Moikka! Bloggailu on jäänyt vähän vähemmälle viime viikkoina, sillä aika on jotenkin loppunut päivistä kesken. Tai siis nyt kun on pitkälle iltaan saakka valoisaa, menee jotenkin kellonajat ihan sekaisin, enkä mä ainakaan hahmota ajankulkua esimerkiksi tallilla. Kun luulen lähteväni ajoissa kotiin, onkin kello jo lähellä yhdeksää :D. Silloin ei enää ehdi tehdä paljoa mitään ylimääräistä.
c. Seidi Siimes
Nyt on kumminkin pakko tulla kertomaan sunnuntaisesta kisapäivästä! Lähdettiin siis starttaamaan kausi Ratsastuskeskus Tehoon, suuntana luokat 70cm ja 80cm. Arvosteluna oli clear round näissä luokissa, joten paineita ei tarvinnut ottaa nopeudesta tai uusinnoista, vaan tavoitteina oli vain tehdä kaksi siistiä puhdasta rataa. Korkeuksia pohtisin 70 ja 90 välillä, mutta päädyin lopuksi 70cm, jotta ei tarvitsisi korkeuksia stressata.
Lähtö tallin pihasta oli puoli kymmenen maissa - joskin se vähän myöhästyi, kun tarhoissa riehuvat heposet yrittivät kovin sabotoida lastaustilannetta. Perillä oltiin kuitenkin hyvissä ajoin, ja ehdin rauhassa ilmoittautua, käydä rataa läpi ja laittaa L kuntoon,
Verkkailin 70cm ennen hyvin ja otin muutaman hypyn. Lotta tuntui tosi hyvältä, mutta aikas vauhdikkaalta ja imua riitti esteille vallan mainiosti. Viime torstain Pinjan valmennuksessa sain taas korjattua omaa ratsastustani sen verran, että Elmon valmennuksessa esiintyneet kiellot ovat jääneet pois kuvioista, eikä niitä tuollakaan esiintynyt.
70cm meni tosi hyvin. Tiedostin kyllä kovan vauhdin, mutta annoin nyt Lotalle hieman vapauksia ja mun puolesta se sai halutessaan hieman rallitella. Paikat osuivat kuitenkin pääpiirteittäin kohdilleen, ja suurimmaksi osaksi kaikki meni niinkuin ajattelinkin, eikä tuon kokoisilla esteillä pienillä virhearvioillakaan ole kovin suurta merkitystä. Punavalkoinen tuli.
c. Seidi Siimes
c. Seidi Siimes
c. Seidi Siimes
Sitten tuli 80cm vuoro. Välikävelyiden jälkeen verkkasin siihen vain pääasiassa laukkaa ja muutamat hypyt. Lotta tuntui edelleen tosi hyvältä, mutta vähän rauhallisemmalta, eikä se halunnut kaahailla esteillekään niin paljoa. Yksi kielto saatiin verryttelyssä aikaiseksi okserille, mutta mä tulin siihen jotenkin niin junnaten, etten yhtään ihmettele heposen päätöstä kieltää. Toisella yrittämällä tuli kuitenkin ihan kiva hyppy.
Mun pitää kyllä parantaa ryhtiä esteillä :'D
Itse 80cm meni ihan ok, muttei niin siististi kuin 70cm. 4. esteelle Lotta meinasi tyssätä, mutta pomppasi sittenkin yli, mistä seurasi itselleni hieman harmaita hiuksia pysyä asiallisesti mukana... Muuten kaikki sujui ihan kohtuu hyvin, ja siitäkin tuli punavalkoinen!
c. Seidi Siimes
c. Seidi Siimes
Koska ilmavaraa ei voi ikinä olla liikaa T. Lotta
c. Seidi Siimes
c. Seidi Siimes
c. Seidi Siimes
c. Seidi Siimes
Könötys... En tiedä yritinkö kenties rauhoittaa Lotan menoa, vai mitä tuolla kyyristelen.
c. Seidi Siimes
Ennen kaikkea kaikki sujui tosi kivasti ja odotukset täyttyi! Seuraavat kisat meillä on vasta tämän kuun lopulla, joten siihen saakka käydään valmennuksissa ja hypätään itsenäisesti kotona.
