7 syytä lähteä maastoon jalkaisin

Tänäisen reilun kuuden kilometrin kävelyreissun innoittaman ajattelin koota muutamia syitä tänne blogin puolelle, miksi lähteä käppäilemään ylipäätään tai itsekin jalkaisin!

  Olimme siis lähes puolentoistatunnin mittaisella kävelylenkillä kolmen hevos-ihmis-parin voimin, ja jokainen siis maastakäsin liikenteessä. Maastomme sijoittui pääosin metsään, mutta myös pellolla sekä asfaltti- että hiekkatiellä tuli talsittua. Harmi kun ei tullut otettua kuvaa niistä "portaista"  ("" koska kyseessä oli siis jyrkkään mäkeen heitetyt askelmat pienistä tukeista, ja hevonen pääsi aivan hyvin niitä pitkin etenemään), jotka kiipesimme, sillä ne olivat melkein pystyjyrkät ja mäki oli vieläpä useamman kymmenen metriä pitkä. Heposilla ihan lihakset paukkui, kun ne joutuivat meidän ihmiskävelijöiden tahtiin - hyvin hitaasti - etenemään, eivätkä voineet niille helpoimpaan ja mieleisimpään tapaan vaan kiitää ne ylös! 

   Oli itselläkin ihan poikki jalat tallille päästessä, vaikka pysähdyttiinkin pienellä pauselle kuvassa näkyville penkeille :D

Sen suuremmitta puheitta, eiköhän aleta listailla!

1. HEVOSEN KROPALLE HYVÄKSI

Kuinka paljon tekeekään hevoselle hyvää päästä venyttämään koipia ja selkää ilman mitään lisäpainoa, reippaassa ja vapaassa käynnissä! Lihaksisto palautuu hyvin eilisen rankasta treenistä, tai vertyy mukavasti huomisen koitoksiin. Ihannetilannehan olisi se, jo voisi aina aamulla käydä kävelemässä ennen illan treenejä, tai toisinpäin!

2. LIIKUNTAA MOLEMMILLE

Olen itse sitä mieltä, että kun ratsastaa kunnolla, on se super monipuolista urheilua ja liikuntaa. Maastossa kävely taas on oikeasti vain selässä istumista (lukuunottamatta hevosen kevätjuhlanäytöksiä...), jota ei kukaan voi laskea urheiluksi. Siksi on kätevää itsekin saada liikuntaa samalla, kun hevonen harppoo vierellä - 2 kärpästä yhdellä iskulla! Hevosen kävely on myös kivan reipasta (huom! ei Lotan..), joten ei tule laiskoteltua tai hidasteltua itse, eikä hevonen pahemmin yleensä tykkää (huom! Lotta kyllä tykkää..) pysähdellä kesken lenkin tauoille. 

(tästä pari kohtaa eteenpäin blogger haluaa välttämättä fonttien olevan jotain, mitä ei näe edes suurennuslasilla, joten tälle en nyt miltei tunnin yrityksistä huolimatta voi mitään... D":)

3. KOIRA MESSIIN

Onko koirasi hallittavissa joka tilanteessa, ja vielä sen lisäksi tulee toimeen ponnysi kanssa? Mun koirani ikävä kyllä rakastaa kaikkia ja kaikkea niin paljon, että välillä (aina) ei meinaa pöksyissään pysyä vastaantulijoita kohdatessa, ja sitten vielä hevonen toisessa kädessä - kiitos jätän väliin. Jos olisikin hiljaisia maastoja miljoonatolkulla, pitäisin mielelläni koirat vaikka irti juoksemassa hevosen ympärillä. Harmi vaan, että meidät maastot sijoittuu melko suosituille retkeilyreiteille. :/

Jos sulla on kuitenkin resurssit ottaa dogekin mukaan käppäilylle, kykenet hoitamaan jopa kolme kärpästä yhdellä iskulla - säästät siis useamman tunnin päivästäsi, kun skippaat ylimääräisen koiralenkin ja omat, erilliset urheilusuoritukset (ai mä? niin mitkä suoritukset?)

