Onko jotain kysyttävää?

Heippa hei vähän liian pitkästä aikaa! Olen suunnitellut ja valmistellut joulukalenteria blogiin nyt jonkun aikaa, ja siksi on ollut nyt vähän hiljaisempaa blogin puolella, ja niin tulee myös olemaan varmasti kuulumisia lukuunottamatta joulukuun ensimmäiseen päivään asti. Ideoita saa siis heitellä tosiaan joulukalenteriin, sillä 24 edes vähän erilaisempaa postausta vaatii jo pelkästään keksimisen puolesta aika paljon aivotoimintaa, eikä apu olisi pahitteeksi ;)

Nyt saa myös heitellä kysymyksiä tämän postauksen alle, sillä spoilaan nyt vähän etukäteen; yksi osa joulukalenteria tulee olemaan Q&A-postaus, jota en siis mitenkään voi toteuttaa ilman teitä! Kysymykset voi koskea ihan mitä vaan mikä vähänkään liittyy mun tai Lotan elämään!
Tehdäänpä tähän myös pieni palkkio, jotta kyselijät heräisivät - jos mainitset blogisi osoitteen samassa kommentissa kysymyksen/kysymysten kanssa, lupaan liittyä lukijaksi ja ehkä saatan kommentoidakin!

tb kesä c. Nora Rantanen

 Kiitos jo etukäteen kaikille!

HIHS 2016 ja muita kuulumisia

Hevosvuoden ehdoton kohokohta Helsinki International Horse Show on jälleen kerran ohi! Se on aina jännä ajatella kotiinpaluumatkana, että hitsit - seuraavaan Horse Show:n on vielä vuosi! Nopeasti se vuosi kuitenkin aina menee; onneksi, sillä kyseessä on tosiaan ihan ykkösjuttu meille suomalaisille hevosihmisille, eikä ainakaan minulla ole resursseja lähteä kauemmas ihailemaan maailman parasta ratsastusta.
Tänä vuonna olin paikalla vain sunnuntaina, kuten tähän mennessä joka kerta vuodesta 2014 lähtien, jolloin vierailin ensimmäistä kertaa paikan päällä. Tuolloin päädyin sinne ehkä vähän epäperinteisellä tavalla, nimittäin isovanhempani (hevosihmisiä) kysyivät minulta about viikkoa ennen pääpäivää, haluaisinko lähteä sunnuntaina katsomaan estekilpailua. Tottakai vastasin myöntävästi, mutta vasta muutamaa päivää myöhemmin päättelimme äitini kanssa, että hetkonen - nythän on Helsingissä Horse Show menossa, mahtaisiko kyseessä olla se...? Tätä ennen en siis ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota koko tapahtumaan, sillä kilpaileminen ei minua silloin kiinnostanut. En kuitenkaan nytkään tutkinut asiaa sen suuremmin, joten paikalle päästessä tapahtuman suuruus yllätti melkoisesti! Siitä lähtien on ollut pakko päästä tuonne joka vuosi, ja tähän mennessä joka kerta sunnuntain päänäytökseen.
Ensimmäistä kertaa tein paljon taustatöitä ennen Helsinkiin lähtöä. Maailmancup-luokassa oli paljon suomalaisia mukana, joista ehdottomana ennakkosuosikkina itselleni oli Niclas Aromaa, joka oli lauantain luokassa päässyt uusintaan nuorehkolla hevosellaan. Sunnuntaina hänen ratansa ikävä kyllä päättyi huonommin ratsun romahdettua esteen sekaan, mutta onneksi kukaan ei loukannut!
 Muita ennakkkofavourittejäni oli sveitsiläiset Steve Guerdat ja Martin Fuchs sekä Bertram Allen Irlannista, sekä lauantain luokassa, jota katsoin Yleltä, loistanut Lorenzo de Luca, joka tosin oli aika näkymätön sunnuntaina, kuten myös Allen. Guerdat sijoittui pääluokassa hienosti neljänneksi, ja Fuchskin loisti sunnuntain aiemmassa luokassa. Sveitsiläinen oli myös voittaja, Romain Duguet upealla radallaan ja superhevosellaan - unohtamatta melko näyttävää kunniakierrosta! ;) Toivottavasti hänet nähdään myös ensivuoden HIHS:ssa, sillä hän pääsi mun suosikkilistalle. :D

Miisa Pulkkanen Herve Godignonin vartin esteminiklinikalla!

