Nyt on vuosi paketissa, loppuun taputeltuna, kirjan sivut käännetty takakanteen asti ja 366 päivää taas suoritettu! Alkuvuosi oli omanlaisensa ja melko surkea Prinssin lopettamisen johdosta, eikä Prinssi ollut suinkaan ainoa meidän eläimistä, joka siirtyi tuohon aikaan pilven reunalle. Onneksi Lotan myötä päivät paranivat, ja hevostelun osalta olen oikeastaan hyvin tyytyväinen vuoteen! Kesäkin oli ihan super kisojen ja (niiden vähäisten) valmennusten myötä, ja odotankin vuodelta 2017 eniten kesää.
Suuri kiitos mun hevosvuodesta kuuluu vanhemmille, jotka sponssaavat mun osalta tätä hullujen hommaa, toimivat kuskeina ja viettävät päivänsä kilpailuissa, valitsevat autonsa mun harrastuksen ja elämäntavan mukaan - lista on pitkä... ;) Suuret kiitokset myös Lotan kotitallin omistajalle ja pyörittäjälle, joka vähän väkisinkin on korvaamaton huolehtiessaan Lotan päivittäisistä rutiineista vuoden ympäri sekä on toiminut mukavasti kisaseurana! Kiitos parhaalle vuokraajalle, joka kestää mun ainaiset lisäinfot koskien milloin mitäkin, joka hoitaa Lotan moitteettomasti ja joka suo mulle viikon vapaapäivän! Kiitosta ansaitsevat myös niin entiset kuin nykyiset valmentajani, Lotan manikyyripuolen hoitava kengittäjä, Hevoslääkärikeskus Hippomedi ja etenkin Jaana Pehkonen erittäin mukavasta, ammattitaitoisesta ja hevoskohtaisesta palvelusta ja kohtelusta niin Prinssin kuin Lotankin kanssa sekä tietysti kaikki muutkin Lotan huoltojoukot! Kiitos parhaille tallikavereille, kaikille kuvaajille ja tallilla auttaneille - vuoden 2016 muistot ovat korvaamattomia niin hyvässä kuin pahassa!
Tehdään vuodesta 2017 vielä tuhat kertaa parempi. Kiitos. ♥
Nyt on vuosi lopuillaan, ja monien muidenkin blogien ja Instagramien vuosikoosteiden innoittamana päätin itsekin luoda tällaisen kuluneen vuoden materiaaleista! Sen suuremmitta turinoitta - olkaapa hyvä ja katsokaa! ;)
Heissan! Vihdoin sain kuvaajan tallille kuvaamaan ihan perusratsastusta, joten nyt näitä kuvia pesee!
Lotalla oli siis lauantai vapaa jouluaaton kunniaksi, mikä ehkä vähän kostautui seuraavan päivän menossa. Alkuun se oli todella sählä, kiisi vain täysillä eteenpäin, muttei kuunnellut pohjetta yhtään. Sensijaan suunta oli ylöspäin, eli muutamaan otteeseen Lotta meinasi heittää hanskat tiskiin ja etujalat taivaisiin...
Tyylinäyte "näin hevonen ottaa takaset alleen valmistautuessaan hyppäämän pystyyn" tai jotain
Kunhan alkujärkytyksestä päästiin, niin kyllä se sopu ja keskittyminenkin löytyi. Taivuttelin taas paljon, pysähdyksiä, peruutuksia ja mitä näitä nyt on. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia mentiin pelkästään käyntiä hakien tuntumaa, ja herkkyyttä pohkeelle. Käynnistä on tullut meille nyt se vahvin askellaji, sillä "jääkauden" ansioista käynti oli muutaman viikon ajan ainut mitä pystyi kovilla ja epätasaisilla pohjilla menemään. Se oli varmasti ihan hyvästäkin, mutta nyt ravi ja laukka tuntuu ihan hirveän etäisiltä, toisin kuin esimerkiksi viime kesänä ravi oli ainakin mulle helpoin ja vahvin, ja se askellaji, jossa mieluiten Lottaa työstin.
Mutta mitä hemmettiä tapahtui tuona kuvailupäivänä niiden "tappeluiden" jälkeen, sillä Lotta haki kunnolla itse tuntumaa, kulki siististi niin käynnissä kuin ravissakin jopa itseään kantaen ja kuunnellen, selkäkin ylhäällä!? Se ei ole pitkään aikaan taipunut ratsastajan tahtoon noin kivasti, ollut yhteistyöhaluinen ja tyytyväinen. Tottakai se aina välillä väsyi ja keskittyminenkin herpaantui, muttei mitään verrattuna aikaisempiin päiviin.
Luulen vahvasti, että itse hoksasin jotain eteenpäinvievää ja tärkeää, sillä eilen ja tänäänkin Lotta oli hyvin mukava. Olen jättänyt gramaanit pois päiväjärjestyksestä, koska viime kerralla ne toivat vain harmia ja kovan suun, kovan käden ja olemattomat jalat (omani :D). Onneksi en ole niihin nyt enää taipunutkaan, ja ehkä niiden aika onkin meidän osalta ainakin toistaiseksi ohi. Hyvin ne auttoikin, oikeissa käsissä suosittelen, mutta jos ne sattuvat olemaan yhtään ylimääräiset, niin pelkkää hallaa ne tekee. Ainakin huonon päivän.
Ja nyt toiseen asiaan, eli Micklemeihin! Kyllä, menin ja sorruin massasuitsiin, mutta tämä massatuote on oikeasti ihan järkevä. Anatominen muotoilu on nyt suuressa huudossa, mikä on oikeastaan ihan hyväkin - eipähän paina ponin hermoja mitkään remmit.
Micklemeissä mulle sai sen viimeisimmän must have -tunteen, kun eläinlääkäri raspauksen jälkeen totesi, että Lotan legot kasvaa hieman ulospäin, tai oikeastaan ne terävyydet siellä. Siksi olisi tärkeää pitää turpahihnaa löysänä, jottei poskiin satu hampaiden painautuminen. Nyt ei tarvitse siitä painautumisesta murehtia ollenkaan, sillä Micklemeissä yksikään remmi ei edes kosketa sitä suun kohtaa, joista poski painautuisi hampaisiin.
Mallina meillä on se halvin, eli ihan vain Competition. Olisin halunnut Diamantet ulkonäkösyistä, mutta Horzella ei alennusaikaan ollut full-kokoa, joten halvan hinnan ansiosta nyörryin tähän perusmalliin.
Ah Micklemit! <3
Nyt näkyy klippausmallikin paremmin!
Miten Micklemit ovat vaikuttaneet Lottaan ratsastuksellisesti?
Ylipäänsähän suitset eivät yleensä niin suurta muutosta tee kuin esimerkiksi kuolaimet, mutta Lotta on ollut kyllä hyvin tasainen ja vakaa suusta. Enää se ei ole ratsastus toisensa perään viskonut päätä ja "poistunut paikalta" päänsä kanssa, vaan ottaa hyvin avut vastaan. Tosin eihän tässä nyt kovin kauaa olla uusia suitsitulokkaita testailtu, mutta tällaiset tunnelmat ensitestauksesta on jääneet käteen käsille. ;)
Hyvä esimerkki siitä jännittymisestä. Toisaalta kuvasta oikein loistaa se, kuinka mä jännitän vatsalihaksia ja jarrutan avuilla.
Pienet nokoset ponilla ;)
Hyvin menneen treenin jälkeen Lotta sai palkinnoksi hypätä pari kertaa ristikkoa mielenvirkistykseksi! Laitan tähän videon niistä hyppelöistä :)
Lisää hyppelöjuttuja tulee varmasti ensiviikolla, sillä pääsemme vihdoin ja viimein pitkästä aikaa taas estevalmennukseen. Ajankohta on tosin ilta ja paikkana maneesi, joten sieltä en kuvamateriaalia lupaa, mutta tekstiä sitten senkin edestä!
Kuva vuodelta 2013, nyt ei siis ikävä kyllä näytä todellakaan tuolta :D
Jouluaatto tuli ja meni, kuten myös Joulupukki, jonka tuomisia voisin nyt vähän näyttää! Ja vaikka kuinka epäasiallisena, outona, törkeänä tai epäkunnioittavana lahjojen esittelemistä pidetään, niin mun mielestä on vain ja ainoastaan hauskaa kuulla ja nähdä, mitä muut ovat saaneet. Tykkään myös itse lukea tällaisia postauksia, joten jälleen saa omia, samasta aiheista tehtyjä linkkailla! :)
Ensimmäisenä hevostarvikkeena ylläolevassa kuvassa oleva Spooksin panta, joka on siis ilmeisesti sisältä fleeceä! Supernätti ja pitää hyvin korvat lämpiminä, mutta myös hiukset ponnarissa ;)
Lisää hevoskamaa, eli Horse Comfortin enkkuviltti! Ei siis se aito (...joka maksaa niin paljon, että säilyttäisin sitä varmasti kassakaapissa D:), mutta tämä on tosi iso, paksu ja lämmin, ihan korvaamaton! Tämä oli myös mun joululahjalistalla, vaikka unohtuikin vahingossa joululahjalista -postauksesta.
Kahdet ratsastussukat: Montarin ohuet mustat ja Equipagen villaiset! Molemmat tosi hyviä, ja nuo Montarin pääsee varmaankin edustuskäyttöön kisoihin, ja Equipaget talvipakkasille (kunhan ne sieltä tulisi..)
Näiden hevosjuttujen lisäksi sain kuvasta löytyvän Agility -kirjan tuota meidän nuorta labbismiestä varten, Coolment -matkapakkauksen (se on siis kylmägeeliä, jota mulla kuluu varmaan litroittain :"D), lipun The Voice of Finlandiin sekä hyväntuoksuisen yleisrasvan!
Kuvasta puuttuu vielä kasvorasva, jonka otin jo käyttöön enkä jaksanut raahata sitä enää takaisin, rahaa sekä veljeni vanha tv, jonka sain nyt omaan käyttööni hänen saadessaan uuden.
Joku jo ehkä pelästyi, mutta sain mä myös suklaata konvehtirasiallisen - ei hätää ;)
Se nyt on sanomattakin selvää, että olen ihan äärettömän kiitollinen kaikista saamistani lahjoista! Voisin kokonaisen postauksen verran kiitellä ja toistaa "ei olisi todellakaan tarvinnut", mutta uskon tämän riittävän, ja toivon tosiaan, että kaikki kiitollisuuteni menee oikeisiin osoitteisiin perille kaikessa kokonaisuudessaan.