Hellou!
Torstaina matkattiin siis Elmo Jankarin estevalmennukseen Tähkäpään tallille, minne ei meiltä täältä ole matkaa kuin about 20 minuutin traikkuajomatkan verran. Varattiin kuitenkin tosi paljon aikaa lähtöön, lastaukseen, matkaan ja valmistautumiseen, ettei vaan oltaisi yhtään myöhässä, sillä A. meillä on nyt oma traikku, niin oli vähän kysymyksenä, että meneekös Lotta sitten kuinka helposti siihen. Meidän Saku on siis 1,5 hevosen, mutta siinä on väliseinä, eli perjaatteessa 1 hevosen traileri pienellä käytävällä! Se on kyllä näppärä ja tosi simppeli, ei toki näitä hienoimpia ja moderneimpia, mutta hei siinä on sentään kokonaan avattava ikkunaluukku, josta Loppe voi sitten tutkailla ulos kisapaikoilla. ;) Ja onhan se ihan siisti, ja todella toimiva peli, ja siinä on sellaisia pieniä arjen mukavuuksia kuten esimerkiksi oven saa imukuppityyppisellä jutulla kiinni, ollessaan auki, eikä se läimähdä tuulen mukana mihinkään! Se on myös tosi kodikas, sillä se on sisältä osittain oranssi (herranjumala!!), mutta tällöin myös pimeämpi kuin aiemmin käytössä ollut 2-paikkainen perus-Böckmann, sekä myös kapeampi, eli siksi Lotan lastautuminen ei ollut ihan satavarma juttu. Ja B., ei oltu ennen käyty Tähkäpäällä, ja siksi nyt otettiin vähän extra varoaikaa.
Loppujen lopuksi kerkesinkin kävelyttää Lottaa siinä ihan liiankin hyvän aikaa ja olimme ihan aikataulussa perillä, vaikka Lotta muutaman kerran kyseenalaisti traikkuun menemisen. Onneksi olen jo itse sisäistänyt täysin sen tavan, että miten L traileriin astelee, eli tälläkin kertaa ilman kenenkään muun apua alta kymmenessä minuutissa oli Lotta traikussa vallan tyytyväisenä! :)
Meidän pieni punainen SAKU
Sitten itse valmennukseen! Alkuun tehtiin kaikki putkessa tehtävää ympäri maneesia, jossa toisella pitkällä sivulla oli kolme kappaletta kavaletteja molemminpuolisten askelpuomien kera, sekä toisella pitkällä sivulla kaksi kavalettia, eli sillä sivulla tehtiin voltit molemmille kavaleteille.
Olin itse ensimmäisten tehtävien aikana ihan pihalla, sillä hyppytaukoa on taas tullut muutamien viikkojen verran, ja viimeisistä kunnon estetehtävistä eli viimeisimmästä estevalmennuksesta oli kulunut jo kolmisen kuukautta. Eli siis käytännössä en saanut laukkaa pyörimään ja olin muutenkin vähän jäässä, kun taas Lotta oli varsin pöhinöissään hyppäämisestä. Hyvä yhdistelmä. Tuo ensimmäinen tehtävä meni kuitenkin ihan kivasti muutamaan otteeseen, vaikkakin kavalettivoltit oli aika vaikeita.
Noh, mä kuitenkin aloin pikku hiljaa hiffaamaan asioita, ja Lottakin alkoi malttaa. Mukaan tuli kuitenkin radan pätkät ja okserit, jotka nyt koituivat pieneksi ongelmaksi, sillä askeleet eivät jotenkin matchanneet. Lotta muutenkin katseli oksereita normaalia enemmän, ja nyt torstaina puolikkaista askeleista, ja näitä seuraavista kielloista tuli ihan bravuuri... Muutamaan kertaan Lotta totaalikieltäytyi menemästä mm. sarjan A-osasta yli, joten se piti laittaa ihan ristikoksi, vaikka Lotta olisi pystynyt hyppämään sen vaikka kontaten. Siitä en ole satavarma, rapisiko Lotan itsevarmuus oikeasti, vai älysikö se vain voivansa yrittää päästä vähällä, mutta pääasia oli, että loppujenlopuksi jokaisesta esteestä mentiin kuitenkin yli - vaikkakin pienien mutkien kautta.