 Itseäni ei juurikaan kiinnosta välishowt luokkien väleillä, kuten esimerkiksi Lusitanoshow, mutta Herve Godignonin miniklinikkaa olisin voinut seurata paljon kauemminkin! En edes omaa kovin kummoista kieliosaamista englanniksi, mutta ymmärsin Godignonin puheesta itseasiassa melko hyvinkin. Oli myös mielenkiintoista seurata, kuinka viisitoistaminuuttisen miniklinikan aikana oppilaan osassa olevan Miisa Pulkkasen ratsastus muuttui, vaikka kyseessä oli niin pieni hetki ja määrällisesti vain vähän ohjeita! Sisällöllisesti neuvot olivat kuitenkin hyviä, vaikken varmasti puoliakaan ymmärtäny ihan täydellisesti.

Mukaan showsta tarttui iso annos motivaatiota, mutta konkreettisena tuomisena tuli tummansininen, kultakanttinen Equilinen flättäri ja tähän matchaava korvahuppu, kuluneen viininpunaisen värinen estehuopa sekä perus suora kumikuolain ja uusi riimunnaru - kaikki tietysti Lotalle!
Muuten Lotalle kuuluu ihan hyvää. Eilen maanantaina oli kunnon huoltopäivä pollelle, kun ensin oli kengitys, ja hetkeä tämän jälkeen samana iltana vielä rokotus ja raspaus. Suu oli kunnossa, ja eläinlääkärin mukaan tämä puolen vuoden väli on sopiva Lotalle. Muutenkin homma sujui muuten hyvin, mutta joku tällainen tohveli (kuten minä) oli katsonut viime rokotusajankohdan väärin, ja olimmepa hienosti 3 päivää myöhässä - ei muuta kuin uusimaan! Voin kertoa, että tulipahan vähän kirottua siinä sekä itseään että tätä rokotusjärjestelmää, kun ei saa olla edes päivää myöhässä, mutta sääntö mikä sääntö... Ell:kin sanoi, etten tule taatusti unohtamaan ensivuonna tarkastaa päivämääriä! :D

Lotta hehkeenä vehkeet suussa! Mun snäppi on muuten scnnii , päivittelen silloin tällöin heppajuttujakin mystoryyn :)

 Nyt siis pari päivää vaan käppäillään Lopen kanssa, mutta muuten ei mitään sen kummempaa. Kävin ensimmäistä kertaa selässä torstaina ja uudestaan taas perjantaina, ja sujui oikeastaan ihan hyvin. Tokalla kerralla otin jo kaikkia askellajejakin, ja on tammalla ilmeisesti vielä jotain kuntoa jäljellä lomasta huolimatta, sillä hikeä ei noussut yhtään!
Lupailin muuten joskus videota tuosta ensimmäisestä selkäännoususta, mutta ei siinä ollut oikeastaan mitään merkillistä, joten sitä ei nyt valitettavasti tule. Pyrin kuitenkin saamaan jotain matskua vaikka tämän viikon menosta, joten kiinnostaisiko teitä enemmän videot vai kuvat?

Olitteko te HIHS:ssä tänä vuonna? Minä päivänä, ja tuliko shoppailtua? :)

7 syytä lähteä maastoon jalkaisin

Tänäisen reilun kuuden kilometrin kävelyreissun innoittaman ajattelin koota muutamia syitä tänne blogin puolelle, miksi lähteä käppäilemään ylipäätään tai itsekin jalkaisin!

  Olimme siis lähes puolentoistatunnin mittaisella kävelylenkillä kolmen hevos-ihmis-parin voimin, ja jokainen siis maastakäsin liikenteessä. Maastomme sijoittui pääosin metsään, mutta myös pellolla sekä asfaltti- että hiekkatiellä tuli talsittua. Harmi kun ei tullut otettua kuvaa niistä "portaista"  ("" koska kyseessä oli siis jyrkkään mäkeen heitetyt askelmat pienistä tukeista, ja hevonen pääsi aivan hyvin niitä pitkin etenemään), jotka kiipesimme, sillä ne olivat melkein pystyjyrkät ja mäki oli vieläpä useamman kymmenen metriä pitkä. Heposilla ihan lihakset paukkui, kun ne joutuivat meidän ihmiskävelijöiden tahtiin - hyvin hitaasti - etenemään, eivätkä voineet niille helpoimpaan ja mieleisimpään tapaan vaan kiitää ne ylös! 

