Kesä meni syksy tuli

Oli pakko muokata tähä tällainen fantasiafiilis! :D

 Heissan! Viimekerrasta mahtaakin olla reilu kuukausi jo, mutta ei anneta sen haitata. Tulin nytkin kertomaan vain kuulumiset kera muutaman laidunkuvan.

Lotta on ollut liikutustauolla erinäisistä syistä suunnilleen viime postauksesta saakka. En aio avata asiaa tänne sen enempää, kuin että kyseessä ei ole minkään sortin jalka- tmv. vaiva, joka häiritsisi tulevaisuuden elämää.
Siispä Lotta on nyt kuukauden ja risat vain laiduntanut ja yrittänyt kerätä massaa, joka on hävinnyt mysteerisesti. Samasta syystä, kuin liikutustaukokin, en ole uskaltanut lähteä ruokintaa muuttaamaan, mutta se tullaan kyllä tekemään. Myös tammulin lihaksisto on heikentynyt automaattisesti, joten jonkin sortin kunnonkohotus ja alusta asti treenaaminen on käynnistymäisillään. Tällä hetkellä harjoitellaan käyttäytymistä pienillä kävelylenkeillä, kun taitaa olla pony kerännyt vähän virtaa päähän... :D
Lihasten keruuta ja jumppaa harjoitellaan pessoa-juoksutussysteemillä, kunhan vain pääsen joskus kauppaan saakka. Ensimmäisen kerran kiipeän selkään parin viikon kuluttua, ja voin luvata siitä kuvamateriaalia ;)

Tässä kuvassa näkyy ponilla kylkiluut. Nyt tilanne on kuitenkin parempi, kuin vaikka kaksi viikkoa takaperin.

Tässä kuvassa lihavuustaso näyttää  taas ihan hyältä - lihakset ovat toki heikot.

Lotta saa nyt siis laiduntaa aamusta iltaan niin kauan, kuin pakkaset pysyy poissa. Heinää se saa aamuin illoin niin paljon, kuin Ikea-säkkiin vaan suinkin pystyy tunkemaan.

Olin muuten itse viikon Kreikassa, alhaalla parit ei-niin-syksyiset kuvat sieltä suunnalta. 30 astetta varjossa teki kyllä terää, en valita! Täällä kun alkaa nuo pakkasaamut lähestymään, ja puut muuttumaan punaoranssin kautta kaljuiksi, oli reissu ihan mukava piristys juuri tähän saumaan!

Sielläkin oli pieni HYVIN PULLEA poniotus; tosin sääliksi kävi sen oloa yksin auringonpaahteessa, seurana vain pieni kolmiseinäinen katos.

HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE!

KIEFFER YLEISSATULA MYYDÄÄN

Nyt on aika myydä vanha satula uuden tieltä, joten ostakaa joku tämä pois!

400 €

Kaarina

Kiefferin yleissatula, noin 17". Täysin käyttökuntoinen ja siisti, soveltuu erinomaisesti sekä koulu- että estekäyttöön, hyvä istua. Ollut suoraselkäisellä, kapeahkolla pveellä.
Väri musta, takakaaren takaosasta hieman haalistunut, mutta muuten täydessä värissään. Vastinhihnoista vain yksi on uusinnan tarpeessa, muut erittäin hyvässä hapessa.
Kuvassa ei vielä ole pesty, mutta myydään hyvin puunattuna. Lisäkuvia saa pyytämällä :)

Jos haet nopeasti pois, niin saa tarjota erittäinkin rohkeasti! Voidaan myös postittaa, jolloinka ostaja maksaa postit (ensin rahat tilille, sitten lähtee satula tulemaan)

Yhteydenotot vaikka s.blogijutut@gmail.com , Facebookissa Senni Haa , Instagramissa @teamloksare tai kommenttiboksiin.

Toispuoleinen minä

 Vähän taustatietoa! Lotta on tuntunut aina toispuoleiselta ja huonommalta oikeaan suuntaan. En muista olenko maininnut sitä missään tekstissä, mutta tämä postaus käsittelee kyseistä aihetta aika paljon, joten asia saattaa olla hyvä mainita. :D

Pääsin tänään ratsaille, kiitos tallinomistajan ja tämän hevosen, Lotan tarhakaveri Donnan.
Donna on aika samanlainen kuin Lotta. Se on vain muutaman sentin matalampi, samaa sukupuolta että rotua, ja merkit unohtaen saman värinenkin. Se on Lottaa vain vuoden vanhempi ja senkin kanssa treenaillaan aktiivisesti - tosin koulupuolella.
Mutta se tuntuu hyvin paljon ponilta. Se on erittäin herkkä ja miellyttävä suusta, ja se kulkee mielellään oikeinpäin, mutta on ihan todella tahmea pohkeelle - eli täydellisesti Lotan vastakohta.

Donna on symmetrinen, tai ainakin niin paljon, kuin hevoselta voi toivoa. Siksipä oli hyvä tilaisuus testata omaa toispuoleisuutta, enkä ajatellut olevani mitenkään hälyttävän vino ratsastaja.
Ensin vähän käyntiä ja totuttelua vieraaseen hevoseen. Oikeastaan en kyllä voi kutsua Donnaa erityisen vieraaksi ratsuksi, sillä olen kyllä muutaman kerran ennenkin sitä ratsastanut. Viime kerrasta oli kuitenkin kulunut jo tovi, ja vakipolleeni verrattuna ero oli huomattava, joten tottumista oli.
Jonkin aikaa mentyäni jo kaikkia askellajeja, alkoi totuus tulla päin naamaa. Tunsin ihan selkeästi oikean käden rasittuvan enemmän. Etenkin sormiin tuntui vahvasti painetta - ei niin selkeästi kuin Lotan selässä, mutta silti ihan erottuvasti.
Analysoin asiaa niin, että alunperin kun Lotta mulle muutti, oli se jonkin verran toispuoleinen. Niinpä toispuoleisuus on tarttunut muhun, ja nyt kiitos mun toispuoleisuuteni, ei tuo kyseinen toispuoleisuus lähde tietenkään Lotasta. Eli ennenkuin alan Lotan kanssa työstämään yhtään mitään, haluan ja vaadin saada itseeni jotain tolkkua. Tapa jolla sen toteutan, on yksi mysteeri, mutta täytyy ehkä alkaa vahvistamaan mun vasenta puolta ja tekemään muitakin oheisharjoitteluja.

Eli nyt se vino olenkin minä, eikä niinkään Lotta. Onhan silläkin parempi ja huonompi puolensa, kuten hevosilla yleensä, mutta mä en ole ainakaan edesauttanut asian kehittymistä. Mutta kunhan Lotta pääsee taas liikutukseen, niin asiat saa luvan muuttua!

Onko teillä muilla ollut ongelmia oman tai hevosen toispuoleisuuden kanssa? Miten olette treenanneet ja onko asiat muuttuneet?

Kehitystä tapahtunee

Olen unohtanut täysin kertoa teille meidän kahdesta estevalmennuksesta, vaikka molemmilta on rutkasti videomateriaaliakin!

Ensimmäinen kerta oli kesäkuussa, pari päivää ennen rippileirini alkua. Oli oikeasti taivaanlahja päästä estevalmennukseen, sillä mun on pakko myöntää, että se oli elämäni ensimmäinen sellainen, ja tuli kyllä todellakin tarpeeseen.
Tie vei siis Ruskolle Harakkahaan tallille kohti Pinja Immosen oppeja. Ensimmäiset minuutit meni lähinnä ihmetellessä, enkä sisäistänyt juuri mitään ohjeita. En kuitenkaan ole sellainen tyyppi, että jännittyisin ns. uusissa tilanteissa, tai ratsastukseni kärsisi mahdollisesta jännityksestä, joten heti kun alkuun päästiin, pystyin noudattamaan ohjeita.
Videolla ei paljoa kuulu itse valmennusta, sillä kuvaaminen tapahtui maneesin toisesta päädystä. Pinja kuitenkin painotti meidän kohdalla eniten tasaisuuteen, sillä mä olen näköjään aina ennen kiihdyttänyt juuri ennen estettä, vaikka perjaatteessa pitäisi tehdä täysin päinvastoin. Sen lisäksi tuli huomattua, kuinka huono kunto Lotalla oikeastaan onkaan, joten Pinja suositteli meille rautakuuria. Toiseksi kotiläksyksi saimme tehdä paljon intervallitreeniä ja laukkaa.

Sitten tuli toisen valmennuksen aika tuossa vajaa kaksi viikko sitten. Tuota ennen tein intervallitreeniä ja muutenkin lisäsin ratsastuksiin enemmän laukkaa, sekä Lotta söi kaksi vikkoa turborautaa. Tuloksia olisi varmasti näkynyt enemmänkin, jos väliin ei olisi mahtunut myös rippileirini ja konfirmaationi, mutta olen kyllä silti supertyytyväinen muutokseen!
Kun sitten taas saavuttiin Ruskolle, totesi Pinja parin tehtävän jälkeen, että sen kyllä huomaa, että mä olen tehnyt sen kanssa hommia. Voin teille kertoa, että vähän teki mieli siinä hymyillä, ja niin teinkin ;)

Nyt keskiviikkona meillä on kisat Ylikylän tallilla, ja menemme 80cm lisäksi ensimmäisen 90cm. Koitan myös saada vakikisahoitaja Alinan koko päiväksi kameran taakse näin niinkuin videopostauksen toivossa - mitäs mieltä sellaisesta olisitte? Sen lisäksi totta kai myös postaus tekstinä kera kuvien, joita saan tällä kertaa todennäköisesti enempikin :)