sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Lainaratsuna kyklooppi

On se kyllä kiva päästä pitkästä aikaa hevosen selkään, vaikkei se oma vakkari olisikaan. 

kaikki kuvat (c) Adina Limnell

Tänään, lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina lähdin iltapäivästä tallille mukanani koko kuvauskalustoni (eli huikeat kamera, 2 objektiivia ja jalusta..), ajatuksena vähän kuvailla muita ratsukoita. Mulla kuitenkin kävikin tuuri, sillä satuin olemaan paikalla Adinan (esiintynyt aiemmissakin postauksissa) lopetellessa estetreenejä, ja pääsin loppuhölkkäilemään Ravelin kanssa! Ravel on about 170-senttinen, lihaksikas pv-ruuna, joka omaa pienen spesiaalisuuden; siltä puuttuu vasen silmä kokonaan!
 Pahoittelen sitä, että kengät ja hanskat jäivät vähän uupumaan, eikä edes kypärä ollut omani, koska olen roudannut kaikki ratsastuskamppeeni kotiin pesuun. Normaalisti kyllä aina turvallisuus ennen kaikkea, eikä me nytkään ilman turpaa menty, hah olenpas hauska! ;)

Laatu ei päätä huimaa, mutta siinä se nyt on! Tai se mitä ei ole... :D

Koska itselleni oli ehtinyt ratsastustaukoa kertyä reilun kahden kuukauden verran, aloitin hyvin rauhassa ja vähän maistellen, miltä "Raipe" tai "Raimo" oikein tuntui. Selästä käsin Ravel oli sitä paitsi entuudestaan täysin vieras, vaikka olen nähnyt monien muiden sillä menevän. 
Ennakkoluulojen mukaan ruuna olikin herkkä ja mukava, mutten osannut kuvitella sitä noinkin tasaiseksi! Pientä toispuoleisuutta toki ilmeni pelkästään silmänkin vuoksi, mutta verrattuna erääseen nimeltämainitsettomaan läsipäiseen tammaan, ei yhtään mitään... Taisinpa siinä todetakin, että tällaista tasaisuutta suuhun kaipaisin Lotallekin, vaikka eihän Ravelilla ollut edes mitään suusta - päässä oli nimittäin hackamoret.
Alkuun päästyä siirsin raviin. Tasaisuus säilyi edelleen tosi mukavasti, ja itse pääsen aina ravissa parhaiten kiinni mihin tahansa hevoseen. Muutamia erittäin pieniä temmonvaihteluita sinne tänne, ja pienellä tarkoitan oikeasti tosi pieniä - askel taisi ehkä sentin pari lyhentyä..? Muuten vaan rentoa hölkkäilyä ympäri ämpäri kenttää, koska olihan tarkoituksena lähinnä loppujolkotella ponilla. 

Mitä sais olla? - No vaikka kädet viis metriä ylöspäin, katse ylös ja koivet kohti määränpäätä.



Osa kuvista on laatua x, mutta ainakaan itseäni se ei häiritse yhtään, sillä kerrankin on sentään kuvia! :)

Ensimmäiset laukkayritykset menikin vähän plörinäksi, mutta toiseen suuntaan jo paljon paremmin. Videolta selviänee paremmin mitä tällä tarkoitan!

 

Oletteko te menneet jollain täysin uudella hevosella lähiaikoina? Mites sujui?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti