kuvan tiellä, mutta kuvaaja (äiti) ei ole ihan samalla linjalla... 

Laiska pulla, sanoisinko.

Apuohjat kehiin, jotta missään on mitään ideaa...

Ja johan kulkee kivemmin.

Alun "köh äh pöh en kykene"

Ja nyörtyminen.

Lotta kulki alkuun tosi matalana, kun se pääsee löysillä vermeillä vaikuttamaan aika paljon omaan muotoonsa.

Parempi. Rennonletkeetä.



Hiekka pöllysi ajoittain.

Pitkä ja rento hevonen. Kelpaa todella hyvin mulle tässä vaiheessa.






Jo hieman ryhdikkäämmin. Nämä kuvat kertoo kieltämättä hyvin juoksutuksen kulusta.

Ja ylämäkeen laukkaa! Ainakin takajalat on hyvin alla.


Säätöä ja suunnanvaihtoa. Joku kyyry.


Suunnanvaihdos. Rennonletkeetä.



Tähän suuntaan L tykkää vilkuilla ulospäin. Toispuoleisuus loveee.


Toiseen suuntaan laukka on paljon parempaa, mutta oikea kierros on aika heikoilla.

Paljon siirtymiä ravi-laukka-välillä.

Mom lempipuuhassaan
Eli mukavasti meni muuttopäivä! Huomenna meillä on heti aamusta kouluvalmennus, joten nyt mä lähden se mielessä nukkumaan ;)

2 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla, että teillä sujui muutto oikein hyvin eikä Lottakaan ollut moksiskaan uudesta paikasta! :)
    Hugokin on itseasiassa aikalailla samanlainen hevonen. Paljoakaan se ei ihmettele juuri kisapaikalla ja ottaa kaiken aika lunkisti. Muutaman kerran ollaankin herran kanssa muutettu (kerran uuteen paikkaan ja kerran jo tuttuun paikkaan) eikä se kyllä uudestakaan paikasta muistaakseni mitään sanonut :o Vähän pitää tietty isotella muille hevosille, mutta siitäkin se sitten rauhoittuu :D

    Mutta onpas Lotta muuten kaunis hevonen <3 Toivotaan, että se saisi itselleen pian jonkun kaveruksen jonka kanssa sitten yhdessä oleilla ja hätyytellä ilkeitä öttiäisiä yhdessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä helppoa mennä ja liikkua sellaisen hevosen kanssa, joka ei stressaa mistään ylimääräisestä ja sopeutuu helposti kaikenlaisiin paikkoihin ja tilanteisiin! Olisi ihan hirveän riskialttiin oloista tehdä yhtään mitään ailahtelevan ja epäluuloisen eläimen kanssa...

      Ja niinpä, toivottavasti vielä tän kesän aikana se saa itselleen jonkun laidunkaverin! :)

      Poista