Pronssi ei oo häpee

"Vähän" olen nyt myöhässä näiden kisaterveisien kanssa, mutta vain siksi, että olen pääasiassa kuvia venaillut sieltä sun täältä. Mitään ei kuitenkaan edelleenkään ole, joten tullaan nyt sitten näiden olemassaolevien materiaalien kera kertomaan, että miten reilu viikko sitten 29. huhtikuuta, tuulisena lauantaina kilpailut Ylikylässä sitten menivätkään!

Hyvin iloisesti radan jäkeen! Kuvat c. Katariina Saarela

Päivä alkoi herätyksellä ennen puolta kahdeksaa, ja lähtö taisi olla kello 9:30. Laitoin jo edellisenä iltana kamppeet pääpiirteittäin kasaan, joten aamulla ehdin tehdä kaiken sujuvasti. Kun kuski kuljetuskalustoineen kaarsi pihaan, pakattiin samantien auto ja Lottakin meni parilla yrityksellä koppiin. Kuvaaja-kisahoitaja saapui ajoissa paikalle, ja lähestulkoon yhdellä yrittämällä päästiin lähtemään - parin sadan metrin jälkeen piti vielä juosta saappaita hakemaan. ;)

Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin, ja mulla oli hyvin tunti aikaa ensimmäisen luokan alkuun. Seurasin pari alemman luokan suoritusta läpi, jotta rata jäisi hyvin mieleen, sillä se pysyi 80cm saakka samana. Hyvä tuuri meille, sillä mentiin 70cm ja 80cm!

   Ennen radankävelyä Lotta otettiin traikusta pihalle, ja Katsu talutteli sitä ollessani tutustumassa rataan. Este numero 1 oli hieman arveluttava, sillä lähestyminen oli suorassa ja kohtisuoraan, melko lähellä päätyä. Kaiken lisäksi väriteema oli keltainen, vaikka lankkuahan siinä ei onneksi ollut. Viimeksi tuolla kisatessammehan keltainen lankku oli kohtalokas, ja pääsin testaamaan hiekan laatua...

  2 oli pitkällä sivulla, ja vinona linjana heti perään 3. En uskonut tämän tuottavan hankaluuksia ja ajattelin, että ohjaan Lotan mahdollisimman hyvin kakkosen jälkeen aitaan, jotta saan suoran lähestymisen kolmoselle. 4 vaikutti myös simppeliltä, vaikka esteessä olikin hieman spesiaalimpi portti, jonka voi myös hyvin laskea lankuksi (eli möröksi). Lähestyminen oli onneksi selkeä eli suoraan pitkän sivun linjalta diagonaalille, vaikka käännös olikin tiukahko, ja vaati hyvät ulkoavut. 5 oli hieman tiiviimmän mutkan takana, mutta nelosesta eroten siinä suunnassa, että ulkoapuina oli mun oma vahvempi, eli oikea puoli. Kutonen oli toisella pitkällä sivulla, ja sekin täysin suoralla lähestymisellä, joten pohdin sen saattavan tuottaa päänvaivaa. Seiska oli nelosen vieressä, mutta siihen lähestyttiin toisesta suunnasta. Se oli täysin normaali pinkkipuominen este, ja se vaikutti helpolta. Kasille tultiin toiselle diagonaalille, minkä jälkeen lähti uusinta suoraan, itseasiassa suoraa reittiäkin ysille. Kymppi oli sama kuin seiska, 11 kolmonen toiseen suuntaan ja viimeinen este 8 toisesta suunnasta.

   Hyvillä mielin lähdin kuitenkin Lottaa varustamaan, ja sen jälkeen verkkaan. Verryttely oli maneesissa 8 ratsukon ryhmissä, ja ainoastaan toiseen suuntaan. Ahdasta oli ja niille muutamalle hypylle, jotka sain aikaiseksi, tuli jo kieltoja. Fiilis vähän siinä sitten lähtikin sekä multa että kaakilta, ja olin aika skeptinen radan osalta...

70cm rata alkoi ihan hyvin. Sain hyvän tien ykköselle ja laukka pyöri, Lotta eteni mielellään. Tie kakkosellekin oli onnistunut, mutta sitten oma vasen jalkani heilahti sen verran, että jalustin lipesi. No, siinä oli sitten sekunnin sadasosa aikaa miettiä, että käännänkö voltille vai lähestynkö estettä - samaan aikaan yritin tietysti saada jalkaa takaisin jalustimeen. Loppujen lopuksi vähän niinkuin itse jätin tekemättä mitään ja katsoin, mitä L päätti tehdä. Tottakai se sitten kielsi, ja taputinkin sitä siitä hyvästä. Voltin jälkeen tehtiin uusi, ihan kelpo lähestyminen kolmoselle ja jatkettiin.
   Neloselle tultiin vinossa, ja kuten jo aiemmin ajattelinkin, se vaati paljon ulkoa tukea - ja olisi vaatinut vielä enemmänkin. Siisti hyppy siihen kuitenkin tuli, ja reitti vitosellekin sujui hyvin. Vitosen jälkeen Lotta luuli kai, että olimme hyppäämässä uudestaan kolmosen, sillä se itse meinasi ohjautua sille. :D
   Ennen kutosta hengähdin vähän, korjasin rauhassa (ja viivästyneenä) laukat kuntoon ja kutoselle ratsastus oli hyvä! Seiskalle tie onnistui hyvin ja kasillekin ratsastin ihan kohtuullisesti, vaikka siinä askeleet menikin ihan miten sattuu...
   Radan jälkeen olin Lottaan todella tyytyväinen, mutta itseä jäi hieman ärsyttää tuo täysin turha jalustinhässäkkä. En kuitenkaan ole kovin vakavissani ikinä tuollaisten asioiden kanssa, vaan tässäkin tilanteessa enempi katsomossa olleita vanhempiani (etenkin äitiä) tuntui ärsyttävän enemmän :D. Sijoitus ei kuitenkaan ollut viimeinen, vaan vain toisiksi viimeinen 20 ratsukosta, eli huonomminkin olisi voinut mennä! ;)

80cm:iin oli melko paljon aikaa, mutta tyydyttiin vain taluttelemaan Lottaa ympäriinsä. Verkassa hypyt onnistui paljon paremmin kuin edellisessä, ja tokaisinkin Katsulle, että nyt menee hyvin! Alla olevasta kuvasta voi todellakin sanoa, että L hyppäsi, vaikka mä leikin ties mitä selässä.

Voi Lotta-parkaa D':

Hieman asiallisempaa...

80cm menikin ihan älyttömän hyvin! Lähestulkoon jokaisella esteellä kaikki sujui varsin loistavasti ja oon niin tyytyväinen myös omaan ratsastukseeni, ja rehellisesti olen sitä mieltä, etten ole koskaan ratsastanut noin hyvin rataa. Kantapään kautta viisastuneena pidin jalat tiukasti jalustimissa ja keskityin rauhalliseen jalkaan, ja omaan makuuni onnistuinkin.
  Puhtaalta perusradalta jatkoin suoraan uusintaan, joka ei ollut enää niin tyylipuhdasta, mutta tuli ainakin ratsastettua vähän aikaa. Tiukoissa käännöksissä on aina omat riskinsä, ja kerran L hieman horjahtikin, mutta tyytyväisenä jatkoi sittenkin eteenpäin puksuttamista. Ja voi että miten tyytyväinen oonkaan tuplanolla suoritukseen, ja niin oli silminnähden hevonenkin! Se pörisi ja pärski niin paljon kentältä kävellessä, kun mä vaan tärisin tyytyväisyydestä selässä.

Tyytyväisinä hyvin menneen radan jälkeen! <3

Olin tässä luokassa 15. lähtijä 29:stä, ja meidän tulos riitti hetkeksi 2.-sijaan! Yksi ratsukko vielä ohitti ajassa, mutta loppujenlopuksi sijoitus oli siis 3., johon olen älyttömän tyytyväinen. Ei me oltais hopeeta haluttukaan, kun hopee on häpee. ;) No ei vaan, en olisi voinut paljoa tuosta parantaa, ja vaikka olisinkin, niin L tuntui niin hyvältä, ja se selkeästi nautti menemisestä, joten mikään ei mennyt pieleen! Eroa ajassa kakkoseen oli muuten vain 0,38sec, ja voittajaan 1,28sec.
   Kunniakierroksen kannalta meidän tosin kannattaisi aina olla ensimmäisiä (heh), jotta saataisiin valita hieman reippaampi tahti, sillä Lotta ei järin arvostanut rauhallista kunniakierrosta, ja jouduin jättäytymään porukasta heti alkukättelyssä pois...

"an ol jo"

Miten teillä on kisat sujuneet, ja onko ruusukkeita sadellut?