Torstai-illan mietintöjä

Sytyttelin äskön tuossa yhden kynttilän palamaan. Se paloi ehkä minuutin, kunnes sydänlangasta kuului pieni tuhahdus, ja kynttilä sammui. Se siitä kynttilästä, onhan mulla biologian testikin huomenna. Onneksi mulla on koulussa tapana pääasiassa kuunnella tunneilla, eikä muutenkaan ihmisen luusto ja lihakset ole kovinkaan vieras aihe. Nyt siis selasin vain suurimmat läpi, ja selviän huomenna sillä.
Siispä siirryin tänne Bloggerin puolelle, sillä näin illalla tulee blogiin tekstiä kaikkein parhaiten, kun aavistuksen väsyneenä kirjoittaa juuri sen, mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Ihan sama, onko mitään aihetta tai meneekö vähän sen olemattoman aiheen vierestä. Kunhan vaan tulee kertaamaan pään täytteitä ja lähipäivien tapahtuneita.
Viime aikoina olen pohdiskellut pääni puhki erilaisia enemmän ja vähemmän hevosasioita. On ollut hevosasiashoppailua (rakastan, harmi että se maksaa) niin ruokien, loimien kuin muidenkin tarvikkeiden osalta, eikä lista ole vielä lopuillaan. Olen myös haikaillut valmennusten perään, eksynyt "puolivahingossa" jopa valmennuskursseja ja -viikonloppuja tutkimaan - puhumattakaan Kipassa ravaamisesta. Lotan kunto on kuitenkin melko heikolla tasolla vielä, eikä valmennuksista saa paljoa irti, jos kunto loppuu jo ennenkuin kunnolla aloitetaankaan. Asiaa ei vaan helpota se, että ulkona on tilsakelit eikä meillä tietenkään ole tilsakumeja, ja kengityskin on vasta aikaisimmillaan kahden viikon päässä. Paitsi että nythän on lumet sulaneet, vaan meillä oli tuo tehosterokotus (kiitos minun mokani) ja taas kävellään vaan pari päivää. No, eiköhän tää tästä! Paitsi että vetoautokin hajosi, eli ollaankin nyt muiden kyytin varassa ainakin vielä reilun viikon, jos maneesille aiomme päästä...
Lotta muuten on kehitellyt nyt maitoa nisiinsä, ja huomasin sen tuossa pari päivää sitten ihan yllättäen! Normaalisti koko hevosen läpikäydessäni taisin vahingossa vetäistä toista nisää, josta sitten purskahtikin ihan terveen näköistä maitoa pihalle. Kyseessä ei siis ole mitään vakavaa, tai edes negatiivista, vaan ihan normaalia tammalle, joka on varsonut viitisen vuotta sitten. Silloin kun tämän huomasin, katsoin toki heti, arasteleeko Lotta koskemista, löytyykö ylimääräisiä patteja ja onko maito ihan asiallisen näköistä, ja kaikki olikin täysin ok. Oli muuten hauskaa päästä pitkästä aikaa lypsämään, kun viimeinenkin vuohimummomme Tuhkimo 10v siirtyi ajasta ikuisuuteen alkuvuodesta, Lystin ja Rusinan seuraksi. Viime lypsystä on siis jo aikaa, mutta tuo taito tulee kyllä niin selkäytimestä, ettei sitä unohda kirveelläkään!

Tuhkimo

Joulukalenteri on myös tuottanut päänvaivaa. Te lukijat olette olleet vähän nihkeitä jakamaan ideoita ja ehdotuksianne, joten harkitsen vain kuvaavani joulukalenterin jokaiselle luukulle tallipäiväpostauksen, ellen keksi mitään parempaa. On mulla tottakai taskussa muutamia omiakin ideoita, mutta monen niistä kuvittamiseen vaaditaan joku toinen henkilö, ja kuten olen aiemminkin sanonut, ovat nämä kuvaajat melko harvassa.  Sitä paitsi ei ole kovinkaan mieluista aina väkipakolla suostutella ihmisiä kameran taakse, sillä se näkyy jo ihan kuvissakin. Olkaa siis onnekkaita, jos teidän lähipiiristä löytyy suostuvaisia kuvaajia!
Ulkoasukin on siis muuttumassa, kunhan saan yhden tietynlaisen kuvan, josta haluan väsätä bannerin!

Mutta nyt hyvää yötä kaikille, ja toivotaan, että pyhitän lopun marraskuun ja kirjoittamiset joulukalenterille ja palaan takaisin vasta ensimmäisessä luukussa! ;)