On kyllä ollut tammikuu

Tammikuu on ollut kaikinpuolin kovin ristiriitainen. Ratsastuksellisesti on koettu useampaan otteeseen huikeita ylämäkiä Lotan kanssa, mutta aina sinne niitä välilaskujakin on mahtunut. Blogi on elänyt taatusti keskimääräisesti aktiivisimman kuukauden ikinä, sillä tammikuussa postauksia tuli yhteensä 11 kappaletta. Itseasiassa nuokin kaikki tulivat kolmen viikon sisällä, sillä viimeiset about 10 päivää ovat olleet hyvin hiljaisia. Jotenkin on vaan tullut taas se mood, että kerrottavaa olisi, mutta aivot eivät kykene jäsentelemään palasia kohdalleen, jotta asiat saisi edes omassa päässä järkevään järjestykseen - saatika sitten muiden ymmärrettäväksi tekstipohjalle! Yritän nyt kuitenkin jotain viimeaikaisista tapahtuneista kerrata.

Kenttä on nyt ollut kuin luistinrata. Tänään siihen satoi onneksi pari milliä lunta päälle hieman tuomaan pitoa, mutta se toisaalta myös osittain estää hahmottamasta liukkaampia kohtia. Ponilla on kyllä hokit alla, muttei 4 pieneen nastaan per jalka voi ihan täysin kuitenkaan luottaa. Mutta koska kenttä on ollut ihan super huono, niin nyt on sitten vaan yritetty soveltaa jotain. Pari kertaa viikossa on päästy käymään maneesilla, ja viimeksi sunnuntaina hypättiin! Viime hyppykerrasta olikin jo aikaa, ja nyt tulee taas olemaan muutaman viikon tauko, ellei jonkinlaisia innari-, kavaletti- tai puomijumppailuja lasketa. Ajatuksena olisi tällä hetkellä keskittyä vahvistamaan laukkaa ja takapäätä erilaisilla tavoilla, kuten pellolla laukkaamalla isosti, jumppaamalla puomikalustolla, maastoilemalla mäissä ja tottakai kouluvalmennuksissa. Laukan kehitys -projekti nousi pintaan taas eilisessä, tiistai-iltaisessa kouluvalmennuksessa. Laukka on kyllä valmentajan mukaan parempi kuin kahdella ensimmäisellä kerralla, mutta onhan se kumminkin ihan raakaa.
Alhaalla on kuitenkin video mun selostuksen kera sunnuntaisista hyppelöistä. Nyt tuli huomattua, ettei nämä ääniraidalliset videot ole mun juttu ollenkaan, sillä en osannut sanoa paljoa mitään omasta menostani :D Todennäköisesti olen vain liian kriittinen, enkä täten lähde laukomaan kaikkea päähän pulpahtavaa, enkä kyllä tuossa ehdikään. Silloin rajoittuu se, mitä kaikkea voin ilmaista ja sanoa, enkä enää pysy omissa ajatuksissanikaan perässä. Mutta tulipahan tehtyä ja nyt sitten julkaistuakin!

Perjantaina meille tulee satulaseppä sovittamaan Lotan satulaa. Jos penkki on toppauksia lukuunottamatta hyvä, niin se topataan kuntoon ja symmetriseksi, mutta mikäli satula ei olekaan ok, niin sitten alkaa sellainen kuuluisa, toivoton satularumba. Toivotaan kuitenkin tuota ensimmäistä vaihtoehtoa... Joka tapauksessa, sitten kun on menty ainakin viikko uudella satularatkaisulla, tulee taas hieronta.

Nyt en kuitenkaan tämän enempää saa mitään mieleen! Mulla ei ollut edes mitään muistikuvaa siitä, mitä viimeksi kerroin, joten piti jopa käydä lunttaamassa edellisestä postauksesta. Toivon vain, ettei mitään supertärkeää unohtunut. Ehkä se, että mä olen nyt pari päivää vuorotellen syönyt kurkkupastilleja, yskinyt, niistänyt ja köhinyt, joten nyt pidetään sormet ristissä, ettei tästä tule mitään kuumetautia, vaan mahdollisimman nopeasti ohi kulkeva flünssan poikanen... Siksipä siirrynkin tästä nyt vaan suosiolla rentoon loppuillan viettoon näin alkaneen helmikuun kunniaksi!