4. MIELENVIRKISTYS 

Kummasti piristää luonnossa liikkuminen, etenkin kun lähtee tutkailemaan uusia reittejä! Monesti myös hevonen tulee mieluummin vaikka ojan yli, tai vieraisiin ja jänniin paikkoihin, kun itse kävelee ensin edeltä. Muuttuvat maisemat tuovat myös mukavaa vaihtelua kentän kiertämiseen, ja niin ihmisten kuin hevostenkin mieli nollaantuu aika hyvin arjen treeneistä, ja seuraavana päivänä on taas kiva jynssätä kentällä - niin kamalalta kun sainkin sen noin sanottuna kuulostamaan! :D

5. TURVALLISUUS

 Vaikka voitkin jäädä sotanorsureaktion saavan hevosen alle, niin tietääkseni sen lisäksi ei voi (korjatkaa jos olen väärässä?) myös tippua, jos on kävellen liikenteessä.

6. TASAPAINO KEHITTYY

Erilaisia pohjia ja reittejä, ylä- ja alamäkeä, liukasta, kovaa, upottavaa, kuoppaista, hiekkaa, asfalttia, vettä, savea, juurakoita... Kaikki tämä kehittää hevosen omaa kykyä hahmottaa omat raajansa ja vielä asetella ne oikeisiin kohtiin. Kun metsässä, pahemmissakin juurakoissa tarpominen alkaa käydä luontevaksi, voi vauhtia vähän lisätä; meneekin reippaamassa käynnissä, jotta hevonen joutuu tekemään ratkaisunsa pikaisemmin - mutta liika on liikaa.
Kun ei ole itse auttamassa selässä avuilla hevosen kulkua, kuten vaikka jarruttaen hevosen kompuroidessa, joutuu hevonen ratkomaan enemmän päässään!

7. ERILAISTA LUOTTAMUSTA JA MAASTAKÄSITTELYÄ

Selästä käsin ratsukon molempien osapuolien tulee luottaa toisiinsa tarpeeksi, jotta edes eteenpäin kulkeminen onnistuu. Ihminen kuitenkin pystyy perusratsukoulutettua hevosta ohjaamaan ja "säätelemään" koko kehonsa, istuntansa ja apujensa avulla, ja varsinkin jos hallitsee nämä kaikki loistavasti, niin hevoselle on hyvin helppo kertoa, mitä siltä vaaditaan. Maastakäsittely onkin aika eri juttu, ja vaikka itse tunnen oloni turvallisemmaksi monissa tilanteissa maasta käsin, niin tiedän monia ihmisiä, jotka hädän tullen mieluummin kiipeäisivät selkään. Jos siis ennen on tullut mentyä selkään istumaan maastolenkeille, niin kannattaa välillä itsekin siirtyä maankamaralle, sillä silloin tulee aivan erilainen näkökulma hevoseen, sekä hevosella suhun.

Tällaisia asioita mulle tuli mieleen kävelymaastoista! Kuulen myös mielelläni teidän ajatuksia ylipäätään maastoilusta, sillä siitä tuppaa olemaan niin monenlaisia ajatuksia ja kantoja. Oman hevoseni viikkosuunnitelmasta olen aina pyrkinyt pyhittämään aivan minimissään yhden päivän maastoilulle. Mieluusti useampikin päivä, ja tykkään myös paljon mennä alku- ja loppukäynnit maastossa. Kentällä kävely jää herkästi liian lyhyeksi, ja hevonenkin vain tallustelee uralla, joten kävely tallipihan ulkopuolella aktivoi treenit ihan eri tavalla.
  Omien kuulemien ja kokemusten mukaan korkeamman tason kilparatsastajatkin, enemmän vielä miehet, jättävät maastoilun aika vähille, etenkin ulkomailla. Itse taas koen maastoilun olevan ihan ehdoton treenimuoto eritoten kilpahevoselle, sillä se vahvistaa kroppaa niin eri tavalla kuin täydellinen kentän pohja. Intervallitreenit tai laukkaspurtit ylämäkisessä maastossa tuo lisää haastetta menoon, joten miksipä ei!
Saatoin ehkä turhan paljon osoitella sormella tässä tekstissä, mutta sori, jos kirpaisi. Aika parantaa haavat. :)

Kertokaa mulle, kuinka usein, miten ja paljonko maastoilette? Miksi ja miksei?