   Oli itselläkin ihan poikki jalat tallille päästessä, vaikka pysähdyttiinkin pienellä pauselle kuvassa näkyville penkeille :D

Sen suuremmitta puheitta, eiköhän aleta listailla!

1. HEVOSEN KROPALLE HYVÄKSI

Kuinka paljon tekeekään hevoselle hyvää päästä venyttämään koipia ja selkää ilman mitään lisäpainoa, reippaassa ja vapaassa käynnissä! Lihaksisto palautuu hyvin eilisen rankasta treenistä, tai vertyy mukavasti huomisen koitoksiin. Ihannetilannehan olisi se, jo voisi aina aamulla käydä kävelemässä ennen illan treenejä, tai toisinpäin!

2. LIIKUNTAA MOLEMMILLE

Olen itse sitä mieltä, että kun ratsastaa kunnolla, on se super monipuolista urheilua ja liikuntaa. Maastossa kävely taas on oikeasti vain selässä istumista (lukuunottamatta hevosen kevätjuhlanäytöksiä...), jota ei kukaan voi laskea urheiluksi. Siksi on kätevää itsekin saada liikuntaa samalla, kun hevonen harppoo vierellä - 2 kärpästä yhdellä iskulla! Hevosen kävely on myös kivan reipasta (huom! ei Lotan..), joten ei tule laiskoteltua tai hidasteltua itse, eikä hevonen pahemmin yleensä tykkää (huom! Lotta kyllä tykkää..) pysähdellä kesken lenkin tauoille. 

(tästä pari kohtaa eteenpäin blogger haluaa välttämättä fonttien olevan jotain, mitä ei näe edes suurennuslasilla, joten tälle en nyt miltei tunnin yrityksistä huolimatta voi mitään... D":)

3. KOIRA MESSIIN

Onko koirasi hallittavissa joka tilanteessa, ja vielä sen lisäksi tulee toimeen ponnysi kanssa? Mun koirani ikävä kyllä rakastaa kaikkia ja kaikkea niin paljon, että välillä (aina) ei meinaa pöksyissään pysyä vastaantulijoita kohdatessa, ja sitten vielä hevonen toisessa kädessä - kiitos jätän väliin. Jos olisikin hiljaisia maastoja miljoonatolkulla, pitäisin mielelläni koirat vaikka irti juoksemassa hevosen ympärillä. Harmi vaan, että meidät maastot sijoittuu melko suosituille retkeilyreiteille. :/

Jos sulla on kuitenkin resurssit ottaa dogekin mukaan käppäilylle, kykenet hoitamaan jopa kolme kärpästä yhdellä iskulla - säästät siis useamman tunnin päivästäsi, kun skippaat ylimääräisen koiralenkin ja omat, erilliset urheilusuoritukset (ai mä? niin mitkä suoritukset?)

4. MIELENVIRKISTYS 

Kummasti piristää luonnossa liikkuminen, etenkin kun lähtee tutkailemaan uusia reittejä! Monesti myös hevonen tulee mieluummin vaikka ojan yli, tai vieraisiin ja jänniin paikkoihin, kun itse kävelee ensin edeltä. Muuttuvat maisemat tuovat myös mukavaa vaihtelua kentän kiertämiseen, ja niin ihmisten kuin hevostenkin mieli nollaantuu aika hyvin arjen treeneistä, ja seuraavana päivänä on taas kiva jynssätä kentällä - niin kamalalta kun sainkin sen noin sanottuna kuulostamaan! :D

5. TURVALLISUUS

 Vaikka voitkin jäädä sotanorsureaktion saavan hevosen alle, niin tietääkseni sen lisäksi ei voi (korjatkaa jos olen väärässä?) myös tippua, jos on kävellen liikenteessä.

6. TASAPAINO KEHITTYY

Erilaisia pohjia ja reittejä, ylä- ja alamäkeä, liukasta, kovaa, upottavaa, kuoppaista, hiekkaa, asfalttia, vettä, savea, juurakoita... Kaikki tämä kehittää hevosen omaa kykyä hahmottaa omat raajansa ja vielä asetella ne oikeisiin kohtiin. Kun metsässä, pahemmissakin juurakoissa tarpominen alkaa käydä luontevaksi, voi vauhtia vähän lisätä; meneekin reippaamassa käynnissä, jotta hevonen joutuu tekemään ratkaisunsa pikaisemmin - mutta liika on liikaa.
Kun ei ole itse auttamassa selässä avuilla hevosen kulkua, kuten vaikka jarruttaen hevosen kompuroidessa, joutuu hevonen ratkomaan enemmän päässään!

7. ERILAISTA LUOTTAMUSTA JA MAASTAKÄSITTELYÄ

Selästä käsin ratsukon molempien osapuolien tulee luottaa toisiinsa tarpeeksi, jotta edes eteenpäin kulkeminen onnistuu. Ihminen kuitenkin pystyy perusratsukoulutettua hevosta ohjaamaan ja "säätelemään" koko kehonsa, istuntansa ja apujensa avulla, ja varsinkin jos hallitsee nämä kaikki loistavasti, niin hevoselle on hyvin helppo kertoa, mitä siltä vaaditaan. Maastakäsittely onkin aika eri juttu, ja vaikka itse tunnen oloni turvallisemmaksi monissa tilanteissa maasta käsin, niin tiedän monia ihmisiä, jotka hädän tullen mieluummin kiipeäisivät selkään. Jos siis ennen on tullut mentyä selkään istumaan maastolenkeille, niin kannattaa välillä itsekin siirtyä maankamaralle, sillä silloin tulee aivan erilainen näkökulma hevoseen, sekä hevosella suhun.

Tällaisia asioita mulle tuli mieleen kävelymaastoista! Kuulen myös mielelläni teidän ajatuksia ylipäätään maastoilusta, sillä siitä tuppaa olemaan niin monenlaisia ajatuksia ja kantoja. Oman hevoseni viikkosuunnitelmasta olen aina pyrkinyt pyhittämään aivan minimissään yhden päivän maastoilulle. Mieluusti useampikin päivä, ja tykkään myös paljon mennä alku- ja loppukäynnit maastossa. Kentällä kävely jää herkästi liian lyhyeksi, ja hevonenkin vain tallustelee uralla, joten kävely tallipihan ulkopuolella aktivoi treenit ihan eri tavalla.
  Omien kuulemien ja kokemusten mukaan korkeamman tason kilparatsastajatkin, enemmän vielä miehet, jättävät maastoilun aika vähille, etenkin ulkomailla. Itse taas koen maastoilun olevan ihan ehdoton treenimuoto eritoten kilpahevoselle, sillä se vahvistaa kroppaa niin eri tavalla kuin täydellinen kentän pohja. Intervallitreenit tai laukkaspurtit ylämäkisessä maastossa tuo lisää haastetta menoon, joten miksipä ei!
Saatoin ehkä turhan paljon osoitella sormella tässä tekstissä, mutta sori, jos kirpaisi. Aika parantaa haavat. :)

Kertokaa mulle, kuinka usein, miten ja paljonko maastoilette? Miksi ja miksei?

Uutta ulkoasua kehiin!

Nyt on pitkästä aikaa ulkoasu uudistettu. Laskeskelinkin äskettäin, että edellinen ulkoasu oli käytössä lähes muutoksetta viisi kokonaista kuukautta, enkä edes nyt ollut varma, haluanko vieläkään muuttaa sitä!? Koskaan ennen ei siis näin ole ollut, vaan ulkoasuihini olen kyllästynyt aina viimeistään kuukauden katselun jälkeen.
Samat koodit, fontit ja gadgetit pysyvät edelleen, vain tausta ja banneri vaihtui. Uudehkon tietokoneen myötä sain vihdoin ja viimein ladattua Gimp:n käyttööni, joten bannerit tulee jatkossa olemaan varmasti hieman erilaisia ja parempiakin. Teille bannerintilaajillekin tiedoksi siis, että ne tilausbanneritkin tihrustan Gimp:llä, enkä enään helpolla sekä huonolaatuisella Picmonkeylla!

Mitäs te pidätte? Melko simppeli ja iisi, mutta siitä huolimatta ehkä vaihtelu virkistää!