Koska mulla on (ollut) kaksi heposta, niin suodaan "heille" molemmille omat osuudet tästä postauksesta. Molemmat, niin Prinssi kuin Lotta, ovat kuitenkin opettaneet hurjasti asioita, jotka ovat tosin olleet ihan erilaisia keskenään. Ensiponin kanssa käydään yleensä kaikki perusmokat läpi, ja toisen hevosen kanssa voidaan sitten
Osa näistä opituista jutuista on erittäin konkreettisia, osa vähän laajempia ja "syvällisempiä". Mutta eiköhän aloiteta!
 |
| Ensimmäinen päivä poninomistajana! Prinssi 16v ja Senni 12v 3.2.2013 |
PRINSSILTÄ OLEN OPPINUT...
hevosenomistajuuden hyvät ja huonot puolet niin hyvin, että olen jopa osannut tarvittaessa vinkata omaa hevosta pohtivalle "harkitse tarkkaan, mieti vielä, ole vain tyytyväinen ratsastuskouluun tai vuokrahevoseen". Ei vaan, mitään en vaihtaisi! Mutta silti, jos joku nyt kysyisi multa, niin suosittelisin miettimään vielä vuoden ja arvostamaan niitä muiden vastuulla olevia hevosia. Näin en todellakaan uskonut ikinä sanovani 4 vuotta sitten :D
Sen olen oppinut, että säätiloihin ei voi vaikuttaa edes 25 asteen pakkasella, vaan silloin mennään eikä meinata. Sen, että hevosen huolto on oikeasti kokonaan omalla vastuulla aina varusteiden sopivuudesta matolääkkeisiin asti. Sen, että eläinlääkärikäyntejä voi oikeasti tulla tosta vaan, eikä ne aina pääty hyvin. Sen, että puuta kannattaa hakata vaikka ammatikseen, jos jossain vaiheessa hevosenomistaminen sujuu mallikkaasti. Mutta myös sen, että voin kävellä tallille, ottaa hevosen ja itse päättää, mitä sillä teen. Sen, että voin vaikka vetää kaljuksi koko ponin ilman ainuttakaan vastalausetta keltään. Sen, että se on mun silmäterä, tärkein asia maailmassa ja ykkösprioriteetti, vaikkei aina siltä tunnukaan. Sen, että se on mun oma ja mä olen sen oma.
mitä hevonen tarvitsee. Ennen kengitys, madotus, rokotus, raspaus ym. rutiinijutut oli mulle pelkkiä sanoja, enkä tiennyt varmaksi kengitysvälin pituutta tai laitettavia rokotuksia. En ollut koskaan ajatellut, että laiduntamisesta voisi tulla muuta haittaa kuin mahaa, tai mistä nesteet hevosen jaloissa johtuu - jos niitä joskus löysin. Olin kaikinpuolin erittäin tietämätön kaikesta siitä, mitä en edes tiennyt!
Näitä Prinssi ei nyt itse kädestä pitäen opettanut, mutta sen kanssa ja myötä kaikki tällaiset asiat käytiin läpi.
eroahdistuksen voittamista. Alkuun ei poni voinut olla yksin tallissa, saatika siten, että joku lähti sieltä pois. Yksin maastoilu ei tullut kuuloonkaan, ja pahinta oli, jos Prinssi iski silmänsä johonkin yhteen tammaan - se tarkoitti sitä, ettei poni muuta nähnytkään kuin sen yhden tamman.
Pikkuhiljaa hyvä tuli, kun itse rohkaistuin ja opin tuntemaan ponin metkut. Loppuaikoina jopa yksin maastoilu oli täysin mahdollista.
pukeissa pysymisen, sillä tuona eroahdistusaikana niitä ilmeni aina rodeosarjana, kun se jäi yksin kentälle. Nykyään pysyn satavarmasti peruspukeissa, ja viimeksikin Lotan intoillessa satutin vain selkäni, kun en joustanutkaan pompuissa niin paljoa, kuin ehkä olisi ollut tarve :'D
kilpailemisen ABC:n, missä muuten Prinssi oli oikeasti hyvä. Se meni aina ykkösellä traikkuun, käyttäytyi asiallisesti kisapaikoilla ja hyppäsi kaikki esteet mukisematta - kaikki 4 kisat ilman ainoatakaan kieltoa tai pudotusta! P:n ansioista tulikin saatua sen kesän aikana muutama ruusukekin. Siitä sain ihan älyttömästi itsevarmuutta, ja fiilistä "ei tämä olekaan mahdotonta".
kokeilemaan rohkeasti uusia juttuja, kuten esimerkiksi ajoa, uittamista ja kaulanaruilua. Tuo kärryttelyhän alkoi niin, että ostin kärryt ja valjaat ja ilman mitään omaa ajokokemusta alkoin opettaa Prinssiä kyseiseen hommaan. Muutaman ohjasajokerran jälkeen kärryt perään, ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin, ja ihan hyvin homma luisti! Uittamisessa kävi kantapään kautta ilmi, ettei Prinssi älyä pitää päätä pinnalla ihan kuin uppoaisi :D. Kaulanaruilut sujuivat erittäin hyvin, ja edelleen muistan, kun joskus täysin ilman varusteita hyppäsimme jopa yksittäistä estettä kentällä - välillä vähän puskan kautta ;)
Prinssin kanssa tuli tietysti opittua varmasti 99% mun hevostietämyksestä, joten kaikkea en nyt tuo yksittäin esille. Olin kuitenkin hyvin amatööri ja suoraan ratsastuskoulusta vetäisty, eli opittavaa oli tietysti paljon - kaikki. Eikä Prinssikään aina päästänyt helpolla, ja vaikka aina selvittiin hyvällä tai vähemmän hyvällä menestyksellä, niin aina selvittiin.
 |
| 9. päivä Lotan kanssa, ensimmäisissä kisoissa. 13.3.2016 c. Alina Martinantti |
LOTALTA OLEN OPPINUT...
esteratsastuksen salat. Että ei se ole mikään "nyt ylitetään este", vaan siihen kuuluu miljoonabiljoonatsiljoona muutakin asiaa. Lotta on ollut ihan huippu opetusmestari; jos mä teen oikein, niin Lottakin tekee, mutta jos mä mokaan, niin Lotta ei tee. Usein se on kyllä pelastanutkin monissa tilanteissa, mutta myös opettanut mulle sen, ettei kaikki ole niin itsestäänselvää. Suuremmista virheistä se jopa suuttuu ja ilmoittaa, että tämä ei käy pukkaamalla tai ohjia repimällä, mutta aina se antaa anteeksi. Ja mä olen niin perso kehumaan ponia aina, jos mä teen pienenkin ylimääräisen virheen. Olen tainnut ennenkin kertoa, että jos Lotta esteillä kieltää mun asettamasta huonosta paikasta, niin käännän sen vaan rauhassa pois ja kehun. Meinaan kuka sitä nyt suoraan kumoon aikoo hypätä :D
tammoista sen, että täytyy kysellä, neuvotella ja anella. Kerran kun heristät väärässä paikassa etusormea, niin hyvin pian näet vastassa keskisormen. Aina ei kuitenkaan pidä alistua kohtaloon, mutta siinä onkin hiuksenhieno ero - ja sitä olen nyt alkanut hiljalleen hahmottaa ;).
Lotta on kuitenkin saanut mut 50/50-tilanteeseen, kun puhutaan ruuna vs. tamma. On niillä siis jotain sellaista vetovoimaa ja katsetta, mitä ruunilla ei niin herkästi mun kokemuksien mukaan näe. Ehkä jonkinlainen äitimäinen vaisto..?
kammoista. Pääkammo, lastauskammo, ojakammo... Aina tarpeen tullen voi onneksi hypätä pystyyn, mutta todeta sen jälkeen, että homma onkin ihan ok.
oikeasta ratsastuksesta ja tavoitteellisuudesta. Lotan kanssa edetessä olen alkanut hahmottamaan sitä, minne yritän yltää: niin pitkälle kuin ikinä on mahdollista. Tavoitteet nousee, motivaatio ja into vain kasvaa, halua oppia lisää on kova! Lotan kanssa olen hoksannut sen, mitä siltä päivän ratsastukselta haen ja miten sen voin saavuttaa, miten se edistää tulevia koitoksia ja miten niistä päästä eteenpäin. Suunnittelen nykyään liikutukset, päivät ja viikot huomattavasti huolellisemmin kuin ennen, ja Lotan kanssa mennessä ja sitä seuraillessa olen oppinut oikeasti sen, että kaikella mitä sen hevosen kanssa tekee, on jotain merkitystä.
ruokinnasta, koska Lotta on vaatinut enemmän, kuin pellavaa mahalle ja jonkun vaan kivennäisen. Tai ehkä Prinssikin olisi tarvinnut, mutta tietomäärä oli silloin niin paljon pienempi, ja omaan silmään poni näytti ihan hyvältä, eikä se edes ollut juuri millään kulutuksella.
Lotalle sen sijaan oli pakko löytää hyvä ruokinta, ja Lotan siitä hyvästä ruokinnasta löytyy täältä lisää. Lotasta myös heijastuu niin hyvin niin ulkonäöllisesti kuin käytöksenkin puolesta se, mitä se syö ja ei syö, joten piti perehtyä asioihin vähän paremmin.
valmentautumisen merkityksen. Suuria ahaa-elämyksiä tuli alkuviikkoina kouluvalmennuksissa, mutta niitä ei voi verratakaan estevalmennuksiin! Voitte vaikka itse käydä katsomassa ja vertaamassa, kuinka paljon mun ratsastus ja meidän meno muuttui yhden pienen estevalmennuksen johdosta. Postauksia ja videoita löytyy tageista mm. sanalla estevalmennus.
Lotta muuttui viime keväänä niin huonoksi aina, kun viime kouluvalmennuksesta oli kulunut useampi viikko. Välillä ratsastettavuus oli täys nolla, sillä en tuntenut tuolloin vielä juurikaan Lotan nappuloita tai selvinnyt joka problemasta ilman valmentajan henkisesti mukana tulevaa ohjekirjaa.
Tällä hetkellä meillä ei itseasiassa olekaan ollenkaan koulupuolen valmentajaa, mutta sitä kyllä etsiskellään aktiivisesti!
Lotankin kanssa on tietysti opittu paljon muitakin asioita, joista osa on ollut jopa ihan samoja juttuja kuin Prinssillä. Kaikkien hevostenhan kanssa oppii aina niiden omasta käytöksestä, luonteesta, ratsastettavuudesta, heikkouksista ja vahvuuksista, eli niitä en alkanut nyt ruotia tässä sen enempää, kuin mitä aiemmista kohdista tuli ilmi. Myös itsestäänselvät ja liian ympäripyöreät asiat saa jäädä jonnekin myöhemmälle.
Mutta hei, kiitos paljon Vilmalle haasteesta, ja nyt itse haastankin blogit Anselmin askeleet, Team Nords Isak ja Donnan Matkassa. Tietysti kaikki muut halukkaat voivat myös toteuttaa postauksen, ja voisittekin valmiita postauksia linkkailla sitten alas! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti