Nyt on reilu 7-tuntisesta kisareissusta selvitty kunnialla! Meitä oli kaksi ratsukkoa liikenteessä, ja toinen meistä hyppäsi ensimmäiset luokat, 20-30cm sekä 40-50cm. Nuo edellämainitut luokat olivatkin päivän suosituimmat, ja molemmissa oli yli 20 lähtijää, mikä tarkoitti sitä, että me Lotan kanssa jouduimme muutaman tunnin vain venailemaan kisapaikalla. Onneksi Lotta viihtyi erittäin kiitettävästi traikussa heiniä mutustelemassa, ja mun piti vain kuluttaa aikaani syömällä ja kuvaamalla :D
Viime kisapostauksen tyylistä poiketen kerron nyt pääasiassa vain ratsastuksesta ja radoista.
Menimme siis 60-70cm sekä 80cm, joissa molemmissa oli arvosteluna 367.1 (A2/A2). Tuo kyseinen arvostelu on tähän mennessä osoittautunut mun lemppariksi, vaikka esteitä onkin paljon ja yksikin kielto tai puomi alas on kohtalokas.
60-70cm verryttelyssä Lotta tuntui tosi energiseltä ja vauhdikkaalta. Se oli kuumalla päällä ja nosteli itsekseen laukkoja ilman mitään pyyntöä. Jotta jarrua tulisi löytymään, oli mun käytännössä pakko vetää pari vauhtikierrosta kenttää ympäri. Sen jälkeen L tuntuikin normaalilta, mukavalta, kontrolloitavalta itseltään, ja hypytkin osuivat kivasti kohdilleen.
Radalla ylimääräinen rallittelu vähän kostautui. Lotta meni esteille ihan kivasti, mutta mun ei tarvinnut yhtään pidätellä, vaan melkein jopa pyytää sitä menemään reippaammin. Vauhdin puutteessa suunnitelmat tietysti muuttuivat, ja päätin oikaista parista kohdasta, sillä tempo oli tarpeeksi rauhallinen sellaiseen, vaikka aikaisemmin uskoin meidän menevän liian kovaa oikoreiteille. Rata oli kuitenkin puhdas, ja loppujenlopuksi aikakin taisi olla hyvä, sillä sijoituimme 2. sijalle 16:sta ratsukosta! Ihme, sillä en olisi ihmetellyt, jos olisin saanut epämääräisen ja huonon ratsastuksen johdosta virhepisteitä. Saa kyllä olla ylpeä, toi hevonen on kuin luotu korjaamaan mun toilailuja <3
Kaikesta huolimatta kotiin siis lähti sininen ruusuke ja Lauria Garrellin palkintohuopa. LieRan kisoissa on aina tosi hyvät palkinnot, mikä motivoi vielä entisestään :D
80cm verryttelyssä en hypännyt kuin kerran tai kaksi myötäkierrokseen, ja vasempaankin suuntaan vain muutaman hypyn. Ensimmäiset loikat olivat hyviä, mutta suunnan vaihtuessa suoraan sanottuna kusin ensimmäisen lähestymisen, jolloin Lotta hyppäsi metrin päästä ja metrin ilmavaralla. Puomi enkä minä tippunut, mutta sain kyllä kuulla Lotalta heti esteen jälkeen palautetta. Parin askeleen verran pyytelin tammalta anteeksi ja taputtelin sitä, jonka jälkeinen seuraava yritys oli jo aivan kohtuullinen, ja Lottakin oli siihen tyytyväinen.
Radalla ensimmäinen este osui kohdilleen. Seuraavatkin menivät mukavasti, etenkin hyppy kolmannelle esteelle, joka oli keltavihreä okseri. Neljäs tuli aavistuksen liian kaukaa, muttei erityisen häiritsevästi, eikä se katkaissut hyvää tempoa. Nyt Lotalla riitti energiaa ja voimaa imeviin lähestymisiin ja tiukkoihin kurveihin, ja sisäpohkeeni pääsi taas vihdoin hommiin. Vitonen tultiin kivasti, ja kutonenkin sujui sutjakasti. Tämän jälkeen satakymmenenprosenttisesti vahingossa menin väärälle esteelle, ja se oli sitten siinä. Mutta mä voin selittää sen virheen!
Ensinnäkin, se hämäsi paljon, kun 6 ja 8 oli sama este. Tullessani kuudennelle, jossain päänsisässäni kuvittelin jo meneväni kasille, joten luonnollisesti tähtäsin seuraavaksi ysiin. Sitäpaitsi en edes huomannut meneväni väärää rataa, kuin vasta pillin viheltäessä! Perjaatteessa siis hyvin onnistunut suoritus, mutta oikeasti ei ollutkaan. Olen silti hirveän tyytyväinen, koska toi oli taatusti meidän siistein rata! Sitä mä viimeisistä luokista olen eniten ehkä hakenutkin, ja vihdoin pystyin todistamaan sen olevan mahdollista.
Lukijan toiveesta ja omasta halustani laitoin nyt ensimmäisen julkisen videon YouTubeen, ja täst edes suurin osa videoista tulee jatkossakin julkisena! Kanavan pitäisi löytyä ihan vain hakemalla Senni Haapaniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti