Jalustin.netin postaushaaste: Jatka lauseita...

Hevosblogiportaali Jalustin.net haastaa joka kuukausi bloggaajia kirjoittamaan erilaisia postauksia koskien milloin mitäkin hevosaihetta. Nyt heinäkuussa haaste oli vihdoin sellainen, minkä ajattelin kykeneväni luomaan jotenkin onnistuneesti, sillä aiemmat aiheet ovat koskeneet esim. unelmien hevosta tai pahinta tippumista, jolloinka minulla ei ole juuta tai jaatakaan sanottavaksi.

Tämä on varmasti hyvin simppeli ymmärtää, joten sen turhemmin selittämättä itse asiaan!

Lempi askellajini riippuu paljon hevosesta. Pienemmillä poneilla laukka, sillä pikkuponien kanssa laukka on näppärää ja on kiva vaan rallitella ympäri kenttää. Esimerkiksi Lotalla tykkään kuitenkin enemmän ravista, sillä se on parhaimmillaan liidokasta ja monipuolista, sitä on kiva säädellä, ja eteneminen on reipasta, mutta kuitenkin rauhallisempaa kuin laukassa.

Lähestyessäni estettä yritän aina saada askeleet sopimaan, ja pitää rytmin tasaisena. Istun satulassa esteelle saakka, ja kerron selvästi hevoselle, että kohta ponnistetaan, sekä ponnistuspaikan. En jännitä kieltämistä, ohi juoksua tai tippumista, sillä allani on hyvin estevarma polle. :)

Tallilla pelkään tottakai erilaisia sairastumisia tai mysteerejä hevosen käyttäytymisessä. Myös sellaiset katastrofit, kuten kaikki pollet vapaana ympäri pihoja tmv eivät houkuta, mutten varsinaisesti ehkä pelkää tällaisia tilanteita... Tai en tiedä, onpas hankala kohta :D

Hevosmaailmassa en ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelevat hevosen jäätyvän pystyyn tihkusateessa 3 loimea päällekkäin, tai sen rasittuvan liikaa yli 2 tunnin ulkoilusta. Liian usein en myöskään ymmärrä hevosten ajatuksenkulkua ja aikomuksia :D

Unelmieni hevonen on vaikea määrittää. Ehkä sellainen sattuu joskus kohdalle, ehkei koskaan tai ehkä sellaisen olen jo tavannut, en osaa sanoa... 

En pidä hevosista, jotka eivät omaa hauskuuttaan suostu välillä yhteistyöhön. Taidan omistaakin yhden tällaisen yksilön... :D

Hevosenhoitaja olisi aika kiva. Sellainen, joka siivoaisi karsinan joka päivä ja kävisi harjaamassa ponista mudat pois ja kävisi taluttelemassa sitä aamulla ja illalla.

Ammattina hevosenhoitajaa arvostan suuresti, sillä se on rankkaa ja huonopalkkaista duunia, mitä harva kunnioittaa.

Jos taivaalta tulee vettä kaataalla, ja minulla on tunti kentällä, toivon ratsastuspohjan olevan siitä huolimatta käyttökuntoinen. En ikinä jättäisi ratsastustuntia tai -valmennusta väliin sateen vuoksi, vaan sitten kääritään hevonen ja vaikka minutkin loimeen!

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa rentous sitä vaativissa tilanteissa, kuten esimerkiksi kisoissa tai uuden valmentajan silmien alla ensikertaa, sekä ns. "kyky" osata iloita pienestäkin onnistumisesta.

Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin saatan ottaa sellaiset hevoset sisälle, jotka eivät ilman sähköä pysy langoissa. Soitan myös varmasti tallinomistajalle, ja kysyn, onko jotain spesiaalimpaa huomioitavaa. Täällä landella sähköjen lähteminen ei ole mikään harvinaisuus, joten tuskin aiheuttaisin mitään paniikkia...

Ratsastusleirit ovat olleet perjaatteessa mun ratsastusharrastuksen alku ja juuri. Yhteensä mulla on 4 heppaleiriä takana, ja ne tuskin jäävät viimeisiksi!

Lapsenpana menin hevosleireille leikkituntien, uittamisen ja poniagilityn toivossa, mutta nykyään suuntaisin jollekin teho- tai valmennusleirille, sillä leiriltä haluan kovaa reeniä sekä mulle että Lotalle - toki unohtamatta yömaastoja ja chillailua leirikavereiden kanssa nuotion äärellä.

Leikkituntien idea on varmasti tuoda vähän humoristisempaa ja rennompaa tunnelmaa totisten arkituntien sekaan, mutta mun kohdalla se olisi pelkkää rahantuhlausta, jos valmentaja haluaisikin mut ja ratsun kävelemään pressun yli ja siitä laukkaamaan munalusikka kädessä maaliin... :D Oli ne kyllä joskus ihan lemppareita!

Maastoilu on parhaimmillaan rentoa vapaa-päivän viettoa vauhtiosuuksia unohtamatta, ilman erillisia äksidenttejä. Kerran kun maastoon saakka pääsee, ei sieltä tee mieli ollenkaan palata takaisin kentälle.

Aina kun putoan olen yleensä innosta pinkeä, ellei mitään ole sattunut, sillä lennän nykyään niin harvoin, että se on silloin juhlan paikka!