Alla on vielä kännykkälaatuista videota valmennuksesta. Otin mukaan joka ainoan hypyn, ja muutenkin karsisin hyvin vähän. Ja hei kuvauspuolikaan ei aivan taivasta yritä hipoa, mutta kuvaaja harjoittelee vielä! ;D
Kaikin puolin Elmo oli todella selkeä neuvomaan, ja kaikki ohjeet olivat melko yksinkertaisia, mutta sitäkin tärkeämpiä. Hän painotti meidän kohdalla eniten sitä, että mun täytyy muistaa tukea jalalla Lottaa aina hyppyyn asti, jotta tempo säilyy hyvänä eikä tule niitä puolikkaita askelia, vaan tämän korkuisilla esteillä voi paljon mieluummin hypätä liian kaukaa tai läheltä, kun se hevonen kuitenkin siihen pysty muitta mutkitta. Eikä tullut yhtään sellainen olo, kuin "onpas ratsastus rakettitiedettä", vaan matkaan tarttui muutama selkeä ja erittäin tärkeä - oikeastaan välttämätön - ohje. Seuraavan kerran, kun Elmo vaan suinkin tuonne taas tulee, niin uskonpa hyvinkin olevamme taas mukana! :)
Käyttekö te usein muiden valmentajien, kuin vakkareidenne tunneilla?
// HUOM! Tämä postaus kirjoitettu jo alkuviikosta, mutta julkaisu venyi. Peruuttakaa siis mielessänne muutama päivä takaperin ;) //
Moikka!
Ai että miten hyvällä fiiliksellä nyt mennäänkään! Lotta oli siis viime viikolla maanantaista sunnuntaihin kouluvalmentajani (Essi Lindeman / Essi L Dressage) luona maneesitallilla seitsenpäiväisellä läpiratsastusjaksolla, jonka aikana se kehittyi ihan älyttömän paljon, sekä sai vielä kirsikkana kakun päälle positiivista palautetta käytöksestään ;). Itse toivoin etukäteen, että viikon jälkeen Lotan laukka olisi selkeämpää ja siistimpää, ja muuten se kulkisi aiempaa pehmeämmin ja kuuliaisemmin. Mutta mitä vielä, sehän oli tuplasti kivempi, kuin mitä mä edes itse uskalsin odottaa! Loppuviikosta sain siis videota Essi selässä (pätkä siitä alhaalla), missä L vaikutti jo ihan erilaiselta, mutta olihan siinä toisaalta täysin eri levelin ratsastajakin.
Sunnuntaina menin vielä itse selkään isommalla kentällä valmentajan ohjeistuksien siivittämänä. Alkuun keskityttiin vain kevyeeseen ja tasaiseen käteen, hiljaiseen pohkeeseen ja rentoon hevoseen, sekä painotettiin todella paljon takaosan käyttöä. Siitä Lotta paranikin askel askeleelta paremmaksi, ja voin taata, ettei ratsastus ole ikinä onnistunut noin hyvin! Välillä tuli tosin pieniä häiriötekijöitä, kuten melkoisen äänekäs mopo sekä vieläkin äänekkäämpi auto, joita itsekin säikähti, niin Lotta sinkoili sitten kentän poikki sun muuta hauskaa, kuten esimerkiksi väläytteli aikas mageeta raviliitoa heti alkusinkoilun jälkeen, kun neidille jäi vähän täpinät päälle. Lotalta löytyy muuten superhieno, pitkäliitoinen ravi, kun tarve sen vaatii! ;)
Ravissa ja käynnissä ja niiden välillä suoritettiin siirtymiä, joiden avulla tehostetaan taas oikeilla raiteilla pysymistä. Niissä riittää petrattavaa, mutta suunta on sentään oikea. Essi totesikin ihan loistavaksi vertauskuvaksi, että jos itse lähden yrittämään spagaattia pohjaan yhdellä yrityksellä, niin se tuskin menee, vaan tarvitsen paljon venyttelyä ja harjoittelua, ennenkuin osun lähellekään. Samalla tavalla kunnollisissa siirtymisissä; jos hevonen on aina luistanut niissä ja päässyt vaan tiputtamaan askellajia tai lähtenyt vain hätäisesti seuraavaan, niin ei siltä voi olettaakaan löytyvän suoraan voimaa kantaa itseänsä rehellisesti siirtymän läpi. Siksi nyt on todella tärkeää tehdä paljon toistoja niin askellajien sisällä, kuin väleilläkin.
Laukka on meillä ollut se heikoin lenkki jo pidemmän aikaa - kiitos "talven" josta en olekaan vielä tainnut valittaa tarpeeksi... Aina kun olen itsekseni sitä erehtynyt kokeilemaan, niin se on ollut nimenomaan erehdys. On ollut nelitahtista, kaahottamista, kovasuista ja epämääräistä, ja itseltäni on neuvot loppuneet heti ensikättelyssä. Parhaimmillaan olen pilannut jokaisen aiemman onnistumisen kuluneessa ratsastuksessa, mikä ei tietenkään tee yhtään sen enempää hyvää hevoselle kuin ratsastajallekaan. Nyt ei kuitenkaan tällaisesta ollut jälkeäkään! Sain nostettua siististi laukan, osasin istua alhaalla ja herranjumala miten kivaa oli, kun poni meni mitä mainioimmin ja kulki niin nätisti. Onneksi mulla oli äiti kännykkäkameran takana, eli todistusaineistoa on siitäkin, kuinka parista välikatkoksesta sain korjattua takaisin sujuvaan laukkaan. Laukka myös onnistui molempiin suuntiin tosi kivasti, joten mun odotukset täyttyi noin kymmenkertaisesti! :)
Heitin videolle vähän musiikkia (joka loppuu kesken) ja koitin leikellä pikkasen, niin on edes vähän mielenkiintoa.
Maanantaina fiilistelin vielä itsekseni kotikentällä sunnuntain juttuja, mutta otin myös mukaan kolme kappaletta ravipuomeja, joista keskimmäinen oli korotettu. Sain pidettyä malttini ja keskityttyä alussa niin perusteellisesti, että puolen välin jälkeen olisin voinut ravailla kenttää ympäri vaikka yön yli, sillä Lotta oli niiiin kiva. Ravipuomitkin meni tosi kivasti, eikä L lähtenyt lainkaan ryysimään niille tai kaahottanut suoraan niiden jälkeen (mitä on aiemmin saattanut aina tapahtua). Myös laukka onnistui yllättävän mukavasti, vaikka tilaa olikin vähemmän kuin sunnuntaina, eikä niin ollen voinut pyytää niin isoa laukkaa. Lopuksi tein vielä hyvin maltillisesti ja täsmällisesti, lyhyin välein käynti-ravi-siirtymiä, jotka nekin onnistuivat!
Tällaisen parin päivän voittoputken jälkeen odotettavissa on mitä todennäköisimmin jonkin sortin alamäkeä, koska miksikäs mikään nyt kauaa sujuisi ;). Ei vaan nyt jatketaan samalla tiellä, eikä mietitään synkkiä tulevaisuudesta!
Noniin! Päivä pulkassa ja messukäynti suoritettu, oli ihan kiva päivä! Ostosten haaliminen jäi melko pienimuotoiseksi, mutta showta oli onneksi katsottavana - erityisesti kansainväliset esteluokat olivat mun mieleen! Mutta sen suuremmitta puheitta voittekin katsella MyDay-tyyppistä, huippupuhelinlaadukasta videota mun päivästä Helsingissä Horse Fair -messuilla :)
Petra Palomäki Aira Toivolan ratsastuspilatesnäytöksessä
